Kanat munivat

 

Kanat munivat, uuden suunnittelua

 

-            Kas, Heikki se siinä pyöräilee, terve!

-            Morjens, kun on niin kaunis päivä eikä kiireitä tilalla niin lähdin katsomaan miten munatehdas toimii.

-            No, mennään hieman häiritsemään kanoja.

Astelimme pränniin ja siitä kanalaan. Pinkeä tuoksu otti syleilyynsä. Kot kot, ja hyppelivät hieman sivuun meidän käydessä syöttöpöydälle.

-            Hyvin ovat rakentamamme vierintäpesät kestäneet. Onko tullut paljon munia?

-            Niin paljon, että on täytynyt ruveta myymään. Vaikka kyllä me paljon niitä syödään, katsos nyt, miten munat ovat puhtaita näissä kouruissa, verkko vierittää ne tähän poimittavaksi. Otetaas muutama mukaan ja mennään kahville.

Kävimme keittiöön, läpi puolihämärän kujistin ja eteisen. Istuimme pöydän äärelle. Minä laitoin pannun kiehumaan kaasuliedelle. Olin sen ostanut Tähtisen Manulta Tähtisen tien päästä. Kaasupullo oli puisen jakkaran alla hellan ja leivinuunin kupeessa. Kävin konttuurista nostelemassa kakkoa ja voita pöytään, otin rusinapullapitkon ja vetelin siitä muutaman siivun lautaselle. Keittiössä oli kuuma, Paula oli leiponut edellisenä päivänä monet kakot ja paistokset. Myös ruisleipätaikina oli ollut käymässä puutiinussa makuuhuoneen muurin lämmössä. Pirttiin olin ripustanut orteen joitakin leipiä kuivumaan.

-            Kuinkas Paulan ruisleivän teko sujui?

-            No niin kuin kaikki, mitä hän ruoaksi tekee, eli ernomasesti. Vähän hän sitä iskotteli, mutta antoi peräksi kun minä kärtin. Talostahan tieten löytyi vielä vanha puutiinu, ja siinä leipäjuuri. Se heräteltiin ja hyvin taikina kävi. Haluatkos sitä maistaa, leikkaan kyllä.

-            No anna sitäkin, olenhan ennenkin tämän talon leipäjuurta maistanut.

Nostelin kupit pöytään, latasin kahvit kiehuneeseen veteen, katselin miten pöönät kelluivat ja tipautin sokeripalan pannuun. Niin porot painuivat pohjaan. Joimme kahveita, söimme ruisleipää ja kakkoa, vielä riitti tilaa nisusellekin. Kolme kupillista joimme mieheen.

-            Mjuistatkos kuinka paljon Suomessa on maatiloja?

-            No en niin tiedä, mutta taitaa se luku aikas iso olla.

-            Katselin sitä, -60 luvulla oli vielä 300.000 tilaa, ja keskikoko peltohehtaarilta oli 4. Siitä on menty eteenpäin niin, että tiloja lopetta kuin liukuhihnalta.

-            Sitä minäkin olen katsellut, isännillä on aivan kaamea maan nälkä, kaikki pellot ostetaan heti kun vaan tilaisuus tulee.

-            Ennen joka talossa oli lehmä ja kuttu ainakin, vaikkei niin peltoakaan ollut. Emännät tappelivat tienvarsia niittäessään kuka mistäkin saa niittää. Samoin tehtiin lehtikerppoja kutuille. Oletkos sinä saanut kutun juustoa maistaa?

-            No olen, sain sitä Stormin Ollilassa renkinä ollessani, aivan verraton leivän päällinen.

Katselimme tiellä liikkujia. Harvassa niitä oli, mutta Heikki kyllä tunsi kaikki, opetti niitä minullekin.

-            Tuossa menee Haapaniemen Väinö, tyttärensä Merja häntä kuskaa Vammalassa kaupoilla. Merjan auto hieman vinkuu mennessään, venttiilivika kait. Nurmin Kallekin näyttä pyöräilevän, asuu siellä lähellä Sallin Kalliota, Himmaan tien varressa.

