Kissat pihassamme

Kissan pissa 

Koiramme Lotta on ollut muistoissamme yli kymmenen vuotta. Vieläkin muistelemme sattumuksia sen kanssa. Lotalla oli melkoinen vietti kaivauksiin. Se saattoi kaivaa pihlajan juuria tuntikausia. Silloin ei mikään huuto tai käsky saanut sitä lopettamaan. Sain sen sisälle vain kantamalla. Suu oli täynnä kuraa ja savi oli pakkautunut huulien ja hampaiden väliin tiukaksi tilsaksi. Muu ei auttanut kuin pesualtaan päällä vedellä lorottaen puhdistaa raukan suu.

Oli Lotalla toinenkin rakkaus, kissojen ajo. Taaskaan ei mikään huuto tehonnut, kun se sai vainun. Metsästyshaukku, melkein ulina vaan kuului, kun Lotta paineli täyttä vauhtia kissan perässä. Kerran Pentillä käydessäni Lotta painalsi talliin ja suoraan ylisille. Hirmuinen haukku ja ajo alkoi. Kissa loikkasi ylisiltä suoraan alas ja jatkoi metsään. Lotta ei siinä kiireessä ollenkaan epäröinyt, vaan hyppäsi perässä. Ihmeellisesti se vaan siitäkin hypystä selvisi, eikä haukku edes keskeytynyt, kun ajo jatkui metsään. Muitakin ajoja oli, jänistäkin se kerran metsässä ollessamme alkoi ajaa. Jänis teki melko pientä ympyrää, ja Lotta kiersi perässä.

Kotonamme naapurit saivat välillä Lotan vieraakseen, sitä sitten polkupyörällä ajelin etsimässä ja huutamassa. Kissoja ei kylässämme ollut.

Se on muuttunut. Nyt meidän tontillamme kiertelee ainakin kaksi kolme kissaa, naapurista ja kauempaa. Meillä oli puiset tikkaat nojollaan talon lappeella. Ikkunasta katselin, kuinka kissa nousi tikkaita ylös. Ihmettelin sitä ja mietin mitä se katolla tekee. Silloin kun vielä oli varpusia, ne pesivät kattotiilien alla räystäällä. Ehkä se veti kissaa. Yhtenä päivänä alkoi vintistä kuulua hirmuinen tappelun rähäkkä ja mouruaminen. Kävin katsomassa. Vintille olikin oikein tie kissoille. Kaavelista olivat tunkeneet aluskatteen saumasta sisään ja villoihin oli painunut ura. Poistin tikkaat, ja vierailut vintissä lakkasivat.

Mutta keväällä, reviirejään puolustaneet kollit kusivat rappujen alle. Sitä sitten haistelimme mennen tullen. Täytyy ajaa sinne karkeaa sepeliä, vaan auttaneeko tuokaan.

Paulalla on kukka- ja kasvimaa. Kauluksien väliin uusin keväisin tuoreen mullan. Siihen onkin kissojen mieluisaa pissata. Nyt ne ovat alkaneet myös paskoa siihen. Hiukan vetävät käpälillään multaa päälle. Paula alkoi hermostua. Siihen päälle laitettiin ensin kanaverkkoa. Ei se pitkään auttanut, kun kasvit ylsivät verkon yli. Sitten siihen raahattiin kuusen oksia kasvien väleihin. Ei sekään auttanut. Minä jo lupasin rakentaa siihen lasisen katon, ei Paula sitäkään halunnut.

Talvi tuli ja pakkaset. Kukkamaan multa ei enää ollut kuohkeaa. Ajattelimme päässeemme kakkaongelmasta. Emme kuitenkaan, siihen tuli vaan pieni tauko, ja kakkoja alkoi ilmestyä polulle. Siinä oli mieluisaa pyllistää, kun lumi ei yltänyt puohuun. Sai sen tuotoksen siitä pois, kunhan ei odottanut pakkasia.

Sain syksyllä valmiiksi sadevesien ohjauksen ränneistä kokoojiin ja edelleen vesipesään. Asensin myös sulanapito vastukset kokoojista putkiin. Appara sai valmiiksi pistorasiat seinille. Minä jäin odottamaan pakkasia. Kiersin taloa, pellon puolella yksi ränni kokosi vedet tynnyriin, ja siitä putkea myöten maan sisällä ollevaan säiliöön. Nyt tuo putki, säiliö ja tynnyri olivat umpijäässä. Siihen en vielä ollut saanut sopivaa vastusta ostettua. Laitoin sitten siihen 10 m pitkän vastuksen. Se ei mennytkään läpi putkesta kuin kolmisen metriä. Kieppi vastusta jäi tynnyriin ja johdon laitoin seinään.

Aamulla kävin katsomassa tynnyriä ja putkea. Ne olivat sulat. Sain työnnettyä vastuksen läpi saakka. Hyvin tuntuvat toimivan.

Paula kävi lumitöissä. Sisälle tultuaan kertoi kissan paskantaneen komeat pökäleet kokoojaan. Siinä sille onkin lämmin vessa.

