Hiiri, joka olikin myyrä
Nousin vintin tikkaita, tarvitsin sieltä yhden nakin. Pääni ylettyessä ylimmän askelman tasalle näin saaliin. Nakki oli taas lauennut sopivasti hiiren yrittäessä nakertaa leipäpalaa. Otin saaliini ja nakin mukaan. Roskiksen kohdalla irrotin hiiren langan ja vahvan jousen puristuksesta ja annoin sen kolahtaa vihreän pöntön pohjalle. Viritin nakin taas vireeseen ja asetin leipäpalan laukaisualustan koukun pinteeseen. Kisun kappaleen Juu juu juustossa löytyy totuus hiiren pyydystämisessä ei perustu juustoon vaan leipään. Vinkin sain Linkolan Penalta. Hänellä oli aina nakki vireessä verkkosaunassa. Eivät hiiret olleet koskaan ehtineet verkkojen nakertamiseen, kun leivän tuoksu niitä huumasi enemmän.
Laitoin pyydyksen auton takajalkatilaan, auton jätin ulos. Autotallissa taasen viritin toisen nakin auringonkukkasäkin viereen. Aivan alkuvuosina sain sieltä hiiren, nyt siitä on jo kolmisenkymmentä vuotta.
Aamulla olimme lähdössä kauppaan. Menin edellä autolle ja kappas, siellähän oli taas yksi erehtynyt leivän huumaavan tuoksun houkuttelemana. Niskat poikki. Otin loukun käteeni ja totesin siinä olevan suojellun peltomyyrän. Lyhyt häntä, siitä sen tunsi. Hiirellä häntä on ruumiin mittainen viuhake. Nakkasin myyrän hiiren kaveriksi roskiksen pohjalle.
Kerroin Paulalle saaliistani. Hän aukaisi hanskalokeron.
- Täällä on purua, tai jotain mutua ylähyllyllä.
- No, anna olla, putsaan auton kotona.
Katselin sitten autoa tarkemmin, pieniä keltaisia hituja oli ympäri autoa, takaluukussakin. Huh, täytyypä tarkastaa minun sokerinamuni ja koiran naksut, niitä on ympäri auton lokeroissa.
Nypin kuitenkin takaluukun puhtaaksi ennen Paulan tuloa kauppakassien kanssa. Kotona vein kassit sisälle ja palasin tyhjentämään autoa. Aloitin oveni lokerosta. Sinne aina kertyy kaikenmoista. Siellä oli myös paperinenäliinoja. Niitä poistaessani näin myyrän keltaisen pissaläiskän ja papanoita. Minulla oli ämpäri mukanani, siihen tiputin kaiken tuhoutuneen, myös muistakin ovilokeroista ja hanskalokerosta. Muovipussiin laitoin vielä tarvittavat tavarat, ne vein autotalliin naulaan seinälle. Niitä tuli kaksi isoa kassia. Takaluukusta poistin sateenvarjot, pyörän avaimen, kävelykepin, viimeaikaisia ostoksiani ja lakritsipussin. Siihenkin myyrä oli tehnyt reikiä pussin alapintaan. Samoin oli käynyt koiran naksuille. Vielä siellä oli yksi litteä maapähkinälevy. Siihen oli lisätty sokeria tai siirappia. Varsin makoisa siis. Otin sen tarkempaan syynäykseen. Päällipakkaus oli sellofaanin tapainen läpinäkyvä kalvo. En nähnyt siinä jälkeäkään myyrän hampaista, uusi tarkastus ja nopea repäisy. Söin kiiruusti viimeisen säästyneen makeiseni. Hampaat tarttuivat toisiinsa kiinni pureskellessani erinomaisen maukasta välipalaa.
Hain imurin autotallista. Aloitin koko auton sisätilan puhdistamisella, jatkoin takaluukusta, myös maton alta varapyörän kotelosta. Kyllä säiliöön tuli paljon tavaraa, myyrää tai hiirtä en kuitenkaan missään nähnyt. Jätin auton edelleen ulos. Sisällä soitin autoliikkeeseen ja tilasin koko sisätilan ja ulkopuolen pesun ja puhdistuksen, myös takaluukun. Annoin yksityiskohtaiset ohjeet vielä tiskillä aamukahdeksalta. Sain vara-auton ja ajelin kotiin.
Seuraavan päivänä lähdimme taas kauppaan aamulla. Mittaristossa oli kehotus täyttää tankkia omien ajojen verran, varoitusvalo jo paloi. Pysäytin Sääksmäentien huoltoasemalle ja koetin avata polttoainesäiliön kantta. En edes tiennyt, onko auto bensa vai diesel, mutta ajattelin säiliön kannen sisäpuolella olevan siitä merkinnän. Saattoi siellä ollakin. Kansi pysyi kiinni. Tarkastin kännykästä, josko oma auto olisi jo valmiina. Oli siellä tekstiviesti.
- Minä vien sinut Cittariin ja lähden hakemaan omaa autoa sillä välin. Tulen sitten taas ylös sinua vastaan.
- Hyvä on, jätä minut tuohon bussipysäkille.
Ajelin autokorjaamoon, sain avaimen ja laskun. Kyselin oliko mitä jälkiä.
- Etupenkkien alla sähköjohdoissa oli pieniä puremajälkiä, mutta ei ne olleet vielä läpi. Kaikki toimii normaalisti.
Hyvä on, kiitoksia. Tämä myyrä maksoi siis minulle 110 euroa. Vuosia sitten autossa vieraillut hiiri maksoi minulle 1000 markkaa, se oli moottoritilassa pureskellut useita johtoja ja putkia.
Ajoin tyytyväisenä Cittarin yläparkkiin.
