Iltalehti
11.4.-20 2.Ilktiksessä oli minun haastatteluni Valkeakosken Sanomista. Laitoin sen ilman valokuvia.
Kirjailija:
Pentti Linkolaa harmitti lähestyvässä kuolemassa vain yksi asia,
elämänkokemuksen hukkaan heittäminenEilen
klo 19:25
Pekka
Turtiainen julkaisi kirjan Pentti Linkolasta vuonna 2015. JUHANI
VALLI/ARKISTO
Kun PekkaTurtiainen kuuli
uutisen Pentti
Linkolan kuolemasta,
hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että suurmies on poissa.– Hänen
kuolemansa oli odotettu, sillä hän oli huonossa
kunnossa. Yllätyksenä asia ei tullut, Turtiainen sanoo
maanantaina.Linkolan
noin kahden vuosikymmenen ajan tunteneen Turtiaisen mukaan hän ei
myöskään pelännyt kuolemaa.– Hänelle
se oli täysin luonnollinen tapahtuma, joka oli tulossa hänelle
eteen. Kun kysyin häneltä, että mikä sinua kuolemassa
harmittaa, niin hän vastasi, että ainoastaan hänelle kertyneen
kokemuksen meneminen hukkaan.Turtiainen
tutustui Linkolaan vuonna 1994 ostaessaan tältä kalaa.– Pentti
osoittautui jo silloin äärimmäisen kiinnostuneeksi
yksilöistä. Olin kuvitellut, että vaihdamme muutaman sanan,
mutta päädyimme juttelemaan puoli tuntia, kun hän kyseli minusta
ja elämänvaiheistani, Turtiainen muistelee.Turtiainen
päätyi auttamaan Linkolaa ja toimimaan muun muassa hänen kuskinaan
kalanmyyntimatkoilla ympäri Etelä-Suomea. Turtiainen on
kirjoittanut kaksikon kohtaamisista ja myyntimatkoista
muistelmateoksen Kalastaja,
joka julkaistiin vuonna 2015.He
tapasivat viimeisen kerran viime keväänä klassisen musiikin
konsertissa Tampere-talossa.– Hän
oli suuri musiikin ystävä, jota moni ei tiedä.– Oli
mukava havaita, että jaksoi käydä konserteissa viimeiseen asti.
Linkolan
kaksi puolta
Turtiaisen
mukaan Linkolassa oli kaksi keskenään ristiriitaista puolta.– Ensimmäinen,
minkä minä hämmästyneenä havaitsin, oli suuri ihmisläheisyys ja
lämpö, jonka hän antoi kuulijalle.– Toinen
oli se, että vaikka hän ei vihannut ihmisyksilöitä, hän oli
ihmislajin vihaaja. Hän ei sietänyt sitä, että olimme lajina
ylittäneet oman ekologisen lokeromme ja aiheutimme ympäristölle
tuhoa ja tuskaa.Turtiainen
muistaa Linkolan kanssa tekemiltään retkiltä tämän kaksi suurta
rakkautta: metsät ja linnut.
– Hän
ihaili metsiä yksittäisistä puun rungoista lähtien ja havaitsi
vanhat männyt heti niiden oksien kääntymisestä.– Linturetkillämme
hänellä oli täysin suvereeni havaintokyky. Hän havaitsi
linnut siipien välkkeestä ja lauman pienestäkin lehahduksesta
pellon laidalla
Pentti
Linkola muistetaan Valkeakoskella ristiriitaisena, mutta
ihmisläheisenä henkilönä, joka on jättänyt kestävän perinnön
myös paikkakunnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti