Keväisiä pihatöitä

 

Kevättöitä 

 

Käsi on jo parantunut koronapiikistä, ei särje eikä ole liikuntarajoitteita. Menimme pihalle leikkaamaan omenapuita. Minä ehdin aikaisemmin ulos, ja odotellessani kävin lisäämässä linnuille rasvapalloja. Täytin ruokinta-automaatin auringonkukan siemenillä. Vielä heittelin muutamaan paikkaan pähkinöitä. Kaikki niistä pitävät, mutta tarkoituksena oli saada mustarastaille sapuskaa. Ne kykkivät maassa ja pomppivat edes takaisin jyviä etsimässä. Mustiksia on nyt kolme, kaikki uroksia. 

Paula ehti ulos, hän haki työvälineet esille. Pihassa on vielä lumikasoja enemmän kujin paljasta maata. Kinokset ovat jo pehmeitä ja jalka painui syvälle. Aloitimme Pekka puusta. Leikkasin isoilla puutarhasaksilla Paulan osoittamia oksia. Otin pois yhden ison oksan, ja siihen siveltiin haavansuojaa. Pikkuoksiin sitä ei laitettu. Katkoin kaikki vesioksat. Ne törröttivät ohuina suoraan ylös kasvaen. Jäljelle jäivät oksat muodostivat kuin sateenvarjon. Siitä on sitten helppo poimia omenoita nurmikkoa ajellessa. 

Kävelimme hankea pitkin Melban äärelle. Siinäkin oli yksi iso oksa, jonka sain leikkurilla poikki, toiseen käytin yhden käden sahaa. Kiersimme puuta ympäri ja saimme työn valmiiksi. Paula keräsi oksat kompostiin ja minä aloitin linnun pönttöjen putsaamisen. 

Kävelin romulaan noutamaan porakonetta ja ruuveja sekä kärkirasian. Olin jo oppinut, ettei porassa valmiina oleva kärki riitä koko työhön. Paula huomasi, että pöntössä olikin pohja kiinni teräslangalla, jonka saa irti. Niinpä olikin, olin saanut ostaa pöntön Rannan Mikolta Lempäälästä. Minun pönttöni olivat päältä tyhjennettäviä. Ruuvasin yhden pidikkeen irti, ja sain kiilattua pohjan auki. Siellä oli kaksi edellistä pesää. Poistin ne, olivat vieläkin kuivia. Sain pohjan paikoilleen ja siirryin kirsikkapuussa olevan pöntön luo. Olin vuosi sitten laittanut kanaverkon rungon ympärille kaulukseksi. Esti hyvin kissoja kiipeilemästä pöntölle. Siellä oli yksi pesä, hiukan kosteutta etukulmissa. 

Seuraavaksi siirryin aitan pesien luokse. Pellon puolella oli kaksi pönttöä päällekkäin. Otin alimman irti seinästä ja irrotin katon. Sitä varten jouduin vaihtamaan porakoneeseen ristipään. Pönttö oli jo vanha, olin sen kasannut niillä ruuveilla, mitä minulla sattui olemaan. Uudet pöntöt ovat kasatut aina samakantaisilla ruuveilla. Katon poistettuani katsoin pohjalle, mitähän siemeniä sinne oli varastoitu. Kopautin pönttöä alassuin ja katselin kivelle kasautunutta tintin kakkatuotoksia. Sievästi oli kakkinut aina samaan paikkaan, niin jäi puhdas nukkumapaikka. Loput kakat vaativat kepin, ja siinähän se olikin, juuri sopiva bambun pätkä. 

Vein sen pöntön aitan autotallin puolelle ja ruuvasin kiinni. Sitten viimeisen kimppuun. Koetin ruuvata yläruuvia irti. Rutina vaan kuului kun terä pyöri, mutta ruuvi ei. Kaivoin uuden pään rasiasta, eikä se ollut sopiva, vaihdoin uuden, sama tulos. Nyt alkoi usein toistuva rumba, kävelin romulaan hakemaan uusia päitä. Olin Huuto-netistä ostanut halvalla ison terävalikoiman, poria puuta ja metallia varten, valtava kokoelma ruuvikärkiä, pieni vatupassi ja mitä muuta siellä olikaan. Minulla oli ruuvi kädessä mallina, ja sen avulla löysin oikean terän. Kävelin takaisin aitalle ja päräytin, turhaan. Siis sittenkin taas joku ihme irtoruuvi miljoonalaatikosta.  

Olin korjannut takarappujen alapään uusiksi, ja laittanut siihen kaidetolpan. Sen kiinnitin terästaitoksilla ja ruostumattomilla ruuveilla. Siihen oli jäänyt koko talveksi yksi ruuvi pystyyn, kun porakoneen terä ei siihen sopinut. Muut ruuvit olivat kaikki menneet sillä terällä, mutta viimeinen ei. Alkoi vain rallattaa. Nyt minulla oli uusi terä valmiina, kävelin rappusille, istahdin ja aloin porata. Sinne upposi. 