Menimme ulos, katselimme kilometristä aukeeta Vaunujoelle ja Vammalaan päin. Pilvet ajelivat korkealla taivaalla. Heikillä oli shortsit jalassaan.

-            Tämä navetta oli komea, kun se muurattiin. Valtteri teki hiekkatiilet, ja nyt ne raputuvat jo, kun sotien jälkeen oli kaikesta pulaa, ja jos jotain sai, niin se oli  kallista. Vallankin betonista säästettiin. Perustuksiinkin tungettiin kiilakiviä niin paljon kuin saatiin laudoituksen väliin mahtumaan. Minäkin olin silloin täällä silloin töissä kirvesmiehenä. Puutavaraa kyllä oli, se kun ajettiin hevosella omasta metsästä.

-            Minä olen ajatellut pinnoittaa ulkoseinät betoniruiskulla, siitä on hyviä kokemuksia,

mutta kun täytyisi olla sitä rahaa.

-            No nythän sitä tulee kun kanat munivat.

-            Tulee kyllä, mutta saman tien se myös menee. Pellot pitää salaojittaa, piiriojat aukaista ja muutoinkin kohentaa oloja. Koneita on ostettava, ei näillä hevosvetoisilla enää tee mitään, ovat vain tiellä. Katsos tuota peltoa Innan maiden takana. Sitä ei ole koko kesänä viljelty lainkaan.

-            Joo, se on pakettipelto. Valtio keksi suuressa viisaudessaan vähentää ylituotantoa laittamalla osan peltoja pakettiin ja näin pois viljelystä.

-            On hirmuisiin aikoihin tultu. Ennen sai raivauspalkkiota, nyt palkitaan siitä, ettei viljellä raivattuja peltoja, ja vielä näin kylän keskellä parhaita paikkoja. Ovat jo puhuneet, että joka tilalla olisi kesannoitava osa pelloista, perskules!

-            Suomessa on kuulemma voivuori. Valion pakkavarastossa on kymmeniä miljoonia kiloja voita pakattuna. Ei vedä vienti ulkomaille, mutta omille kansalaisillekaan ei voida halvalla myydä. Virosta jo käyvät viinan lisäksi hakemassa Valion voita halvemmalla kuin täällä kauppa pystyy myymään.

-            Kuules, minulla kun ei ole vielä lipputankoa, niin kaadatkos sinä siitä kotoimetsästä salskean kuusen, niin ostan sen sinulta ja vedetään se traktorilla meille. Minä laitan latvan alle parireen etujunan.

-            Kyllä vain, minä kaadan sen heti huomenna, tule sitten iltapäivällä hakemaan. Kuorit sen sitten kotona.

Puheet olivat ohitse, erosimme molemmat omiin iltatoimiimme viihtyisän tapaamisen voimistamina.

Öljysopimuksessa epäonnistuivat Jermu laine ja Urho Kekkonen

 Öljysopimuksesta neuvoteltiin Neuvostoliitossa

Istuimme Virtasten pihassa. Matti tapansa mukaan aloitti.

-            Olimme laivaristeilyllä, kunnan johtohenkilöt ja luottamusmiehet mukana. Menomatkalla Jussi sanoi minulle, ettei hän ota tällä matkalla yhtään viinaa. Häntä kun aina siitä oli moitittu. Katsos Matti, ei sitä kukaan huomaa, otanko vai en, kun kaikilla on jo asenne, että Jussi aina juo. Minä häntä lohduttelin. No paluumatkalla lähellä Helsinkiä Jussi sitten kysyi minulta, huomasiko kukaan hänen raittiuttaan, ei kukaan.

-            Jermu Laine on lähtenyt Moskovaan neuvotteluihin. Meillä kun on tuo tavaranvaihtopöytäkirja, niin mitä siinä sitten neuvotellaan?

