TTT Saituri osa 3

 Molempien mielitietty pääsi naimisiin rakastamansa saiturin pojan kanssa, kunhan saituri ensin luopui rakkaudestaan. Hän sai todellisen rakkautensa, aarteen kultarahat.

Taputimme näyttelijät tyytyväisiksi, odotimme teatterin tyhjentymistä. Soma tummatukka jäikin viereemme juttelemaan, mekin pääsimme kertomaan omista teatterikäynneistämme. Vahtimestari alkoi hiljalleen lähestyä meitä vasemmalta, joten nousin ja aloimme paarustamisen ulos lämpiöön. Tummatukka asettautui minun kylkeeni, ja kuinka ollakaan, olimme menneet vauhdikkaasti raput ylös, eikä Paulaa näkynyt missään. Jäimme odottamaan, kunnes sieltä hän ilmestyi. Kertoi rappuja yksi kerrallaan noustessaan vahtimestarin tulleen auttamaan häntä. Oli kysynyt, eikö Paulalla ollut saattajaa. Kyllä se oli, mutta lähti toisen  naisen matkaan nauroi Paula. Pääsimme hissille, tummatukka sanoi heipat, Paula sanoi, että ei toivottavasti tule höpöttämään vaatenaulakolla. Hissillä alas ensimmäiseen kerrokseen, kävelimme vähentyneen väkijoukon sivuitse. Kas, siinähän olivat kahviseuramme nauravaiset naiset. Heiluttelimme toisillemme.

Niin olimme ulkona ja aloitimme kävelyn autolle. Sakkolappua ei ollutkaan tuulilasissa. Kysyin matkalla, ymmärsikö Paula nyt, etten halua ottaa kännykkää konserttiin tai teatteriin mukaani.

TTT teatteri osa 2

 Niin puhelin oli mukana

Esitys rullasi eteen päin. Näyttelijät olivat taitavia, toivat sen hetkisen tunnelman hyvin esiin, yleisö naurahteli ja taputteli hiljakseen. Molierin teksti oli loisteliasta, ohjaajan sovitukset nykyajan rahatalouteen olivat tavanomaisia, ehkä tarpeettomiakin. Yleisö toivotettiin menemään tuhlaamaan tauolla ja juomaan runsaasti samppanjaa.

Köpötimme hankalat raput ylös ja pääsimme lämpiöön. Olimme kolmannessa kerroksessa, ja kahvit olivat toisessa. Löysimme hissin, ovikin aukesi ja kaksi katselijaa ennättivät kaatumaan ohitsemme hissiin. He painoivat nappia yksi, me sanoimme menevämme kerrokseen kaksi. Herra painoi sitten sinnekin.

Hidas hissi laskeutui, pysähtyi ja ovi aukesi. Minä astuin mennäkseni ulos, mutta tuo toinen pari ei liikahtanutkaan. Toivotin heidän astuvan ulos, herra sanoi menevänsä vielä alemmas. Pysykää sitten hississä, toivotin. Lämpiö oli aivan täynnä. Me katselimme numeroa 24, ei näkynyt. Muistin silloin kartan tilatessani väliajan kahvit. Se 24 oli aivan toisella laidalla. Aloitin hitaan puskeutumisen samppanjaa jonottavien ihmisten lomitse. Paula seurasi perässä keppinsä tukeutuen. Siellähän pöytämme oli. Kaksi iloista rouvaa olivat jo paikoillaan. Me aloimme kertoa kommelluksistamme, ja heitä alkoi niin naurattaa. Paula lisäsi vielä löylyä kertoessaan hissin aukeamattomasta ovesta. Rouvat olivat tilanneet samanlaiset valtavat suklaiset kakun palat. En millään jaksa tätä kaikkea sanoi minun puoleinen. Pyydä panemaan se pussiin, ehdotin ja räjähdimme kaikki nauruun. Olipa mukavat kahvit. Toivottelimme toisillemme mukavaa iltaa.

