Pentillä käymässä lokakuussa -14

Vierailu

 

 

Vaimea kopahdus kuuluu eteiseen. Aukaisen oven ja huomaan Pentin oleva keittiön pöydän ääressä istumassa.
- No hei hei
- Tervehdys, sinä olet töissä.
Pentti alkaa könytä ylös. Isot saappaat ottavat kiinni ämpäriin kaataen sen sisällön lattialle.
- No peijakas kun kaatui, mutta tervehditään ensin.
Harppaus ämpärin yli ja käden ojennus.
- Mikä sinulla on menossa?
- Laitan omenat pieniksi ja teen hilloa. Annas kun ensin nostan karat takaisin ämpäriin. Onneksi tässä ei ollut mitään vetistä tavaraa.
Istuttuaan takaisin kouraa Pentti laatikosta pienen vihreän omenan.
- Nämä ovat tuolta rannan läheltä villipuusta. Minun omat puuni tuottivat taas vain kymmenen surkeaa omenaa. Nämä ovat erinomaisia, niitä oli siellä puussa satoja.
Puukolla hän nipsautti kannan poikki, piti omenaa toisella kädellä pöydällä olevan leikkuusuojan päällä, otti karaporan ja aloitti karan poiston.
- Tästä ei meinaa tulla mitään, pora menee mihin sattuu, mutta ei siemenkotaan. Katso nyt, taas aivan sivuun. Omena menee hukkaan.

Poraan oli jäänyt edellisestä omenasta lieriö. Sitä ei Pentti poistanut. Vasen käsi hankalasti kiinni omenassa ja porassa Pentti takoi toisen käden kämmenellään poran kahvaa. Seuraus oli usein lipsahdus sivuun. Nostin tuolin Pentin viereen. Seurasin epäonnista toimintaa ja sen tavatonta hitautta.
- Minun aikaisempi hillon keittoni meni pieleen. Laitoin täyden kattilan lohkottuja omenoita hellalle ja kaadoin siihen tilkan vettä. Kävin välillä pihamaalla, enkä ollut valvomassa keitosta. Se oli palanut pohjaan. Kaavin sitten siitä päältä vielä hyvät omenat ja muusin talteen.
- Tuleeko siitä enää mitään, siitä pohjaan palaneesta omenasta tulee rankka haju?
- Ei se mitään haittaa. Minulla vaan meni aikaa sen kattilan puhdistamiseen. Koetin sitä soodalla auttaa, mutta ei siitä mitään apua ollut, vaikka niin väitetään, että kristallisooda puhdistaa hyvin.
- Ei sellaiseen auta kuin teräsvilla.
- Ei minulla sellaista ole, yhtäkaikki, nyt se kattila on puhdas. Söisitkö sinä salaattia? Minä tein sitä ison kattilallisen ja laitoin siihen öljyä sekaan. Jouduin pilkkomaan kaikki vihannekset, kurkun ja tomaatin hyvin pieniksi paloiksi. Minun tekohampaitani korjattiin taas kerran, ja nyt ne tuntuvat istuvan ja voin taas syödä hiukan paremmin kuin ennen.
- Kyllä voin seuraksesi syödä.
Pentti kaivoi kaapista minulle puhtaan lautasen ja antoi sen minulle.
- Pistele itse tästä kattilasta niin saat sopivan määrän.
Nostin monen litran kattilasta hyvin pilpottua salaattia kaksi pientä kauhallista lautaselle.
- Ota tuosta tuoli allesi, ja laita siihen nuo pehmusteet.
- Enköhän pärjää ilman niitä.
- Laita vain, niin saat istuttua hieman korkeammalla.
Laitoin paksun kasan pehmusteena käytettyä lampaan taljaa tuolille. Olin sen tuolin Pentille tuonut 15 vuotta aikaisemmin.  Olin entisöinyt, liimannut, hionut ja pintakäsitellyt sen petsillä ja lakalla. Tuoli oli ollut makuu- ja olohuoneessa tähän saakka. Pentti istahti minua vastapäätä siirrettyään kookkaan tuolinsa pöydän ääreen. Hänen lautasensa oli kukkuroillaan.
- Mitä öljyä sinä tähän käytit?
- En minä sitä muista, oliko se Pirkka tuote, käyn hakemassa.
- Ei tarvitse, älä hae, tavallista ruokaöljyä kait.

Heti ensimmäisellä lusikallisella maistoin voimakkaan eltaantuneen öljyn. Mieleeni tulivat lapsuudesta ne monet kalanmaksa öljyn lusikalliset, joita äitini työnsi suuhuni väkisin. Hirvittävän makuista oli se. Mikä minun auttoi kuin syödä ja jutella. Onneksi puhelin soi, ja Pentti meni vastaamaan. Saatoin kokoilla kurkun ja tomaatin viipaleet suuhuni, varoen nesteen tuloa lusikkaan. Kun olin saanut lautasen muutoin tyhjäksi, vain liemi oli pohjalla, niin kävin vaivihkaa kaatamassa sen laskiämpäriin. Samalla laitoin lautasen pesupöydälle.
Puhelu loppui ja Pentin syönti jatkui.
- Ota nyt lisää, siellä sitä on.
- Kiitos vaan, kyllä minulle riitti, joudun sokeritautini takia vähän säännöstelemään syömisiäni.
Aloimme puhua kalastuksesta.
- Mitä sinä toivot ensi talvelta?

- Kyllä minä vielä verkkoja laskisin. Nyt vain minun kaverini on sairastunut ja joutunut leikkaukseen. Hänen toinen kätensä ei nouse näin ylös, Pentti nosti toista kättään ja näytti oikein, Ei hän enää kykene tuuraa käyttämään.
- Onpa harmi. Onko hän muutoin selvinnyt siitä leikkauksesta?
- No on, en nyt tiedä mitä voisin tehdä. Jos minulla olisi vielä hevonen, niin menisin kyllä verkoille. Ovat vaan työhevoset jo päässeet loppumaan koko maasta. Mistään ei saa opetettua hevosta.
- Kyllä minusta sinä voisit jo luopua.- Minun eläkkeeni ei oikein riitä. Tahtoisin vielä käydä teattereissa ja Helsingissä. Sellaiseen ylimääräiseen ei ole rahoja. Siksikin pitäisi päästä verkoille.Tunnustin kyllä hänen olevan oikeassa. Aloin kuitenkin esittää toista keinoa.
- Sinä kun olet kaikki rahasi ja lahjoituksesi antanut säätiölle, niin voisitko ajatella nyt rahaliikennettä toisin päin. Kyllä säätiö varmasti antaisi sinulle, vaikka jonkun tuhannen, että pääsisit rientoihisi.
- Se on vastoin säätiön sääntöjä, ei puheenjohtaja voi sellaiseen suostua.

Mietin vielä asiaa, päätin soittaa Annelille, toiminnanjohtajalle ja esittää asiani. Pentti ei ole koskaan ottanut edes kulujaan lahjoitusrahoista. Nyt olisi aika maksaa Pentille edes hiukan takaisinpäin. Minun pitäisi soittaa Pentin kalakaverillekin ja kysellä kuulumisia. Nousin pöydästä ja aloin tehdä lähtöä.