-            Onhan se ollut meille hyvä sopimus. Armeija on aina saanut uutta kalustoa, kun ovat loppuja tilkinneet, eikä neukkulaisilla ole ollut tarjota kuranttia tavaraa meille. Tykit meille kelpaavat.

-            Voi olla isommista asioista nyt menossa, saa nähdä, millaisen öljysopimuksen Jermu tuo tullessaan.

HS uutiset, öljyn hinta kaksinkertaistuu, kauppaneuvottelut epäonnistuivat. Kekkonen lähtee Moskovaan. Kevyt polttoöljy maksoi aikaisemmin 7 penniä litralta, Jermu toi tullessaan 14 pennin sopimuksen.

Jännittyneenä odotimme Kekkosen onnistumista. Hän oli meidän takuumiehemme ja taitava neuvottelija. Maatalous kurjistui 70-luvun alkuvuosina, monet tekijät siihen vaikuttivat, puun hinta, lannoitteiden hinta, nyt polttoaineen hinta. Maassa olivat monet maatilat lopettaneet, tilojen keskikoko oli vain noin kymmenen peltohehtaaria.

Olin pyöräillyt Osmolle. Rauni keitti kahvia ja istui puulaatikon päällä  lyhyessä hameessaan.

-            Ei kyennyt Kekkonenkaan laskemaan hintaa, öljykriisistä puhutaan, meillä on nyt maailman kallein polttoaine. Isännät ovat ostaneet maatilatankkeja ajojaan varten, nyt niihin on pakko tankata kallista löpöä, mitähän siitä tulee lopulta tuloa.

Rauni kaatoi kuppeihin, nosteli nisua tassille, sokerikipon ja maitokannun. Ryystimme siinä saaden hyvän olon tuoksuista ja vahvasta mausta.

-            Ei maar, mun tarttee mennä, kanat tarvii rehua, kiitos kahveista.

Hyppäsin pyörälle ja aloin polkea lyhyttä matkaa, ohi Innanmaan Veikon talon ja mutgkan takaa näkyi jo kotini, entinen Kampin torppa. 

Perjantaikonsertti 25.9.-26, Tulilintu

 

Tampere Filharmonia, Stephanie Childress, Marjukka Tepponen 25.9.2026

Mary Kouyoumdjian, nuori armenialainen säveltäjä aloitti maailman ensi-illan sävellyksellään Keep yours eyes open.Vaikuttavan hiljainen aloitus, ykkösviulut ja altot, kuin metsän takaa ja haipuen kunnes kapu alkaa sanoittaa ohjaustaan, sanat jäävät vieraaksi, soitto häiriintyy ja väistyy ilman selkeää teemaa, utuinen, bassot jäntevöittivät kuin kimalaiset yhä kiihkeämpään tahtiin, sellot ja altot ohjasivat junaa, jouset antautuivat, lepäävä sointi kuin uni kunnes kaikki puupuhaltimet jyrisevät, teema vaihtuu kaksijakoiseksi, iskeväksi kuin tehdas työssä, helähdys, ja kaikki pyörivät yhdessä.

Kapu lausuu sanat englanniksi, dramaattinen tauko ja koneiden jyskytys, ulos virtaa tasainen massa. Outo kompositio, koneet jatkavat, kunnes jauhettavaa ei enää ole. Kolme jousta löytää uuden suunnan, mutta voi, vaikka ykkös ja kakkosjouset kuinka yrittävät, eteenpäin ei päästä. Aplodien saattamana armenialainen nousi esille.

Benjamin Britten, Les Illuminations, op 18. Alttojen ja viulujen vuoropuheluun kajauttaa Marjukka Tepponen, vahva ääni antoi konserttimestarille vuoron, laulajan ääni vallitsi kohtausta, kantava, soljuva vaivaton ylärekisteristä alas. Kapu hiljensi oivallisesti jousiston Tepposen loistolle. Sellot aloittivat näppäilyn kuin latotansseissa ja solisti kertoi, lauloi, tunnelmoi kunnes konserttimestarin soolo lopetti runon. Koko jousisto intoutui kapun terävien komentojen ohjaamana, poljento jyskytti runon loppuun.

