Talomme pystytyksen urakoinut Matti teki takakuistilta raput alas. Minä niitä katselin, ja käskin tehdä alapäähän vinkkelin ja kaiteen. Vinkkeli tuli talon nurkan ohi ylämäkeen, ja siihen laitettiin kaksi askelmaa. Ne johtivat tasanteelle, ja talon nurkan jälkeen rappuset veivät ylös ovelle ja ylätasanteelle. Hyvät ne olivat, askelmat nostivat kulkijan kuin ilmaiseksi ylös, ja siellä me kaiket kesät istuimme katselemassa Valkaman lehmiä. Pikkuinen harmi oli, lautojen välit olivat turhan isot, väleistä joskus tuuli osui jalkoihimme. Laitoimme siihen maton suojaksi. Olihan se kodikkaan näköinen.
Pesin raput aina keväisin painepesurilla. Sain ne kauniin näköisiksi joksikin aikaa. Matti oli tehnyt ne painekyllästetystä puusta. Niissä ei maali olisi pysynyt, ne alkoivat tummua rumasti 20 vuoden jälkeen. Maailmalta alkoi kuulua viestejä, ei pitäisi koskea ollenkaan tuohon sinisen vihreään kyllästykseen. Aloin suunnitella lautojen korvaamista lehtikuusella. Olin Huuto netissä nähnyt sellaisia myytävän, ja pienet jäännöserät olivat sopivaan hintaan menneet kaupaksi. Talomme edessä rappuset olin jo tehnyt lehtikuusesta. Ostin Huittulasta kaksi vanhaa komeaa lehtikuusta. Ne täytyi kaataa. Maksoin niistä sopuisan hinnan, ja siirrätin ne Kannistonmäkeen Käen Ollin sahattavaksi.
Viimein tartuin työhön. Ostin 60 metriä lehtikuusilankkuja Liedosta. Ne olivat 6 metriä pitkiä ja 10 tuumaa leveitä. Paulan kanssa ajoimme peräkärry perässä Hämeen härkätietä joen varsia seuraten Lietoon. Myyjä toi lankut esille trukin piikeissä. Siinä sahasin ne keskeltä poikki, niin sopivat kärryyn. Raskaita olivat kannettavaksi, mutta kuorma valmistui. Kotona tein niistä taapelin työmaan viereen ja peittelin ne pressulla odottamaan käyttöä.
Talvi tuli ja talvi meni. Olin jo purkanut rappujen alapäästä tasanteen ja kaiteen. Tein kaksi alarappusta väliaikaiseen tarpeeseen jo syksyllä.
Alkoi näyttää siltä, etten jaksaisi purkaa vanhoja rappuja, vallankin kun olin päättänyt korjata myös aitan raput samalla tavaralla. Kävin uudelleen Liedossa, nyt ostin 28 millistä leveää lehtikuusilautaa, olisin ostanut enemmänkin, mutta pojilta oli höyläkone rikki, eikä lisälautoja ollut saatavilla. Jakken kanssa olimme reissussa, sahasin laudat mittojen mukaan. Ylä tasanteelle tarvitsin 2.80 m pitkiä lautoja 10 kpl. Lopuista laudoista tehtäisiin portaat.
Laudat tulivat lankkujen pinon viereen. Aloin haeskella tekijää, netissä olikin ilmoitus talkkarista. Mies saapui, katseli työmaita, palasi autolleen.
Ei hänestä ollut apuriksi.
Lopulta sain Jukan kautta kirvesmiehen ja lapio ojurin. Aitan rappuset tulivat päivässä valmiiksi, lankut melkein riittivät. Alimmainen askelma täytyi laittaa väliaikaisesti mäntylankusta. Toisena päivänä aloitti myös ojuri. Sadevedet johdettiin talon vastakkaiselta puolelta 110 mm putkiin. Ne ojuri upotti maahan.
Timpuri purki ylä tasanteen ja alkoi asentaa tuomiamme lautoja ruuveilla paikoilleen. Hyvin pysyi työmaalla pelkkien niskojen ja yhden irtonaisen laudan varassa. Portaissa tuli tuumaustauko. Loput laudat eivät riittäneet pituudestaan korvaamaan entiset seinään saakka ylettyneet laudat. Hetken siinä katselimme, ja annoin luvan tehdä sen mukaiset, mihin aines riitti. Rappuja täytyi kaventaa. Seinäbetoni jäi paljaaksi. Siihen silmäni kiinnittyi. Muutoin työ oli ammattimiehen aikaansaannos.
Toijalassa kävimme maalikaupassa. Paula halusi rappuset öljyttäväksi. Mietittävänä oli vielä kuullotuksen väri. Kaupassa meitä opasti tehokas ja osaava myyjä. Kotona taas, ja minä öljysin raput, ja lopussa alkoi sade.
Se paljas betoni, aina silmissä. Mietin jo kaukalon rakentamista siihen, Paula ei hyväksynyt sitä. Taas Huuto nettiin. Muutaman viikon kyttäyksen jälkeen sinne tuli taas minulle sopiva erä lehtikuusi lankkua.
Päätin tehdä rappusten korjauksen itse. Raahasin sirkkelin työmaalle, mittasin ja sahasin. Lankku kerrallaan korvasi vanhan. Nyt sain seinän raon kiinni. Kaksi päivää tein rappuja ja yhden päivän kaidetta. Ajelin mökille hyvillä mielin.