Me palasimme taas hissillä kolmanteen kerrokseen ja löysimme oven permannolle. Mennessämme taas hankalia rappuja kohden minä mietin tuota permantoa, kolmannessa kerroksessa? Missähän sitten on ovi yläparvelle? Onneksi olin valinnut ekan rivin.

Ehdimme jutella tuon tummatukkaisen kaunokaisen kanssa. Hän osottautui oikein teatterin suurkuluttajaksi, kertoili missä kaikissa esityksissä hän oli ollut. Paula mainitsi kuulostaan, silmukka kuulokojeen käyttäjille alkoi vasta kolmannelta riviltä. No miksi ette sitten mene sinne, onhan siellä tilaa. Tummatukka katsoi meitä ja viittoili ylöspäin. No ei me nyt mennä kun jo olemme tässä vastasin. Tuo on just niin suomalaista, että kärsitään vaan eikä vaihdeta paikkoja. No, suomalaisiahan me olemmekin, vastasin.

Toinen puoliaika alkoi vauhdikkaasti. Rakastavaisten suunnitelmat ja juonet menivät useasti uusiksi. Saidan isän ja hänen poikansa välit menivät jo kuinka monetta kertaa taas poikki, kun pojalle selvisi isän aikovan naimisiin tuon molempien mielitietyn kanssa. Tulihan sieltä lopulta pelastava enkeli, herra Anders, joka osoittautui palvelijan isäksi, ja niin palvelija sai saiturin tyttären, saiturin poika sai

Teatterissa Tampereella 20.10.-23

TTT kommellukset

 osa 1

Minulla oli suunnitelma Paulan 80-vuotispäiväksi. Se ei toteutunut. Uusi osoite oli teatteri. Sain valita kappaleen ja päivän. Työväen teatteri mainosti Molieren näytelmää Saituri. Sain hyväksynnän ja aloin suunnitella tapahtumaa. Menin nettiin tutkailemaan lippujen ostoa. Ensimmäinen yritys meni mönkään, kun käyttämäni aika oli liian pitkä. Aloitin uudelleen, nyt pienet alun haparoinnit ohittaen etenin hyvin. Minusta paras paikka teatterissa on aina ensimmäinen rivi. Niinpä hakkasin nappia näyttämön kartasta raivokkaasti, mutta se ei vastannut. Menin eteenpäin katsomaan mitä sieltä löytyy. Selvisi, että punainen nappi kartassa tarkoitti vapaata paikkaa. Minä olin hakannut väritöntä. No tietenkin, punainen väri muualla maailmassa tarkoittaa varattua, työväen teatterissa sallittua. Sain liput varattua, paikat 24 ja 25. Seuraavaksi oli valittava väliajalle pöytä. Niitä oli kahdessa kerroksessa, 2 ja 3. Paulan kulku rapuissa on hankalaa, ja niin otin kerroksesta 2 pöydän 24. Sen jälkeen pääsin tilaamaan välipalaa. Otin kaksi kahvia ja kaksi erilaista leivosta.

Lauantaina lähdimme ajoissa liikkeelle. Tiesin etukäteen paikan, maalaisten talon parkkipaikan. Sinne kurvasin automme, näytti siellä muitakin olevan. Kaarsin vasemmalta ja siinä viimeisessä rivissä oli vapaana päätypaikka. Takaani tullut auto kiersi oikealta ja lähestyi samaa viimeistä vapaata ruutua. Sain autoni nokan ensimmäisenä ruutuun, mutta olin siinä miltei poikittain. Odotin tuon toisen poistumista ja peruutin ruudusta ulos oikaisua varten. Se jouduinkin sitten tekemään kolmeen kertaan, sillä ruudusta ei auttanut kauaksi peruuttaa, muitakin kärkkyjiä ilmestyi. Näytti siltä, että auto oli laillisesti ruudussa, ehkä hieman liikaa vasemmalla. Sitä en enää oikaissut.

