Tansseja ja touhuja -60 l

Oppikoulussa 1960 luvulla oli kuumaa syksyisin. Siihen vaikutti kaksi asiaa, joihin kumpaankaan emme voineet vaikuttaa. Ensimmäinen oli auringon kuuma väreily järvien pinnoilla, toinen oli alkava murrosikä. Aloimme laajentaa elinpiiriämme tytöt mielessä. Ensimmäisen kerran menimme Ellivuoren suurlavalle polkupyörillä. Matka sujui mukavasti porukassa. Jätimme pyörämme kentälle lavarakennuksen alapuolelle. Tansseja olimme käyneet katsomassa aikaisemmin Vihattulan juhannuslavalla. Silloin meille riitti kiertely lavan ympärillä ja katselu, kuinka sulavakäytöksiset herrasmiehet pokkasivat tytöille lavan ulkopuolella, maksoivat sitten kappaleen noustessaan portaita. Siihen se johti, että aloimme tapaamisissamme harjoitella tanssia. Kutsuttuna olivat tytöt ja pojat. Minä saatoin onnekkaana harjoitella askelia sisareni Kitin kanssa. Polkupyörästä hyppäsimme linja-autoon lavalle mennessämme. Reviirimme laajeni mopojen ja moottoripyörien ansiosta. Päristelimme voiman tunteessa kymmeniä kilometrejä uusia teitä, aina Lauttakylään saakka.

Koulussa keksimme kaikkea muuta kuin opetuksen seuraamista. Kirjelappuset kiersivät kädestä käteen, suhisimme ja ilmeilimme. Opettajamme olivat varsin rauhallisia ja katsoivat sormiensa läpi touhujamme. Joskus kuitenkin kysyivät juuri siltä pulpetissa nurinpäin katselevalta veijarilta opetukseen liittyvän kysymyksen. Meille siunaantui melkoinen määrä sijaisia katederille kyselemään aluksi nimiämme. Piirsivät oppilaskartan, ja kyselivät sitten nimillä kartasta katsellen. Järvisen Pertin kanssa vaihdoimme nimiä, täydestä meni. Matematiikka meni joten kuten keskikoulussa Justuksen opettaessa. Tilanne muuttui lukiossa. Allan Friman alkoi meitä ohjata eteenpäin, mukaan tuli derivaatat, sinit, kosinit, laskutikku ja likiarvot. Pertti oli minua parempi matematiikassa, muutoinkin hulluttelimme vapaa-ajalla keskenämme, niin solahdin iltaisin tai vapaatuntisin hänen luokseen tekemään tehtäviä. Meitä oppilaita alkoi olla koulu täynnä, luokilla ei aina ollut omaa tilaa, vaan kiersimme reppujemme kanssa ympäri koulua. Tästä lukujärjestyksen tekemisen vaikeudesta kait sitten johtuivat nuo vapaatunnit päivällä. Yleensä niitä oli vain yksi, mutta muistelen joskus saaneeni kahdenkin tunnin vapaan. Menimme Pertin huoneeseen, avasimme kirjan ja aloimme pähkäillä vuorossa olevia tehtäviä. Hyvinhän siinä kävi, Pertti laski ja minä kopsasin. Joskus hän kurkkasi vastauskirjasta ratkaisun, ja se sitten johdatti maaliin.

Järvisillä oli autoliike isossa hallissa, alakerrassa oli korjaamo, ja myytävät autot olivat siisteissä riveissä ylhäällä. Siellä me usein katselimme eri pelejä ja seurasimme joskus kauppojen tekoa. Tuomo oli armoitettu kauppamies, olihan hän sitä tehnyt ruokakaupasta alkaen. Lieni veren perintöä Järvisillä tuo myynti, Järvisen urheiluliike oli tien toisella puolella.

Minä sain ensimmäisen pyöräni, satapiikkisen venäläisen Tähden. Pertti sai myös pienimoottorisen pyörän. Me sitten päristelimme Ellivuoreen lauantai-iltana. Sinne johti Vammalasta katkeamaton autoletka. Hukkasen jälkeen tie oli santainen, ja pöly nousi pyörimään puiden lehvistöön. Se ei meitä haitannut. Pirunvuorelle johtavan polun ohi, Vitikan ohi, hetki järvimaisemaa ja Ellivuoren laakso avautui eteemme. Autot jäivät riveihin alamaastoon, ja sinne sivuun mekin pyörämme jätimme. Nousimme ylös lavalle jo kovinkin kokeneina. Huimaava määrä nuoria naisia ja teinejä täyttivät takaseinän. Siinä lavan keskellä sitten seisoimme me naisten rivejä tarkkaillen. Aina kappaleen alkaessa soida minä ponkaisin ensimmäisten joukossa hakemaan tanssiin ennalta katsomaani tyttöä. Minulta sujui jo valssi, tango, jenkkakin sekä chatchaa. Kävimme Pertin kanssa jäähdyttelemässä ulkona. Katselimme vanhempien poikien touhuja ja kuuntelimme heidän juttujaan. Jokunen heistä oli hieman maistissa, autossa oli pullo piilossa. Vammalan poliisit partioivat myös paikalla kahteen mieheen, hyvin rauhallisina. Me sen sijaan kävimme juomassa limpparit.

Pois lähtiessämme illan jo tummentuessa Pertin pyörä ei lähtenyt millään käyntiin. Minun pelini käynnistyi. Mietimme mitä tehdä.

- Voisithan sinä tulla minun takana.

- En haluaisi jättää pyörää tänne. Katsellaan tuleeko tänne tuttuja, joilta saisimme apua.

Näin kävikin, yksi tutuista sitten osasi avata tulpan, putsata sen, ja pyörä pärähti käyntiin.

Minä menin seuraavana maanantaina Järvisille. Tuomo seisoi keskellä pihaa ja nauroi ääneen.

- Vai luulitte te, että joku olisi kussut tankkiin.

Ihmeellinen mopo

Keltainen kaunokainen lepäsi talven Kissalammen liiterissä. Käytin sitä hiukan aikaa ennen peittämistä. Kari sitä aiemmin korjasi Hämeenlinnassa ja Henri ajoi sen lammelle. Paula pyysi minua katsomaan sitä ennen juhannusta. Menin liiteriin, riisuin peiton päältä, laitoin virta-avaimen paikoilleen ja starttasin. Hyvin pyöri, vaan ei käynnistynyt, ja akkukin simahti. Olin varautunut takaiskuun, toin mukanani laturin. Liiterissä oli valot ja pistorasia. Laturi höyrysi täysillä. Menin nukkumaan. Aamulla uusi yritys, akku oli latautunut täyteen virtaa. Annoin kaasua moottorin pyöriessä, ei käynnistynyt. Otan tulpan irti, ajattelin. Se on tiukassa paikassa katteen suojassa. Minulla oli tulppa-avaimessa ristikko väännön apuna. Onpas tiukassa, hitto, Kari on vetänyt tulpan tiukkaan. Kämmeneni meinasi haljeta, kun laitoin peliin kaikki voimani. Mutta tulppa pysyi kiinni. Kävelin kahville ja soitin Karille. - Millä sinä sen tulpan väänsit kiinni, kun en sitä millään saa auki? - Sinun avaimellasi. - Ok, koetan huomenna uudestaan.

Ajelimme kotiin yöksi, minä kasasin lisää työkaluja mukaani uutta yritystä varten. Liiterissä laitoin lenkkiavaimen ristikon jatkoksi ja pusersin. - No nyt heltisi. Koetin tulppaa, se oli edelleen tiukassa. Katselin sitten avaintani. Sen päässä oleva ristikko oli irronnut eräti poikki, sormen vahvuinen tanko. Paula tuli katsomaan, kun istuin rappusilla ja mietin seuraavaa siirtoa. - En saa tulppaa auki, oliskohan Paavolla parempia avaimia. - Menenkö minä kysymään? - Mene vaan.