Viulut ja altot aloittivat uuden runon, sellot näppäilivät, mekin haluamme mukaan ja niin bassot ryhtyivät tukemaan solistia, soolosellisti luotsasi satamaan. Solisti hallitsi täysin esitystä, keveät jouset ja sellojen jatkuvat näppäilyt ohjaavat matkalaisia Pustan rannattomuudessa, jossa solisti huhuili saattajaa äärettömyyden takaa. Tanssahtelu jatkuu luottavaisemmin ja solisti on kuin kaiun kuuleena. Rauha palaa ja bassojen humina kaikuu hiipuen.

Igor Stravinsky, Tulilintu. Sellot ja bassot tunnelmoivat, pasuunat antavat hyväksyntänsä, muutama vuorottelu muristen ja huilut muuttavat teeman, oboet uuden alun, väreily lisääntyi, ja käyrätorvet käskyttävät ja harput säestävät, huumaava oboen soolo, johon huilu ja piccolo vastaavat iloisesti.

Toisessa osassa oboet ja huilut laulavat suunnan, kuulas sointi jonka fagotti vahvistaa. Huilu aloittaa uuden teeman , johon oboe vastaa kehitellen ja huilut varioivat teemaa harppujen tukemana. Soitto vahvistuu ja saa Spartacuksen sävyjä, oboe loistaa fagotin kanssa kohtauksen loppuun.

Kolmas osa, näppäilyt jousilla ja kiivas soitto nostaa taas huilut esiin, kaikki puupuhaltimet tulevat mukaan, tanssi, tanssi. Piccolo aloitti rinteeltä alas tulon, oboe varmisti mjalansijat, kulku muuttui tasaisella kävelyksi, väkevä virta tempaisi otteeseensa, piccolo osoitti nähtävyyksiä joukon tanssiessa.

Äkillinen hurmos, kuin kompastuminen, ja uusi teema rymähti ulos, lyömäsoittimetkin heräsivät, hurmos ei laannu, vaskien terävät teemat antavat kiireen tuntua, ah, ja vauhti kiihtyi, pyöri, patarummut jymisivät kunnes kuulas laaksomaisema avautui matkalaisten eteen, jossa fagotti ohjasi polulle. Jousisto ihastelee, näppäilee, epäröi, huilut huutavat: nyt laskeudutaan. Jousien epäröidessä fagotti otti ohjat ja varmisti kulun turvalliseksi.

 

Ranskalaista romantiikkaa, perjantaikonsertti 18.9-26

 

Ranskalaista romantiikkaa Tampere talolla 18.9.-26

Lili Boulanger Kevätaamu alkoi metallisesti, hätkähdyttävästi ja nopeasti. KapellimestariChloe Van Soeterstede keinutti käyrätorvien kuulaan soinnin, siirtyi jousistoon, sai vasket mukaan kunnes oboet ja huilut vuorottelivat hetken ja jouset jatkoivat outoa teemaa hiven syksyn ja avaruuden vuorotteluna, pieneni tasanteen jälkeen, jjosta seurasi juoksu sateelta suojaan ja ilakointi siitä, että ei kastuttu.

Camille Saint-saens Pianokonsertto nro 5 F.duuri, op. 103 ”Egyptiläinen” alkoi jousien näååäilyllä, solisti, Aristo Sham toisti pianolla¸luhyet teemat ja solisti hyppäsi matkaan, harmoniset jousien ja pianon vaihtelu, teemaa kehitettiin ja piano sai leikkivän, iskevän menon. Orkesteri hiljeni pianon pienten kehittelyjen ajaksi, kunnes sai kiinni ja jatkoi eteenpäin siitä innostuneena. Solisti lisäsi tasoja teemaan hurmioituneena, kunnes tuli seuraava suvanto, teema alkoi alusta ja solisi kuin Haydnin vesimusiikki. Huilu ja oboe aloittivat uuden teeman jota solisti vei eteenpäin käyrätorvien vahvistamana. Huilu ja oboe ottivat kiinni solistin kehittelystä ja ensimmäinen osa päättyi.

