Kasvinsuojeluruisku -70 l

 

KASVINSUOJELURUISKU

Kesän kylvöt oli tehty. Viimeisenä lohkona oli taas Sydänmaan viisihehtaarinen kappale. Sinne kylvin ohraa, se kerkiää aina lyhyen kasvukautensa ansiosta. Ajelin Lehtimäkeen.

• Mitäs ajattelet kasvinsuojelumyrkyistä? Onko ne tarpeen, oletko itse käyttänyt? Kyselin tapani mukaan Heikiltä kaikkia mielessäni pyöriviä asioita.

• Olen minä joskus lainannut myrkkyruiskua, mutten vallan usein. Meillä kun on valtaosa pelloista heinällä. Voisihan sille olla tarvetta isoilla pelloilla, kun kaikkio on viljalla. Eniten kyllä rypsi ristikukkaisena kärsii kirvoista.

• Minä katselin Maaseudun Tulevaisuudesta myytävien osastolta. Lauttakylässä on myynnissä metallikuorinen ruisku, hintana on sellaiset 400 markkaa.

• No ei ole paljoa, ei siitä isoa haittaakaan voi tulla.

• Olen samaa mieltä.

Olin Huittisissa Hankkijan edessä. Katselin myytäviä koneita ja siellä sivussa se oli, harmaa metallikuorinen ruisku. Kävelin sisälle ja aloitin juttelun niistä näistä. Kyselin kylvöjen tilasta ja isäntien koneostoista. Lopulta kysäisin ruiskusta.

• Teillä on tuolla pihalla vanha ruisku, sen taitaa saada poisviemällä.

• Melkein arvasit, se on käypä peli, hiukan on putsattava ensin suuttimia ennen käyttöä.

• Se on selvä, saanko sen kolmellasadalla?

Ajoin Huittisten Lihapoikien ohi Kokemäenjoen alavaa laaksoa. Nostovarsissa oli minun ruiskuni. Myyjä taisi olla vaan tyytyväinen, kun edes jotain maksoin ja vein vanhan koneen pois tieltä. Nostin ajonopeutta, matkaa kotiin oli kolmekymmentä kilometriä. Ruisku alkoi heijata edes takaisin ja kolahti ja kolisi nostovarsien heiluessa löysissä rajoittimissaan. Kurvasin huoltoasemalle ja kävelin konehuoneeseen.

• Terve, minulla olisi sinulle pieni homma, minulla kun ei tullut työkaluja mukaan. Nostovarsia täytyy hieman kiristää, sopisiko nyt heti.

• Kyllä vaan, mennääs katsomaan.

Pihalla ovien edessä tehtiin työ. Katselin kuinka asentaja löysäsi toisen varressa olevaa kiinnitysmutteria. Siihen tarvittiin iso jakoavain. Sen jälkeen saattoi alkaa kääntämään säätöputkea. Sen avulla sai käännettyä löysät pois ketjusta. Asentaja aloitti toisen varren kiristyksen. Säätöputkea pääsi kääntämään vain vajaan kierroksen kerrallaan. Ihaillen katselin asentajan kärsivällistä säätämistä. Kierros kierrokselta kettingin löysä väheni, ja lopulta molemmat varret olivat lujasti kiinni, eikä ruisku enää huojunut. Kävin sisällä maksamassa rempan ja pujahdin pikatien liikenteen sekaan. Sain nostettua vauhtini noin viiteenkymppiin, autoilijoille se ei tietenkään riittänyt. Katselin edessä levikkeitä ja bussipysäkkejä, ja aina kurvasin sivuun, jos autoja oli perässä. Eipä näkynyt käsiä kiittämässä.

Kävin autolla Hankkijassa ostamassa Rounduppia. Se oli nestemäisenä metallipurkeissa.

• Muista sitten säilyttää myrkky lukitussa kaapissa, se ei saa päätyä vääriin käsiin.

• Kyllä, minulla on tallissa kaappi, jonka saan lukkoon. Olen kuullut sellaisenkin vahingon, jossa isäntä oli kiukuspäissään ottanut myrkkyä lusikkaan ja uhkasi niellä sen vaimon edessä. Kääntyi sitten lavuaariin päin, kaatoi myrkyn lusikasta ja sitten imaisi lusikan suuhunsa ja kääntyi takaisin. Siitä määrästä isäntä kuitenkin kuoli. Hirveä tapaus.