Lähtiessämme kotoa kysyin Paulalta, veisinkö hänet ensin autolla teatterin ovelle ja tulisin perässä. Edellisellä kerralla vuosia sitten olimme näin toimineet. Hieman kiirehän minulle silloin tuli, ja kopsautin pääni aika lujaa teatterin lasioveen. Nyt menimme yhtä jalkaa, hitaasti edeten. Teatterilla olikin jo melkein kaikki menneet saliin, Paula meni vessaan. Kysyin vaatteiden vastaanottajalta kulkua näytökseen. Hän neuvoi meitä menemään hissiin, joka olikin aulan toisella puolella. Painoin nappia. Mitään ei tapahtunut. Painoin uudelleen ja vain vaivoin sain pidäteltyä oikeaa potkujalkaani paikoillaan. No sitten hissi liukui hitaasti ovilasin edessä paikoilleen. Minä aloin vetää ovesta, mutta se ei auennut. Kiskaisin toisen ja kolmannen kerran. Ovi ei auennut. Ikkunasta näin, kuinka sisäovi liukui hitaasti pois edestä, koetin taas ovea, ja kas, se aukesi. Pääsimme hissiin ja minä tihrustin nappeja hissin seinällä. Ne olivat aivan nurinkurisessa järjestyksessä, rinnakkain ja päällekkäin. Lopulta painoin nappia kaksi, pääsimme toiseen kerrokseen. Ohjasin kulkumme taas salin poikki, jotenkin muistin sisäänkäynnin olevan siellä permannolle. Siinä nurkassa oli vain lasi-ikkuna. Käännyin ympäri ja aloimme nilkuttaa toisiamme tukien takaisin. Minulla ei ollut enää mitään tajua, minne pitäisi mennä. Vahtimestarilta sain kysyttyä tietä. Hän ohjasi meitä kolmanteen kerrokseen. Hätäpäissämme aloimme kangeta itseämme rappu kerrallaan ylös. Siellä käännyin taas väärään suuntaan, taas täytyi kysyä apua. Jo näin seinällä taulun permanto vasen. Se oli taas rakennettu aivan väärälle puolelle teatteria. Ketään ei missään, nilkutimme eteenpäin nurkan taakse. Siellä oli onneksi taas yksi sisäänheittäjä. Ystävällisesti hän opasti meitä ja sanoi, ettei mitään kiirettä. Avasin oven, ja siinä se permanto kuitenkin oli. Minä olin pitänyt sitä mahdottomana, koska silloinhan näyttämön täytyisi olla pitkällä Hämeenpuiston päällä. Muutaman hankalan metrin ja ihmeellisen porrastasanteen jälkeen olimme eturivissä. Aloin katsella numeroita penkkien selustoissa, kakkosen alussa näin, en enää muita. Lähestyimme keskustaa, minä mutisin, ettei täällä näe mitään. Tummatukkainen nainen istui siinä edessä ja sanoi, ettei täällä näekään mitään. Istukaa siihen vaan, ei tänne enää ketään tule. Mistä sen tietää vastasin ja istuin hänen viereensä ja Paula minun viereeni ja samassa esirippu nousi.

Kotona sanoin jättäväni puhelimen kotiin, en kuitenkaan saa sitä sammutettua. Mikset saa, kysyi Paula. Kas näin, tästä painat mykistystä. Hain asetukset esiin ja mykistin puhelimeni. Paula käski minua soittamaan hänelle, ja mykkänä pysyi hänen puhelimensa. Sitten lähetin tekstiviestin, ei piippausta, whatsupp viestin ja edelleenkin puhelin pysyi mykkänä. Sama minun puhelimelleni. Kerroin kesällä Savonlinnan oopperassa viisi minuuttia ennen esityksen alkua huomanneeni puhelimeni olevan mukana ja normaalitilassa. Aloitin rakkineen sammuttamisen. Painoin pitkään on/off painiketta, ja näyttö menikin pimeäksi, mutta ei se vaientanut mitään. Heiluttelin sormeani näyttöä pitkin, ja sieltähän se pahus vieköön sytytti näytön täyteen valmiuteen. Minulle olio tullut kiire, menin asetuksiin ja hermostuksissani laitoin kaikki pois päältä ja vaimennukset lisäksi. Ei toivottua tulosta. Työnsin puhelimen taskuuni ja toivoin parasta.