Toinen osa alkoipianon iskevämmällä teemalla, mutta palasi takaisin alun kolmijakoiseen menoon. Pianon soolo-osa alkoi hyvin tarkasti ja hallituin sormin, kuului hieman kansan musiikin piirteitä, kunnes kuulijat ohjattiin soljuvaan valon ja varjon vuorotteluun. Teos sai uuden luenteen ja irroitti vanhoista teemoista, noustiin uuteen maisemaan ja solistin eksaktit soinnut saivat odottavan tunnelman, kuin pysähtyen solisti antoi tilaa jousille, jotka jatkoivat nelijakoista settiä. Solistin sormitukset muistuttivat hieman Horowitzin tekniikkaa. ylimääräinen kappale oli silkkinen unelma.

Cesar Frank Sinfonia d.molli alkoi vliajan jälkeen, 2 tahtia selloilla ja bassoilla ja jousisto siirteli syksyn lehtiä rajuilman alla, vasket ja käyrätorvet jyräyttivät maiseman puhtaaksi. Sellot taas aloittivat kuulaasti muun jousiston herätessä aluksi ja painuen väreilemään sellojen vastatessa ja bassojen kumean jylinän johdattelemana vasket nousivat esiin väkevästi, vaikenivat ja antoivat tilaa huiluille kunnes jouset vetäessään yläkohdassa saivat muun orkesterin mukaansa juhliin. Huilut, oboe ja klarinetit aloittivat uuden tanssin, viehättävät soinnit jatkoivat kapellimestarin keinuvan tarkassa otteessa. Nyt koko seurue oli elämässä tätä juhlaa, kunnes patarummut antoivat tahdit vaskille ja käyrätorville muun jousiston yli teemaan, joka kierteli salissa kunnes oli aika jousiston ohjatessa rientää alas muuta juhlakansaa vastaan. Kuulumiset vaihdettiin ja aloiotettiin kaikin ilakointi. Huilut, oboe ja klarinetit pysäyttivät kuuntelemaan kuin lauma hevosia jyristelemässä kohti. Kaikki yhtyivät ihasteluun.

Toisen osan aloitti harppu, antoi oboelle ohjat, jotka istuivat loisteliaan soolo-osan esittäjän aivan maagisiin säveliin. Jousisto jatkoi ja oboe antoi uuden suunnan huiluille, joiden sävelet saivat koko jousiston liikkeelle, klarinetit heittivät teeman huiluille ja siihen yhtyivät vasket uudelleen hiukan muunnellen ohjeita jousistolle. Kokonaisuus antoi hieman odottaa muutosta, hitaasti teemaa vaihdellen sointi sai kohtalokkaamman tunnun, kunnes kapu viittasi raisumpaan menoon. Tämä raikasti uneliaan kohtauksen, kaikki juoksivat seuraavalle pysäkille, jonne ei päästy, kun täytyi välillä kellua lammessa, joka osui matkan varrelle. Vasket komensivat kaikki ylös ja alkoi totinen yritys kohti maalia, klarinetit ja oboe pysäyttivät menon ja ohjasivat uudelle reitille, koko orkesteri totteli. Tempo ja volyymi kasvoivat, pauhu enteili voittoa, kapu kannusti juoksijoita ja äkin oltiin maalissa.