Ajelin Vammalan halki takaisin Vaununperälle. Traktorin siirsin navetan taakse ruisku perässä. Tiellä avasin molemmat ruiskun siivet sivuille. Melkoinen siipi siinä oli. Minulla oli jakoavain mukana. Aloitin irrottaa suuttimien muttereita yksi kerrallaan. Käteen tipahti pyöreä litteä levy, jonka keskellä oli pieni reikä. Useimmat suuttimet olivat puhtaita, mutta joissain oli ruostetta ja suutin tukossa. Kopsuttelin ruosteet pois, kiinnitin mutterit paikoilleen ja mietin mistä hakisin koneeseeni vettä. Laitoin siivet taas kiinni, ajoin navetan takaa Vaununperän tielle ja edelleen Saunanojan sillalle. Ruiskussa oli kiinni imuputki, ja sen päässä sihti. Työnsin putken sillan pielestä veteen, nousin traktoriin ja laitoin vetoakselin pyörimään. Ruiskun imupumppu alkoi horia vettä ojasta säiliöön. Pian se täyttyi. Palasin kotiin, kävelin talliin ja otin Roundupin käteeni ja aloi lukea ohjeita. Sekoitussuhde oli iso, myrkkyä ei mennyt paljoa. Lorautin sen säiliöön ja kiersin kannen kiinni. Fordson Major täristeli yläpellolle, avasin siivet, vedin vetoakselin pyörimään ja katselin miten suihkuaa. Ajoin hiljaista vauhtia miettien kulutusta. Myrkkyvedelle oli suosituslukemat hehtaaria kohti. Kulutukseen vaikutti tietenkin ajonopeus ja pumpun paine. Arveluksi se meni, mutta ruiskutettava oli. Katselin suuttimien päästämiä suihkuja, oikeastaan sumua, kun huomasin yhden ja toisenkin suuttimen olevan tukossa. Pysähdyin heti, vedin nivelakselin toppiin. Auki olevista suuttimista tippui joitain tippoja, tukossa olevista ei tullut juurikaan mitään. Avasin mutterin ja päästin ruosteet suuttimista pois.

Sellaista se oli koko ajan, pieni matka ja suutin tukossa. Jaksoin sitä jonkin aikaa, sitten en enää yhden suuttimen takia pysähtynyt.

• Sinä olitkin myrkyttämässä, miten se sujui?

• Mikäs siinä, suuttimet vaan olivat usein tukossa. Metallisäiliö on tietenkin sisältä jo kovin ruostunut, eikä siinä mikään auta, putsattava on. Ei siinä työ sujunut niin kuin olin ajatellut, katsotaan nyt mitä voin tehdä.

Söimme päivällisen ja minä lähdin Virtasen miehiä katsomaan. Pakettivolkkarilla oli hyvä taittaa tällaiset matkat. Kaukosen kaupan tiehaarasta oikealle pikkutietä kiviä väistellen ja hetken kuluttua vasemmalle. Navetan ja kanalan sivusta keskelle pihaa. Siinähän veljekset olivatkin. Näytti olevan auton hitsaus meneillään. Osmo oli laatinut sellaisen putkituen, johon auton saattoi nostaa kyljelleen, siinä kävi hyvin alustatyöt ja helmapellien korjaus.

• Sinä olet sitten ruiskun ostanut.

• Kyllä, kuulitkos jo Heikiltä?

• En, mutta näin sinut Saunanojan mutkassa.

• Ajattelin, että katsoisitkos sitä, kun sieltä tulee aina ruostetta ja tukkiin suuttimet.

• Voinhan minä sitä katsoa, mutta ei siihen muuta oikein voi tehdä. Milläs sen ruosteen sisältä saa pois.

• Kai se täytyisi halkaista ensin.

• Ei kyllä kannata, ruiskuta mitäs ruiskutat, mutta tukkoon menee.

• Onneksi se ei oikein mitään maksanutkaan. Kyllä minä tämän kesän sillä touhuan.

• Laitoitkos sinne mukaan viljan ravinnetta?

• No laitoin, muutoin olisi ollut vallan turhaa touhua. Kyllä minä sieltä pellosta kirvoja katselin, ja juurimatoja kaivelin.

• Niitä nyt on aina.

Se aihe oli taputeltu. Minä ruiskutin sen kevään pellot harmaalla pytyllä. Ei siitä tullut pitkäaikaista kaveria.

Tuolin kuolema

Tuolin kuolema

Ei ollut nojatuolillani ottajaa. Mukanani se oli kulkenut 50 vuotta ja tänään se joutui

pilkottavaksi. Aloitin koristenupien irrottamisella. Aika hidasta se oli, mutta niille on

muuta käyttöä. Sopivin työkalu oli piikki, jolla sain nupin nousemaan sen verran, että sain ruuvimeisselin sen alle ja irroitin sen käsin nyppäämällä. Laitoin niitä talteen pieneen muovirasiaan. Aloitin takaosan yhtenäisen nahan irrottami9sen. Terävällä puukolla vedin nahan reunaa pitkin ympäriinsä. Hyvän kappaleen taittelin ja pistin syrjään. Siitä tulee vielä jalkapallin päällinen.