Kesä Sysmässä -86 neljäso

 Kesä Sysmässä -86 neljäs osa 

 

Ajan Vääksyyn, poikkean puhelinkioskille ja soitan taas. Sama tulos, liikkeellä ollaan. Olisi nyt edes hauska matka. Soitan Ullalle ja saan tietää bussin todellakin lähteneen, voi voi... Olisin jo ollut malttamaton ja halunnut tavata... Maanantai, siis viikko vielä, tiistaina soitan uudelleen, ellen, tekisinkö niin? Voisinko, olisiko se epähienoa, en taida voida, katsotaan. Olisi se hauskaa olla Tampereella vastassa, jos olisi. Mitenkähän minun pullat oikein makaa uunissa. Olisiko se Terhistä hauskaa? Jos tietäisin hänen siitä pitävän, olisin paikalla. Nyt hän käski soittamaan 8. päivä aamulla. En tee mitään suunnitelmia loppukesäksi, odotetaan nyt, koko kesä on vapaa. 

Takaisin saareen, purin tavarat, paistoin pari piirakkaa. Annoin Jukalle rustoja ja vaihdoin maastopuseron ylle. Jukka ihmetteli. Otin haulikon, heti nurkalta varikset huusivat, tähtäsin jo, mutten ampunut. Liian kaukana olivat. Kiersin saarta, Jukka oli innokas. Seuraavassa niemessä kolme varista raakkuen aivan edestä siivilleen. Haulikko nousi, ei voinut ampua, oksat edessä, toinen pääsi rungon taakse, seurasin edelleen, tuli näkyviin, ammuin, paikkasin, molemmat ohi. Katsoin nopeasti Jukkaa, ei se ollut ennen kuullut paukkua. Se oli selvästi innoissaan. Olisi pitänyt saada saalis. Harmi. Kiertelimme koko saaren, varikset raakkuivat edellä, mutten enää päässyt ampumaan. Palailin takaisin ja päätin harjoitella. Heittelin purkkia ja laukaisin aina yhden patruunan. Osumia ja miltei huteja, purkki hajosi. Jukka oli innokkaasti menossa metsälle, ja sitten se katosi. Ei vastannut vihellykseen, mihin oli häipynyt, kaipa palaa. 

Lauantaina, niin aika kuluu. Jukka palasi yöllä puoli yksi, ei ollut edes märkä, missä olikin, ei kertonut millään. Kumma juttu, minä kiersin yöllä koko saaren, huusin ja vihelsin, ei jälkeäkään. 

1.7. Olin Niskasia vastassa Sysmässä kello kaksi. Täsmällisesti Alssi saapui mukanaan vaimonsa Pirkko, lapsensa Torsti, Pauli ja Lilli sekä kissansa Veera ja Antero. Olipa taas kerran tavaraa lastattavana veneeseen. Jukka oli hurjana. Saaressa alkoi haukku, kissat narussa ja Jukka tanssi ja rähisi. Lopulta otimme kissat sisälle, ja koira jäi ulos. Aina välillä se livahti sisään, no, hiljalleen ne alkoivat tottua toisiinsa ja kolmantena päivänä meni jo hyvin. 

Saunoimme ja uimme, opetin poikia sukeltamaan ja uimaan snorkkeli päällä. Hauska tavata Alssi, Kadettikoulukaverini, yhtä rauhallinen kuin ennenkin, vaimonsa hirmupuhuja, väsytti. 