Tampere Filharmonia syksy 2026

 

Syksyn ensimmäiset konsertit 2026

 

Kiertäessäni Tampere talon konserttisalia kuuntelin ja katselin aina parempaa paikkaa. Lopulta minun oli mentävä parvelle. Sieltä avautui keskeltä ensimmäisestä rivistä pari paikkaa. Kassalla pyysin päästä koeistumaan kaiteen taakse ennen ostopäätöstä. Hyvin se sujui, ja pienellä etunojalla koko orkesteri ja muutama penkkirivi permannolla oli tavoitettavissa. Syksyn ensimmäiseen esitykseen Kullervo menin ajoissa paikalle ja lueskelin konserettiesitettä. Siggen varhaistuotantoa, hän ei antanut lupaa sen esittämiseen parin kerran jälkeen, vasta hänen kuolemansa jälkeen se tuli taas kuultavaksi. Kaksi ensimmäistä osaa olivat jotenkin jäsentämättömiä, eivät nostaneet mielenkiintoa. Mutta kolmannessa osassa suuri mieskuoro jymäytti Kullervon eloon, orkesterikin sähköistyi ja solistit nousivat kauniisti esiin.

Kuuntelin orkesteria, heti sen sointi oli kirkas kuulas nautittava, ensi sävelistä alkaen. Koko suuri koneisto soitti ja lauloi vain minulle, suoraan päin korviani, mikä tunne, olin löytänyt paikkani.

Toisessa konsertissa tunne vahvistui, alun oudon Raition sävellyksen jälkeen Kaija Saariahon viulukonsertti kiinnosti, solisti oli nuori taitava Otto Antikainen ja yhteistyö kapun Kristian Sallisen kanssa tanssahteli outojen sointujen kumistessa ja uskomattoman moninaisten viulun huiluäänien lomassa todistaen soittimen kyvyn laajoihinkin hyppäyksiin takaisin klassiseen äänimaailmaan. Ylimääräisenä solisti esitti meille korvanputsausnumeron, outo kappale, mutta sen klassinen sointi osoitti soittimen ja soittajan laadun.

Siggen viides, Sallinen, rauhallinen, jämpti, tarkka ohjaus diminuendoihin ja taas räiskyvimpiin osioihin sai kuulijan hämmästelemään tutun kappaleen erilaista sointia. Tampereen Filharmonia saa aivan erinomaisen Rouvalin työn jatkajan. Hiukan alkoi haipua suru Rouvalin menetyksestä, vielä on Sallisen kauan vispattava, että nousee samalle nautittavalle tasolle. Tätä kehitystä oli seuraamassa myös opettajansa, Jorma Panula. Näyttää vielä jaksavan kierrellä kuuntelemassa vanhoja oppilaitaan kuten Jukka Iisakkilaa Sääksmäen kirkossa.

Köpistelin viimeisten joukossa ylös ja liukuportaita alas ja Sorsapuiston puoleiselta sivulta ulos mennen väistin narikkalaisten mittaamattoman joukon tukkiessa käytävää.

 Liekosaaren mökit

Liekosaaressa

Innanmaan Valtteri antoi meille kihlajaislahjaksi höylähirret kesämökkiin. Olin vuokrannut kunnasta tontin Liekosaaresta. Kävin Linkin Sahan toimistossa Rajakadulla sopimassa toimituksesta Arvon kanssa. Markus neuvoi kaivamaan betoniviemärin putket maahan ja valamaan näin anturatolpat.  Piirustukset teki Välimäen rakennusmestaripoika Vaununperältä. Sauna toisessa päädyssä ja tupa toisessa. Pieni terassi järven suuntaan.  Saatuani laskelmat puutavarasta kävin Koivun Sahalla Koivulassa neuvottelemassa lautatoimituksesta Alasen rantaan. Niitä tulikin aika nippu, samoin neljän tuuman hirsiä Linkiltä. Minulla oli käytössä kaksi soutuvenettä ja pieni 4 hv Puraslahdelta ostettu Terhi perämoottori. Lastasin hirret yhteen veneeseen niin täyteen kuin uskalsin ja aloitin matkan Liekosaareen. Sitten lastasin lautatavaran pitkittäin kahteen rinnakkaiseen veneeseen ja loput poikittain. Katselin varalaitaa, kuinka se oli jo lähellä veden pintaa kun nykäisin koneen käyntiin. Tyynellä säällä matka sujui uppoamatta.

