Tampereen Sinfonian
jousiston konsertti 24.2. -17
Oopperan lavastukset
peittyivät estraadin puolesta välistä kankaiseen väliverhoon.
Yksinkertainen syy puolitti orkesterin mahdollisen kokoonpanon. Tämän
illan esittivät jouset. Pienellä kokoonpanolla aluksi kuultiin
Rikhard Straussin Metamorfooseja 23 soolojouselle Trv 290.
Miten pehmeä
olikaan aloitus, sellot ja kaksi bassoa, mukaan tulivat 2 alttoa.
Miltei kuiskaava musiikki sai voimaa 1. ja 2. jousista, bassot
lopettivat äänensä kunnes konserttimestari Pekko Pulakka sai
jousensa laulamaan. Orastava hento kasvu heräsi hänen kuulaassa
soitossaan. Santtu-Matias Rouvali ohjasi pehmeillä liikkeillään
tuota pientä orkesteriaan, joka noudatti ihailtavasti hänen
toiveitaan. Rytmi säilyi koko kappaleen ajan melko monotonisena,
soitossa oli muutama huippukohta, viulu ja alttoviulu äänenjohtajansa
Mihail Slobodjaniukin soittamana. Esiin nousi myös sello Joona
Pulkkisen soittamana. Sävellys ei tarjonnut kuulijoilleen suuria
nousuja ja laskuja, soitto oli kuin kamarimusiikkia. Luultavasti
esityslavan puolittaminen esiripulla vaikutti sointiin vaimentavasti,
eikä kappale noussut uppotukin hinaamisesta pintaan.
Puoliajan jälkeen
kuulimme Arnold Shönbergin Kirkastettu yö op. 4. Nyt oli lavalla
koko jousisto, 8 bassoa aivan esiripun edessä, alttoviulut
ykkösviulujen vieressä ja kakkoset alttojen paikalla oikealla
sivustolla. Sellot soittivat bassojen edessä. Aloitus oli niin
hiljainen, että ensimmäinen tahti jäi melkein kuulumattomiin, kun
altot ja sellot aloittivat. Bassojen humahdukset olivat erinomaiset,
hum ja hetken päästä taas hum. Eihän se tietenkään kunnon
rummun paukahduksia korvannut. Orkesteri sai voimaa soittoonsa
kaikkien jousien yhtyessä kudelmaan. Santun punaiset sukat tulivat
esiin hänen laajakaaristen käsien liikkeiden nostaessa hieman
puntteja nilkoista. Bassot saivat isomman roolin, mutta se ei
auttanut kappaletta. Musiikki soi kokonaisuudessaan voimallisemmin,
mutta edelleen kuin sordiino päällä. Oli huono ratkaisu esiintyä
leikatulla lavalla. Harmonia oli kohdallaan, mutta orkesteri oli
puolikas. Musiikki alkoi painua autoradiomusiikiksi. Kuuntelisin sitä
hyvillä mielin vaikka ruohikolla piknikillä, jos ruoan antimet
olisivat maistuvia. Musiikki oli kauniisti soljuvaa, mutta ilman
intohimoa.
