tag:blogger.com,1999:blog-894863111024243030.post1963230571822204855..comments2024-01-15T11:42:06.720+02:00Comments on Kivenvieritys: Vammala vuonna 1956Pekka Turtiainenhttp://www.blogger.com/profile/06877646870369558935noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-894863111024243030.post-77081801772244896822012-03-27T14:21:53.606+03:002012-03-27T14:21:53.606+03:00Moro Maiski, mä koetin soittaa sulle, mutta Kitin ...Moro Maiski, mä koetin soittaa sulle, mutta Kitin numerossa on jotain vikaa. Mukava, että löysit itse tänne. Muistaminen on kumma juttu, se toimii jotenkin pompahdellen, tarkkana yhdestä asiasta, välissä ei mitään, ja taas mennään.Pekka Turtiainenhttps://www.blogger.com/profile/06877646870369558935noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-894863111024243030.post-998721794739825792012-03-27T12:41:52.365+03:002012-03-27T12:41:52.365+03:00Luokkatoverit! Ihan sattumalta törmäsin tähän teks...Luokkatoverit! Ihan sattumalta törmäsin tähän tekstiin, kun jotain muuta tietoa googlasin. Jännää että Pekka muistaa noin paljon opettajista ja opetuksesta. Minä elin aina jossain omassa maailmassani ja joskus ihmettelenkin, miten selvisin läpi läksyistä sun muusta. Mulla on eideettinen muisti, joten muistan parhaiten paikat ja kalustukset, näen valon, värit ja materiaalit. Ja tietysti ihmiset myös, parhaiten näöltä.Maiskinoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-894863111024243030.post-28931525261930543772012-01-09T23:03:57.389+02:002012-01-09T23:03:57.389+02:00Siinä juuri on muisteluiden ydin, niissä muistoiss...Siinä juuri on muisteluiden ydin, niissä muistoissa, joita se herättää, mutta myös siinä, että kirjoittajalle virtaa unohtuneita muistoja kahta tietä. Ensin omat muistot aktivoituvat, sitten lisäpolttoainetta syntyy lukijoiden muistoistaPekka Turtiainenhttps://www.blogger.com/profile/06877646870369558935noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-894863111024243030.post-37828242753477229652012-01-09T22:53:45.960+02:002012-01-09T22:53:45.960+02:00Kiitos aikamatkasta; se ryöpsäytti mieleen paljon ...Kiitos aikamatkasta; se ryöpsäytti mieleen paljon jo unohtunutta, mutta myös aivan uutta tietoa. Omaan lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä kuvauksia ahmii halukkaasti. Jännittävää, miten samat asiat kahden eri ihmisen kokemana voivat olla samalla kertaa yhteneväisiä ja samalla taas erilaisia. Millaisiahan kertomuksia syntyisi muitten koulukavereittemme muistoista? Jos muistoista piirtyvät kuvat pantaisiin sitten päällekkäin, syntyisikö vain yhden viivan vahvuinen kuvio vai ehkä sekava viivojen rykelmä.AuliMaritahttps://www.blogger.com/profile/12418560233246836245noreply@blogger.com