3.7. Ajelin Lahteen, Mikon perhe oli paikalla, olipa hauska nähdä kaikki terveinä. Söimme, saunoimme ja teimme kuppeja. Ilta eteni ja siirryimme ulos kun saimme lapset nukahtamaan. Katja oli mukana, iso tyttö jo, veljeni Jussin lapsi ja minä olin hänen kummisetänsä. Ulkona Vaari, Hanna, Mikko ja minä. Juttua tulee ja nauretaan niin pirusti, Mummi tulee häätämään sisälle ja nukkumaan, tietenkään me emme menneet. Lopulta Hanna ja Vaari poistuvat ja me aloimme Mikon kanssa istua tulilla grillin äärellä. Mummi ramppaa ja ramppaa. Vähän me laulammekin ja taas Mummi tulee. Huudan takaisin ja lyön nyrkkiä pöytään. Haen konjakkia, ja jatkamme, Mikolla on paljon asioita, murheita, kuuntelen ja juttelemme. Lopulta menemme nukkumaan, taitaa olla jo aamu.  

Olin niin pirun kipeä, ajattelin etten voi nousta ollenkaan. Muut olivat jo nousseet paitsi Mummi. Hilasin itseni pystyyn ja teelle. Mummi nousi ja oli harmaan kalpea, ei puhunut. Painostava tunnelma. Arvasin syyn, tiesin. Lopulta tilanne laukesi. Saimme selittää, Vaari, Mikko ja minä. Mummi itki. Itku oli omien kuvitelmien ja luulojen sekä entisten olojen perään. Mikko muuttunut, minä en tottele ja Vaari huutaa. Mummin on vaikea suhtautua muutokseen. Kitikin on hyvissä naimisissa. Sanoin, ettei mikään ole muuttumatonta, eikä aikuisten ihmisten elämää voi koettaa muuttaa tai pakottaa. 

4.7. Ajoin yöllä saareen, luin kirjaa ja nukuin koko lauantain. Mikko tulee tiistaina klo 16 Sysmään. Terhi palaa maanantaina, soitan jo illalla. Nyt pitäisi vielä lähteä Arin mökille Naumiin, siellä on Mattikin ja Päivikin, kello on jo viis, kai tästä on lähdettävä, ilmakin seestyi, äsken satoi rajusti. 

Samana iltana yhdeksältä. En mennyt, ilta on ollut vaihtelevainen. Horisontista lännestä aurinko lähettää valokehäänsä pilvien takaa, se on kuin viitta, hopeanvärinen. Järvi edessä hohtaa sulana hopeana. Ukkonen vielä jyrähtää harvakseltaan pilvien hitaasti kiertyessä pohjoiseen. Keittelin teetä ja katselin järveä edessäni ja sen tummana peilautuvia saaria. Missähän Terhi nyt etenee. Matka lienee jo pitkällä kotia kohti. Saammeko yhdessä katsella tätä alati vaihtuvaa näkymää. Ilta on liian kaunis lähdettäväksi. Käyn uimassa ja kävelen alasti leudossa illassa. Pilvet yhä vetäytyvät ja niin aurinko paistaa. Ohut pilvi on verhona täyden kilotuksen tiellä. Peipposet laulavat lakkaamatta. Nostin kellarista ginipullon, hain kopallisen puita ja kävelin ylämökille. Jukka juoksi kuin mieletön omaa elämänriemuaan. Sytytin tulen takkaan ja aloin kirjoittaa. Sikari levitti tuoksuaan, unohtui ja sammui. Saaret peilautuvat kuin tummat, rosoreunaiset laudat, yksityiskohdat häipyivät. Tuolta nousi savu vaaleana läikkänä, levisi hiljalleen, eikä päässyt lautojen ylle tyynessä illassa. Järvi muutti väriään, toisaalla se alkoi punertaa, pohjoisessa se muuttui yhä tummemmaksi, kunnes horisontti yhtyi taivaaseen. Viimeisiä saaria ei näy. Siellä vielä sataa. Järvi tyyntyi täysin. Hiljalleen sen pinta alkoi väreillä, koivikko ikkunassa on liikkumaton. Saanko Terhille esittää tämän kauneuden? Montaa päivää ei ole jäljellä kun tiedän. 