Paavo tuli kantamuksellisen kera, tulppa-avaimia ja hylsy vääntövarrella. - No mitä se Pekka, eikö tulppa aukene? - No ei, minun avaimeni murtui. Paikka oli ahdas, sinne katsominen vaati erityisiä selfie taipumuksia. Käsin tunnustelemalla tulppa löytyi, vaan ei auennut. - Saisikos näitä katteita irti, tuossa ainakin on ruuvi, Paavo tuumi ja sovitti hylsyn taas paikoilleen tulpan ympärille. Vääntää ei mahtunut oikein millään. Lopulta Paavo onnistui. - No nyt se taisi irrota, juu tämä tulee käsin. Se pieni nytkähdys vaadittiin irrotukseen. Tulppa oli tieten aivan märkä. Putsasin sen, ja koetin tuleeko kipinää, tuli kyllä. Uudelleen tulppa kiinni ja uusi yritys. Irrotus ja kiinnitys ja moottorin pyöritys, kunnes akku alkoi tyhjetä. Menin sisälle. - Menen huoltoasemalle Pälkäneelle, ostan uuden tulpan ja pienkonebensaa. Soitan ensin Karille.

- No jopas, osta sitten samalla jarrujen puhdistusta varten tehtyä kaasua, se on paukkupullo. Ruiskauta sitä imuaukkoon samalla kun starttaat. Se on siellä mopon sivulla.

Jäätelöjuna Aapiskukkoon lähti. Paula tuli mukaan. Minä hain hirmuisen kahden pallon rommirusina jäätelöannoksen. Kysyin jarrujen puhdistukseen paukkupulloa. Myyjä ei tiennyt, mutta paikalla ollut rahtari tiesi. Nappasi pullon hyllystä. - Tämä on siihen parasta. - Kyllä varmaan, mutta kun minä tarviin sen starttiavuksi. - Kyllä se varmaan siihenkin käy. Istuin autossa lusikoimassa jäätelöä. Kieleni jäätyi jäätelön edessä, ajoimme nukkumaan.

Päivä alkoi taas kotireissulla. Koskissa poikkesin Masan autotarvikeliikkeeseen. - Morjens, mitä nyt saa olla? - Aasin potkua mopoa varten. - No sitä on täällä. - Sitten vielä käsien puhdistusainetta. Sain tarvitsemani tuotteet ja karautin uuteen otatukseen mopon kanssa. Päivän valossa kurkkasin tuohon imuaukkoon. Siinä oli muoviritilä neljällä ruuvilla kiinni. Aloin irrotta ruuveja ja keplottelin sen irti. Ahdas paikka, päätin seuraavaksi irrottaa katteita. Katsoin sitten ihmeen puhdasta tuuletuspyörää, se oli alumiininen tuuletin koneen jäähdytykseen. Jarrujen puhdistusainen oli toiminut hyvin. Kampesin mopon seinän vierestä vähän irti, että pääsin mopon toiselle puolelle. Saunasta hain matalan pallin, istahdin sille katselemaan, missä imuaukko olisi. Musta pitkänomainen muovikotelo päässä aukko, osittain katteen suojassa, odotti löytäjäänsä. Tällä kertaa päätin voittaa taistelun. Aloitin irrottaa katteita, ensin keltainen ovaalinen muovisuoja, sitten sininen sivusuoja, osittain lattiakin täytyi irrottaa. Ilmanpuhdistin imukotelo oli kiinni kahdeksalla ruuvilla. Tiputtelin ne lasipurkkiin. Muut ruuvit asettelin pesuvatiin. Kansi irtosi ja pääsin aivan kaasuttimen aukolle.