Kelan korvauksen hakeminen

 

Netti on nykyään lähes jokaisella. Kelakin on netissä, lomakkeen täyttö vain ja lähetys onnistuu samalla istumalla. Vanhaan aikaan jokaisella palvelun tarjoajalla oli lomake valmiina. Jotkut jopa täyttivät sen itse, toiset antoivat lomakkeen mukaan. Silmälääkärillä se ei onnistukaan.

Minulla on tänään meno tarkastukseen, ja Paula aloitti jo pari viikkoa sitten painostuksen. Minun olisi haettava lomake Kelasta korvauksen hakemista varten. En enää edes tiedä, missä Kelan toimisto on. Päätin hakea ja tulostaa lomakkeen netistä. Sivut aukesivat hyvin, oikean lomakkeen haku oli työlästä, löysin sen kuitenkin pienellä työllä. Sivulla oli myös ohjeet lomakkeen täytöstä ja lähettämisestä.

Sain lomakkeen esille ja tallensin sen koneelleni. Sieltä sitten aloitin taistelun sen kopioimiseksi. Minulla on asennettuna vaadittu Adobe Acrobat ohjelma. Asensin kopiokoneen valmiiksi ja painoin kopioi. Ensin se näytti menevän, mutta kesken toppasi. Muutaman toiston jälkeen aloin uskoa, että se ei onnistu. Palasin Kelan ohjeisiin. Siellä käskettiin ladata Adoben uusin versio. Tein latauksen, se sujui hyvin. Aloitin kopioinnin, se ei onnistunut. Lopulta katsoin Adoben ominaisuudet, ja siellä oli kaikki muut toiminnassa paitsi kopioiminen. Tästä ei Kela tiennyt mitään. Palasin Adoben sivuille. Maksullisia ohjelmia kyllä oli, mutta en sellaista halunnut yhtä lankettia varten. Aikaa meni ja löysin sellaisen ilmaisohjelman, joka sallii kopioinnin. Se sujui vauhdilla, asennus ja lataaminen. Laitoin kopiokoneen uudelleen iskuun ja aloitin. Kopioi. Ei kopioinut. No johan nyt on. Tärkein komento, koeta uudelleen, ja minä painoin ja painoin kuvaketta. Aina kone aloitti, mutta aina myös lopetti kesken.

Palasin Adoben sivuille ja aloin lukea. Oikeassa laidassa oli mahdollisuus muuttaa pdf muotoa Wordiksi. Minä suoritin toiminnon ja innolla taas kopioimaan, mikä ei sujunut.

Tämä taistelu alkoi huonosti, mutta vielä koetin. Kopio komennon jälkeen esiin tuli kopioinnin asetukset. Muutin automaattisen asennuksen pystyksi, ei auttanut, muutin kopiokoneen oikeaksi, ei auttanut, muutin uudelleen ja painoin käytä nappia, ei auttanut. Tein kuitenkin toimet uudelleen, ja kopiokone heräsi koomastaan. Tulostin siitä riemastuneena lanketteja tuleviakin täyttöjä varten.

Nyt on riennettävä silmälääkärille.

Palasin kotiin. Mennessä ajoin parkkihallin luiskalle ja koetin saada lapun koneesta, mutta sepä sanoi, että kuitit ovat loppu. Ajoin eteenpäin, kun puomi oli auki ja ovikin aukesi. Juostessani vastaanotolle huikkasin vartijalle, miten pääsen täältä ulos. Hän sanoi puomien olevan auki myös ulosajoa varten. Tempasin läpyskää kasvoilleni, ja siitä toinen korvalenksu irtosi. Aloin tunkea kuminauhaa sen läpyskän reikään. En tahtonut nähdä kunnolla, lasit olivat taskussa. Sain työnnettyä kuminauhan reikään ja tein siihen yksinkertaisen solmun, ja astuin liikkeeseen. 

Lääkäri kyseli ja katseli, hiukan heikentyneet olivat arvoni, ja jälkikaihi edennyt, mutta sitä ei kunnallinen puoli vielä leikkaa. Minä siihen, että en kyllä hautaan saakka odota, menen yksityiselle. Hän kirjoitti siihen lähetteen. Kassalle maksamaan. Maskin takaa kuulin lauseen, otan tästä suoraan Kelakorvauksen, niin ei sinun tarvitse tehdä sen eteen mitään. Minun oli pakko kertoa hiukan raivokkaasta taistelustani korvauslanketin saamiseksi.

Vielä oli asioita, Veikon koneeseen oli mentävä, kun olin maksanut DNA:n laskun kahteen kertaan. Oli siinä selittämistä, ennen kuin he ja minä ymmärsimme, että he eivät hoida DNA:n laskutusta.

Seuraavaksi ajoin Masan autoon ja tilasin joulunpunaisen paukkupullon. Hotaria nauratti maalia hakiessaan. Jaksoin vielä ajaa auton talliin, ja tulin sisälle istumaan ja huokumaan.