Kisan punainen lautamökki oli ensimmäinen saaressa Vaunujoen puolella. Vanhempani ostivat seuraavan mökin. Meidän tontti oli seuraava. Vieressä rakensi Ilmarannan Tauno ja Asta omaansa ja heidän vierellään Tommilan Risto. Kaukolan puolella oli vielä muurari Karin lautamökki. Hän kävi meillä muuraamassa takan ja piipun. Rouvansa keitteli aivan erinomaista kotiruokaa.

Vaununperällä asui taitava kirvesmies Tähtisen Mauno. Lehtimäen Heikki minut sinne opasti. Sainkin Maunon töihin. Veneellä hän souteli edes takaisin ja naulasi kattotuolit. Markus nosti hirsikehikon tasakertaan.

Häitämme vietettiin Tyrvään kirkossa, kadetit tekivät kunniakujan rappusille miekat ojossa. Innanmaan suulissa tanssittiin Dornin Nipan haitarin tahdissa, minut heitettiin Vaunujokeen ja lopuksi Markus veneili kadetit loppuyöksi Liekosaaren vasta valmistuneelle mökille.

Palsanmäet ja Härtsiän Ville

 Kauppamatka Uuraisille

Soitin Juhalle, moi, nyt olisi reissu Jyväskylän taakse, kiinnostaako sinua?

Kyllä kiinnostaa, m itä sinulla on mielessä?

Olen kerännyt vähän vanhaa tavaraani laatikoihin, kun siivoan työhuonettani ja autotallia. Paula saa minun entisen Romulan omaksi tilakseen. Kaikkea on kasaantunut, tai tarkoituksellahan minä niitä olen keräillyt jo 50 vuotta, mutta nyt saa loputkin mennä. Samalla yritän tavata vanhan opiskelukaverini Villen Äänekoskelta. Vien tavarat Palsanmäelle, soitin sinne aamulla. Aki sanoi hänelle tulevan niin paljon tavaraa, ettei ole kiinnostunut ostamaan uutta, väitti eilenkin tulleen kymmenen puhelua. Minä sitten vähän kerroin, mitä minulla on, talonpoikaisantiikkia 1700 luvulta alkaen, pieniä esineitä ja keräilykohteitani. Hän sitten kysyi, voitko tulla huomenna kello 13.00. Minä sanoin olevani portilla ajallaan.

Juha kiinnostui ja lupasi lähteä, hakisin hänet aamulla yhdeksältä kotoa. Pakkasin vielä loppuja aarteitani, otin naulasta osan puukoistani mukaan, sieppasin pari tekemääni lastaa tuliaisiksi. Menin autotalliin hakemaan Linkolan Pentiltä ostamaani verkkoa ja siihen kuuluvaa puusta vuoltua puikkaria. Verkkoa en löytänyt, mutta puikkareja olikin kaksi. Päätin ottaa muutaman kirjani, Kalastaja, mukaan.

Ennen yhdeksää ajelin keskustaan, harmittelin likaista autoani, oli satanut ja kuraa oli takaosakin täynnä. Menin Mallaspitojen huoltikselle tarkastamaan pesutilanteen. Siellä olikin linja auki, maksoin ja ajoin halliin. Katselin kelloa ja tuumin kerkiäväni yhdeksäksi, ehkä.

No, en aivan ehtinyt, kaksi minuuttia yli näin Juhan pihalla viittovan minulle ajosuuntaa. Tiellä oli valtavat kaivaukset, ja taloihin oli vain kapeat ajotiet. Sain Juhan kyytiin. mennään tuosta suoraan Kangasalan kautta. Jo vain se sopii.

Kangasalan ohitustietä Huutijärven risteykseen ja Ponsan tietä Orivedelle. Käännyin Jyväskyläänvievälle rampille, katsahdin sivulle ja samassa rekka puhalsi ohi. Kuolema siinä vilahti. Kyllä, tämä on paha paikka, ei ole minkään laista kiihdytysmatkaa, suoraan vaan pikatielle. Oletko ajatellut pysähtyä jossakin? Kyllä, sinulla taitaa olla valmiina levähdyspaikkoja. On, yksi olisi Lapinvuori. Olen siellä usein poikennutkin, kaunis paikka.