Seuraavaksi kävin korvallisten puoleen. Kaivoin sauman esille, nitkuttelin nitojan niitit irti piikillä ja tonkeilla. Niitä oli varmasti satoja koko tuolissa. Sain nahan irti. Kävin käsinojan kimppuun. Nahka ja niitit irtosivat helposti, Alla oli kirjava trikoinen ohut kangas, sen alla tumma helposti hajoava hieman paksumpi kangas. Ne lähtivät helposti samoin alla oleva valkoinen paksu vanu. Yhä alemmas pureuduin, nyt tuli juutti vastaan. Se olikin jo kovempi irrotettava, sillä se oli niitattu aivan mahdottamasti reunoiltaan, ne olivat myös kaksinkertaisia. Puukon avulla irrotin juuttia ja taas piikillä niitit irti. Alta paljastui meriheinää. Sitä oli käsinojan päällä ja molemmilla sivuilla oikein rutkasti. Hämmästyin, kun lopulta sain esiin kierrejouset. Niitä oli neljä, ja ne olivat sidotut toisiinsa yläreunasta teräslangalla molemmin puolin. Lisäksi ne oli sidottu tiukasti toisiinsa ja käsinojaan vahvoilla langoilla. Sain kaikki irti puuhun saakka. Etuosassa käsinojassa oli kierretty puoliympyrä lastuvillasta. Näin päällinen saatiin tiukasti kiinni, eikä se pettänyt pitkässäkään käytössä, vaan säilytti muotonsa. Näin nahkaan saatettiin tehdä taidokkaat taitokset.

Kävin huokaisemassa ja join lasin vettä.

Irroitin käsinojan alaosan sivun, siellä oli kovaa pahvia tukena. Revin pahvin pieniksi paloiksi ja laitoin ne korkeaan pahvilaatikkoon. Sinne menivät myös meriheinä, vanu ja kankaat. Paulalle laitoin meriheinää muovipussiin, palaset vanua säästin jakkaroita varten.

Tempaisin selkänojan irti, se ei ollut lujassa. Nyt tuolista näki läpi, selustasta ja korvasta.

Nahat poistin, laitoin talteen napit ja vyöt. Taas hirmuinen määrä eristeitä meni laatikkoon, ja kappas, sieltä löytyi alinna kierrejouset. En niistä ennalta mitään tiennyt, kuin en käsinojienkaan jousista.

Poistin istuinosan nahan, eristeet, niitit ja mietin mitä vielä jaksaisin. Kävin syömässä, kahvin join hieman myöhemmin.

Naksuttelin jousien sidonnat irti, kävin tukivöiden kimppuun. Puukkoni oli tylsynyt harmittavasti, viilalla sitä hieman autoin. Katselin toista käsinojaa, en millääs jaksanut purkaa sitäkin. Tuoli oli saatava pois tieltä. Hain tikkisahan ja katselin, mistä voisin takanojan yläpuun sahata. Hyvin se sujui, sitten alapuun vuoro. Koetin antaa sille tikkisahaa. Siinä oli niin tiheässä kaikki mahdolliset kankaat päällekkäin, myös nahka. Saha kirahti kummasti. Kiskoin kaikki päällysteet irti, ja siinä olikin kaksinkertainen luja teräslanka sitomassa istuinosan yläosaa pysymään ryhdissä.

Hain työhuoneelta rautasahan. Olin niin kuumissani, etten lainkaan tarvinnut paitaa ylleni. Kuljin pihan poikki myös tyhjentämässä roskalaatikkoa kahteen kertaan roskikseen. Jos naapurit huomasivat, kait ne antavat minun vielä kulkea vapaana.

Teräslangat katkesivat, samoin tikkisahalla alapuu.

Siinä se makasi maha halki kuin sika. Taivutin korvista tuolia erilleen, alkuun ne joustivat hyvin, sitten kopistelin vasaralla, piikillä, ruuvimeisselillä. Jalkani jäi väliin ja sormeni koettaessani voimalla kiskoa kappaleita erilleen. Vielä oli otettava puukko, ja nitkutin etujalkojen kaikkien kankaiden läpi. Humps, osat olivat erillään, melkein. Alta paljastui lujat messinkilangat, joilla vielä oli sidottu osat yhteen. Onneksi minulla oli jo haettuna väkevät pitkävartiset tongit, joilla sain langat poikki.

Harjasin pitkin matkaa sotkut pois tieltä, nyt vasta niitä lattialle tulikin. Harjasin taas ja pyysin Paulaa avaamaan ovet. Nostin riisutun puolikkaan syliini ja vein sen ulos, paljasjaloin. Ei ollut aikaa tossuille. Toinen puolikas oli raskaampi, mutta pakotin senkin pihalle.

Kaksi kynää, lukematon määrä pähkinöitä ja rusinoita, pari mainoslehtistä ja isäni valokuva löytyivät tuolin sisältä. Vien työkalut huomenna pois penkiltä ja istun koko päivän uudessa tuolissani.