Kesä Sysmässä -86 kolmas osa

Kesä Sysmässä -86 kolmas osa 

 

Juhannus, olin odottanut Posioita ja sitten Siltaloita alusviikolla. Eivät tulleetkaan. Soitin Sianojille, olimmehan olleet usein juhannuksena milloin missäkin. Harri ja Anja saapuivat seurakseni. Kyllä oli Sysmä täynnä väkeä ja kuumankaunis päivä, ihmisillä tuskin mitään päällään. 

Saunoimme, söimme ja joimme. Leppoisa tunnelma hiven tyhjennysterapiaa, mutta sehän ei ole pahasta. Vanhimmasta päästä kavereitani, tosiystävät aina. Kalaakin saimme verkoilla. Anjan kanssa koetimme onkia, ei mitään, yksi nyppy, siinä kaikki. 

Harri ja Anja lähtivät ja minä makasin kaksi päivää. Sitten iski outous, ikävä. Pakkasin hieman, ajoin rantaan ja autolla Lahteen. Siellä oli kaksi korttia, Terhiltä. No nytkö on Ulla vienyt terveiseni perille. Molemmat olivat Tampereen kaupunginorkesterin jousisoittajia. Ulla oli meidät esitellyt. 

Soitin, ja hieman varauksellisen jännittynyt tila välillämme. Toinen soitto ja jännite kasvaa, varaus on poissa ja niin auto lähtee Tampereelle. Mukavanleppeä olo perillä, oli Terhi varautunut, en saanut pienentyneeseen jännittyneeseen vatsalaukkuuni tungettua oikein mitään. Nukuinko yöni vai uneksinko, lupasi hän soittaa viulua minulle silmät suurina, nytkö? 

Posioiden kanssa pohjoisen kautta Sysmään. Pahuksen bussimatka, sellaiselle Terhi oli lähtenyt, pitkin Eurooppaa. Perillä kuuma, matkalla kuuma, lossilla hajonnut auto. En ehtinyt auttaa, täytyi lähteä, koetin kuitenkin, voi bussimatkaa. Yli kolmekymmentä astetta varjossa, väräjävä vesi ja vihollinen aurinko, pääni kesi ties monettako kertaa. 

Runoja, luin runoja, ennen en, nyt sain irti, koin kun näin. Väkevää elämystä, elämä elettynä, ei ohi lipuen. Voimakas kokemus. Bussi kulkee, ei hätiköidysti. Soitan huomenna. 

Ari ja Mirva tulivat vesitse uudella veneellä illalla. Olivat yötä. Syötiin, tänään on tuullut kohtalaisesti. Verkoissa oli vain pieni särki, eilen sentään hauki, kaksi ahventa ja kaksi siikaa. Laitoin uunikalaa. Täytynee hommata savustuspönttö. 

Yöllä, eipä nukuta. Lueskelin hieman. Vatsaa vain alkoi kipristellä. Jukka kyllä lujahermoinen olisi nukkunut. Mielellään se kuitenkin lähti seurakseni alamökille. Join kaksi lasillista samariinia. Kynttilä valaisevat, auringon punerruskin alkaa jo laskea ja häipyä. Tuuli vaan tohisee puissa. Lokitkin ovat kivellään hiljentyneet hetkeksi. Pian ne alkavat aamuisen kinastelun paikoistaan. Verkot ovat aivan karikon reunassa tuulen päällä, täytyy huomenna ottaa ne ylös ja viedä sitten syvemmälle. Taidan samalla laittaa kolmen metrin verkot pyytämään ja ehken muikkuverkotkin. 