- Tules Paula taas starttaamaan, nyt löytyi oikea aukko. Odotellessani sidoin etujarrukahvan narulla kiinni. Se oli tappokytkin, ilman sen vetämistä kone ei satrttaa. Paula tuli ja painoi starttia, moottori pyöri ja minä riuskaisin aasin potkua kaasariin. Pruut prööt ja mootori pärähti käyntiin ja sammui. Uudelleen ja sama tulos vaikka kuinka yritin. Tulppaa ostaessani otin myös kaksitahtista bensaa neljän litran kannullisen. Päättelin mopon tankissa olevan sakkaumia, katselin muoviletkuja, joita oli kaasarin vieressä. Yksi niistä tuli tankista. Keplottelin sen irtyi ja työnsin sen päähän toisen paksumman letkun ja toisen pään kanisteriin. Parisen litraa siellä oli. Kaadoin sitten ostamaani kaksitahtista bensaa muutaman lorauksen tankkiin ja aloitin taas starttaamisen ja potkun ruiskuttamisen. Kone kävi sytytysnesteellä, mutta ei saanut lainkaan bensaa, eikä siten käynnistynyt kunnolla. Menin sisälle. - Kuules, minun konstini ovat käytetyt. En ala kaasutinta enää irrottelemaan. Vien mopon korjaajalle. - Mistä sellaisen nyt saa. - Katsellaan netistä, kyllä sieltä löytyy. Soitin ensimmäiselle, aikoja olisi vasta heinäkuun puolivälin jälkeen. Lähdimme Pälkäneen torille ostamaa kalapojalta savulohta. Minä istuin autossa ja Paula kävi juttelemaan savustajan kanssa. Hän osasi neuvoa Kaukkosen Epaalasta päättyvän tien päässä. Löysimme netistä paikan. Soitin ja Pekka sieltä lupasi korjata mopon. Vein sen kyljellään katteen alla peräkärryssä. Vähän se vuoti bensaa. Katselimme navista mihin se nyt meitä ohjaisi. Käänny ja käänny, opasti aivan oikein. Touhusin hevostilan pihassa mopon lavalta maahan, ja talosta tuli Pekka ja lupasi korjata sen samana päivänä. Lupasipa vielä soittaa kun tulisi valmista.

Ajoimme kotiin Kemmolaan, tv:stä tuli puoli yhdeksän uutiset, ja minä soitin. - Kyllä, mopo on valmis, sen kaasutin oli aivan tukossa ja se savutti kovasti. Vaihdoin tankin bensat. Kaasarissa oli yksi suutin ihan toimimaton.

Taas lähti auto Kemmolasta. Hirmuinen oli toiminnan määrä yhdelle päivälle. Korjasin iltapäivällä postilaatikkotelinettä. Vetelin porakoneen teräsharjalla isoimmat jäkälät pois päällilaudoista. Naapurikin tuli siihen ja alkoi autella. Irrotimme laatikot ja minä aloi maalata. Rytköseltä olin ostanut mustan ja sinisen paukkupullon ja kaksi mustaa muoviämpäriä. Jätimme telineen kuivumaan, ja ikkunasta huomasin Mikon kiinnittäneen laatikot paikoilleen, niinkuin puhe oli.

Uutisten jälkeen soitin Pekalle. Mopo oli valmis. Peräkärrystä irrotin kannen ja otin kiinnitysliinat mukaan. Ajoimme Epaalaan. Mopo ja Pekka olivat pihassa, hän starttasi, hienoa, kone kävi hyvin.

- Tämä on tuorevoitelukone, bensaa tankkiin ja oljyä toiseen. - Kyllä minä sen nyt opin.

Ohraa ja heinää -70 l

Pellot alkoivat kuivua. Posion Martti opetti, kuinka piti kävellä kumisaappaissa sarkaa pitkin. Jos saappaisiin ei tarttunut savea, oli maa kiimassa. Silloin viljelijä alkoi sitä siementää. Ajoin pakettiautollani Kaukolan myllylle. Nostin säkkini myllyn lastauslaiturille ja nousin muutaman rapun myllyyn sisälle. Siellä oli Hohkon tilan isäntä. Juttelimme kevään tulosta ja kyselin kuinka maat ovat kuivuneet.

- Ei vielä pääse pellolle, menee ainakin kuukausi.

Minä sitä hieman epäilin, mutten sanonut mitään. Kotona menin pelloille katselemaan ja kokeilemaan saappaillani ja käteen kouraisemalla saven märkyyttä. Kyllä Hohkon isäntä oikeassa oli, ei sinne vielä ollut asiaa. Savi linttaantui. Minulla se kiima oli, mutta vielä oli maltettava. Hankkijalta olin tilannut lannoitteet, ne tuotiin kuorma-autolla. Navetan päädyssä oli sopiva paikka, lastasin 50 kg säkit isoksi kasaksi. Olin tehnyt kylvösuunnitelmat eri lohkoille. Lähinnä pihaa olerville lohkoille kylväisin ohraa. Niiltä kynnin syksyllä nurmimaat nurin. Hyvin heinä siinä kasvoi, mutta nyt oli laitettava tuottavampi kasvusto alulle. Heinämaita jäi vielä sellaiset kolmisen hehtaaria kotilohkolle.