Palasin pöntön kimppuun toisella kärjellä varustettuna ja sain pöntön seinästä ja puhdistin sen. Siellä oli yksi pesä, jonka viskasin sivummalle. Vaihdoin ristipäät kannesta samanlaisiin ruuveihin kuin muutkin olivat. Ylälautaan ruuvasin pitkän ruostumattoman ruuvin. Kone vaan pärähti kun rajoitin tuli vastaan puolivälissä. Käänsin rajoitinta ja sain työn tehtyä. 

Rännit

 Taistelu vesiä vastaan

Kellarissa käydessäni katselen aina nurkkia. Ne ovat pysyneet kuivina, tähän saakka. Alanurkka, jossa on ulkopuolella vesitynnyri, olikin kostea.  Menin tarkastamaan rännivesien juoksua. Kuvassa näkyy, miten tynnyrin yläosasta lähtee keltainen putki, se menee kuution kokoiseen säiliöön. Nyt putki olikin tukossa, ja vesi lirisi tynnyrin juureen. Siinä oli syy kosteuteen kellarin seinässä. Tarkastin kaikki nurkat. Näyttivät olevan kunnossa, vaan eipäs. Kokoojan yläpäässä näkyi vesi ritilän alla. Putket olivat kaikki jäässä. Hain ämpärin ja laskin siihen kuumaa vettä. Sekoitin veteen merisuolaa tuhdin annoksen, ja kaadoin ämpäristä annoksen kokoojaan. Katselin hetken, meneekö vesi putkeen, ainakin se katosi ritilän alta. Varmuudeksi kaadoin loput vedet hulauttamalla perään. Kokoojan vieressä vesi tuli esiin. Siellä täytyi olla vuoto jossakin. 

Syksyllä olin kaivanut putket ja liitokset esiin juuri tästä nurkasta, ja kaikki oli kunnossa. Eipä ollut enää. Miten nyt ratkaisen tämän ongelman?

Jäin miettimään, illalla istuin tuolissani ja erilaiset mahdollisuudet pyörivät päässäni. 

Kaivaminen voisi olla hankalaa, jos maa on kovin roudassa. Putket ovat nyt 50 millisiä, ja kokoojaan täytyi laittaa supistajat. Ne voivat olla syynä jäätymiseen, jos ne eivät kunnolla tyhjene. Putkissa on kierre, sen pohjaan voi vesi jäätyä. Putkien alapäissä voi olla tukokset. Syksyllä ja pitkin talvea putsasin alapäät, ne olivat auki.

Menin nukkumaan ajatukset seuranani. Herätessäni ratkaisu oli selvä. Minulla on vielä ne valkoiset puretut rännit ja kourut aitan takana kasassa. Niistä saisin tehtyä juoksut vedelle. Tuli kuitenkin komento lähteä kauppaan. Laitoin päälleni ja kävin katsomassa kasaa. Siinä olikin kaksi hieman lyhyempää, noin puolitoistametristä kourua. Tempaisin ne esiin, tyhjensin jäästä ja vedestä ja raahasin toisen talon etunurkalle, siihen mistä vesi tulvi ämpäristä. Toisen pään sain loksautettua syöksytorven alle ja siitä sitten talosta poispäin ja alarinteeseen päin. Vesi alkoi heti juosta ränniä pitkin ja katosi lumeen. Vielä ehdin asentaa toisen kourun talon alanurkkaan, missä oli tynnyri. Se kävi yhtä helposti. Kaksi ongelmaa oli ratkaistu, neljä jäljellä. Hain auton tallista ja jäin istumaan ja odottamaan Paulaa.

Kotona laitoin työvaatteet päälleni, menin kellariin, missä minulla oli jatkojohto ja rälläkkä valmiina. Laitoin oven ulkopuolelle työpisteen, ja nousin aitan taakse. Kourut ja rännit olivat melkein kaikki esillä lumen päällä. Otin pitkän rännin vetoon ja raahasin sen työpisteelle. Rälläkässä oli valmiina katkaisulaikka. Laitoin johdon kiertämään selkäni takaa ja aloitin. Kevyesti ohut pelti antoi periksi. Vein katkaistun pätkän vesitynnyrin päälle, heitin ensin asentamani pätkän liian lyhyenä pois edestä ja solautin uuden pätkän tilalle. Vielä täytyi katkoa muutama pala. Kumara asento ja liukastelu lumihangessa kulutti voimani. Jouduin istumaan päädyssä penkillä tovin, pitkän tovin. Laitoin loput putket paikoilleen ja istahdin ulkorapuille hikoilemaan. Vielä on aamuisin jatkettava syväkyykkyjä.