Uimalaitoksen kupeessa soutustadionin äärellä on askarrus. Vastuu ja sen kantaminen, tekojensa seuraukset, mitä teen, millainen on vaikutukseni, olenko antamassa hyvää vai en. Teoistani vastaan, mitkä ovat säännöt? Mitä haluan, olen nyt hieman jäniksen selässä, varmuus tulee aikanaan. En tahdo olla hankaloittamassa toisen elämää, vaivana tai pahan mielen lähteenä. Onnettomuutta on jo liian kanssa. Bussissa jos kulkee, on yöaika lautalla, Terhi. No saapuu se huominen, tuleeko tieto tulevasta. Tämä yö kuluu kuitenkin valvoen. 

Mietin, laitanko ruokaa, joka tapauksessa käyn Sysmässä soittamassa, tarkistan bussin  kulun. Mieli askartelee levottomasti, yhtäkkiä tavaroita kassiin, ovet kiinni ja matkaan. Ajan kokan maihin, nousen ylös autolle. Sysmässä päätän mennä Lahteen, ellen saa vastausta. Tuut tuut tuut, loputtomasti, vihdoin poikki. Soitan Ullalle, ei vastaa. Siispä Lahteen, näenpä kuitenkin jalkapallon finaalin. 

30.6. Setvin papereitani, pakkailen hiljalleen lähteäkseni saareen takaisin. Mikon pitäisi soittaa, on tulossa perheensä kanssa Suomeen kolmen Espanjassa vietetyn vuoden jälkeen. Viimeksi soitti Bonnista. Käyn asioilla kaupungilla ja palatessa kuulen Mikon soittaneen Tukholmasta. Tuleekin jo huomenna. Lautta on Helsingissä klo kymmenen. Minun pitäisi olla Sysmässä klo 14. Mietin tunnin, ehdinkö odottaa heitä. Sitten kuitenkin päätän lähteä saareen. Nähdään sitten torstaina.  

Kesällä Sysmässä -86 toinen osa

Kesä Sysmässä -86 toinen osa 

 

Vanhempani olivat opettajan saaressa kylässä. Äitini kirjoitti: 

14.6 Kesän kauneimmat päivät. Ja kesän kaunein kala. Lohi 1600 grammaa, pituus 53 senttiä. Ihan rantavesistä ui verkkoon. Oli kiva käydä, tullaan sitten uuteen seuraavaan saareen. 

Kiittäen äiti ja isä. 

Kävimme seuraavana päivänä moottoriajelulla Judinsalossa. Sinne tuli justiinsa kauppa-auto. Me ostimme tietenkin kaljaa ja muonaa. Söimme vielä laiturilla jätskitkin. Jukkakin sai hiukan minun tikustani. Illalla ajoimme kaikin Lahteen. Minä hain autoni Messilästä. Ajelin sitten peräkanaa mummin ja vaarin kanssa tänne Lepokiveen. Huoneistomarkkinoiden Sirpa-Liisa sai tehtäväkseen myydä tämän Opettajan saaren. Surullista. Purjeveneeni Haahti on myymättä, enkä taida sitä tänä kesänä myydäkään. 

Saunoimme ja uimme, veden lämpö kohosi koko ajan, miltei liikkumaton ilma ja pilvetön taivas, ja tuo lohi. Valtava peto! Se meni graavaukseen. Tuli sieltä lahnakin, sen valmistin hiilillä Turusen Arin mökillä. Koolla oli Ari, Esa, Viljo, Irja, Simola, Waumi, ja Kalle. Olivat tehneet laiturin ja laatoituksen ja harjaisia ryypättiin. 