- Jokos sinulle kuume nousee, Paulaa hymyilytti minun kevään touhuni.

- No kyllä, käyn taas huomenna katsomassa, josko saisin lannoitteet ajettua pelloille valmiiksi.

- Ei pellot vielä kestä, uppoat sinne.

- Ajattelin viedä lannoitteet tanhuan tien varteen, ja sitten ratastietä riihen ohi niin pitkälle kuin tie kestää.

Aamulla joimme kahvit keittiössä. Valtterikin tuli siihen juttelemaan ja kahvittelemaan.

- Kylvöjäkös suunnittelet?

- Niitä, muttei nyt vielä. Vien hieman lannotteita valmiiksi.

Paula lähti töihin Vammalaan, ja minä aloin lastata säkkejä tavaratilaan. Ensimmäiset säkit pinon päältä tuntuivat kevyiltä. Tila alkoi täyttyä ja säkit tulivat raskaimmiksi. Viimeinen säkki maassa oli littaantunut levyksi. Sisus oli kovettunut, eikä säkin reunoista saanut enää kunnolla otetta kouraan. Työnsin käteni pitemmälle säkin alle ja nostin tuon lannoitelevyn ilmaan. Sen nostamiseen autoon täytyi taas ponnistaa varpailleen ja työntää säkkiä pallealla ja rinnalla ylöspäin. Puuh, olkoon tässä, ajattelin, haen sitten lisää. Kunhan saan nämä ensin vietyä.

Iltasella Paula katseli pienentynyttä kasaa navetan päädyssä. Kaksi kolmannesta siitä oli pellolla neljässä paikassa.

- No sinulla kävi työt kuitenkin.

- Kävi hyvin, en mennyt ollenkaan pellon päälle, siellä ne nyt ovat, kaksi kasaa Tanhualla ja kaksi ratastiellä. Sydänmaalle en vielä mennyt, kuivuu hitaammin. Siellä täytyy kaivattaa piiriojat auki ja salaojittaa lohkot, jotta sinne hyvin pääsee. Melkoinen raivaus on pajupuskista, niitä kasvaa sarkaojissakin. Olen jo soittanut Ojasen Mikolle, aloitamme ensi vuonna urakan.

Hyrkin tilalla oli kaksi traktoria keväällä kylvöillä. Tauno ajoi kylvinkonetta, renki kylvi ensin toisella traktorilla apulannan. Hyvin kävi työ niinkin, mutta minulla ei ollut toista traktoria, eikä olisi ollut varaakaan palkata ajuria. Ostin Hankkijasta koneen, jolla kävi molemmat yhdellä ajolla. Siinä oli kaksi erillistä kaukaloa, toinen lannoitteelle, ja toinen siemenelle. Näin pääsin yhdellä ajokerralla kylvön osalta. Potilan jousipiikkiäkeellä pienensin pellot.

Ohraa tuli suulin takaiselle lohkolle, siitä riihen taitse heinämaan laitaan. Riihen ja tien väliin tuli samaten ohraa. Metsäsaarekkeen ympärille kylvin kauraa aina Saunanojan rajalle asti.

Heinäkuussa oli kuuma, aurinko paistoi päivä toisensa perään. Heinätyöt odottivat. Avuksi sain kylän poikia ja Heinot, Raunon ja Mervin. Seivästimme heinät viimeistä kertaa Innanmaan pelloilla. Aamuisin pellolle kävellessä ilma melkein ritisi kuivuuttaan auringon räkityksessä. Minulta paloi kalju, aivan tulipunaiseksi ja kipeäksi. Hain sopivaa hattua suojaksi. Kaikki olivat liian karkeita palaneelle iholle. Lopulta löysin keltaisen sydvestini. Sen sisus oli niin pehmeää kangasta, että sitä saatoin pitää. Raunoa nauratti hattuni, ja ehkä muitakin.