Sirpa-Liisa oli sopinut 28.6. klo 11 Kaartinsalolaisten laiturille katsojajoukon. Saas nähdä ketä tulee. Ei tingitä! Selätin verkot, 1 nätti siika. Tein keiton illalla, Jukka jo nukkuu Taidan  minäkin hieman lueskella. 

Vanhempani olivat uudessa vuokraamassani saaressa. Äiti kirjoitti: 

 

17. - 19. 6. Uusi saari, suuri ja komee. Kalaa tuli heti montaa sorttia, lahna, siika, hauki ja ahven. Tuli makee soppa. Sauna erinomainen, saari vielä tarkastamatta, on niin iso ja mahtava. 

Hauskaa Juhannusta 

Äiti ja Isä 

 

28.6 No niin, keitä sitten tuli Judinsaloon saarta katsomaan. Ei ketään! Sillä lailla se taas alkaa omaisuuden myynti. Ei millään lailla. Sirpa-Liisa oli vähän nolo, eipä se hänen vikansa ollut. 

Asun nyt Lehtisaaressa, Pappan kanssa muutettiin maanantaina 15.6. Jukka oli tietenkin mukana. Pian muutto sujui ja kahdessa tunnissa ajelimme tänne soutuvenettä vetäen. Ari oli luvannut tulla purjeveneellään illalla Naumista. Tuuli oli kova ja Arille vastainen. Kello oli jo yhdeksän illalla kun soudimme, vaari ja minä, mantereelle ja ajoimme Lahteen. En uskonut Arin lähteneenkään. 

Kotona mummi ihmetteli ja arvasi väärin vaarin olevan kaljoissa. Mökötys ja vastamökötys. Minä selitin, että pappana ajoi autoa, kun minä halusin kotiin. Yöllä jalkapalloa tv:stä kunnes tuli uni.  

Aamulla lähdimme kaikin saareen. Sysmässä kohtaus. Mummi jatkomökötti, ja me haimme pappanan kanssa autoni Judinsalosta.  

Saaressa mummi leppyi ja saunoimme kaikin ensi kertaa saunassa, jossa oli kaksi kiuasta, kertalämmitteinen ja jatkuvalämmitteinen. Kertakiukaasta sai komeat löylyt. Mummi ja vaari veivät verkot, ja aamulla saimme kalaa, isoja ahvenia. 

Illalla lähdin viemään Aria, hän olikin taistellut tuulen kanssa ja pääsi tyhjään saareen, minä kurja olin poissa. Keulaharus oli poikki ja sivuvantti irti, poika oli aivan kuitti, nukkui yön veneessä, ja oli jo lähdössä, kun tulimme saareen. Hain kiikarin ja tunsin poistuvan veneen. Ajoin sen kiinni ja tulimme takaisin. 

- Nyt on suunta Ilolaan, Päijätsalon kupeesta lateraaliväylää laituriin. Paikka oli jo miltei kiinni, saimme kuitenkin keskaria ja hernerokkaa. Jatkoimme Paatsaloon perätoukuria moottorin voimalla. Ari oli soittanut Mirvalle, ja tietysti hän oli naiselliseen tapaansa kiukkuinen olemattomista. Paatsalossa söimme Zoolandian eläimistä tehtyjä lihapullia ja naukkailimme lämmintä koskenkorvaa päälle. Arin isä, lentokapteeni, oli tuonut nuo säilykkeet Lontoosta, ja niissä tosiaan oli eläintarhan eläimiä. Meidän purkissa oli tietenkin leijonan lihaa. Yö oli jo pitkällä ihmeen ihanana kun me urvahdimme skoijiin. 

Aamulla pomppasimme uimaan ja naaraamaan Arin ankkuria. Hän oli hyvin sen sitonut, mutta vain toisesta päästä. Paikalla oli hiton syvää, emme onnistuneet. Ari jatkoi purjeilla etelään ja minä moottorilla pohjoiseen päin Lehtisaarta.