Joimme kahvit vuoren laella ja katselimme harakan lentoa puusta toiseen, kävipä se tarkastamassa roskiksetkin. Ne olivat aamusta vielä tyhjät. Jatkoimme ajoa. Täytyykö sinun tankata matkalla? Ei, otin tankin täyteen, halvin paikka oli vanha muovi Gulfin asema, ST1, hinta oli alle 2 euron. Muistan yhden kerran poikenneeni takaisin, se oli Nuuksion matka, kun näin tien varressa kylmä aseman hinnat, diesel oli 1.5 euroa, nyt olen maksanut jopa 2,5 euroa litralta. Aina olen kaikki polttoaineet kuluttanut, ei sitä jäänyt koskaan tankkiin halvankaan hinnan aikana. 70 luvulla löpö maksoi 7 penniä litralta.

Muistelimme Muuramen saunakylän paikkaa, olin siellä poikennut 70 luvulla, Kekkonen sen vihki. Nyt se on siirretty jonnekin muualle. Jyväskylään tuli ennen moottoritie suoraan kaupungin kadulle, 90 asteen kulmassa. Oli sekin aikaa, kaksi kaistaa kapeni hieman ennen katua yhdeksi. Muistan kuinka Paulan kanssa olimme menossa Liperiin Minillä, kun vielä päätin ohittaa rekan ennen katua. No, en ohittanut, maantien ravi vaan pöllysi kun minun oli pakko väistää rekkaa yksikaistaiseksi muuttuneella moottoritiellä. Ehdin sanoa, sori, mutta jäimme henkiin ja autoni pyörilleen.

Nyt ohitustie on järkevä ja sujuva, liikennevaloja on hieman, ja nopeus 60 mutta hyvin tämä vetää. Ennen jouduttiin ajamaan kaupungin katuja pitkin, ja siellä matkan teko aina hidastui. Tuosta käännytään Tupulle, me menemme vasempaan kohti Oulua. Tämä sujuu hyvin, meillä on aikaa, topataan vielä jossakin ennen Hirvaskangasta, niin saan navigaattorin käyntiin. Se on minulla kännykässä. Olen hukannut auton oman cd kiekon, missä on alkuperäiset v. 2013 kartat. 

Juhakin katsoi kännykästään osoitteen Uurainen Tervaportintie. Pysähdyimme valtavalle huoltoasemalle, kävimme keventämässä ja minä ostin jäätelöt. Istuimme pöytään niitä syömään ja räpläsimme ohjeet eteenpäin valmiiksi. Meillä on hyvää aikaa, Aki sanoi heillä olevan tukkupäivä, tulevat varmaan sieltä yhdeksi.

Edessä oli Hirvaskankaan ABC asema, sen sivusta poikkesimme vasemmalle Uuraisten tielle, oikealle Tervaportin tielle, santaisena ja mutkaisena se johdatti perille. Suuri parkkipaikka vasemmalla ja oikealla huutokauppatalo. Ajoin portin eteen odottamaan. Katselin, kuinka portin alalaitaan oli kiinnitetty tiheäsilmäinen teräsverkko maahan saakka. Aikaa oli vielä 15 minuuttia, peruutin auton parkkipaikalle.

Minä sain Villeen yhteyden FB:n kautta. Viestittelimme ja hän halusi tulla minua katsomaan Valkeakoskelle. Silloin minulla alkoi kehittyä tämän päiväinen päässäni. Sain Villen innostumaan, hän ehdotti Hirvaskankaan ABC asemaa, hänellä kestäisi tulla sinne vain parikymmentä minuuttia. Vaihdoimme vielä puhelinten numerot, ja sovimme 14.30 tapaamisen.

Aki käveli talon takaa esiin, heilautti kättään ja meni avaamaan vessan oven. Jahas, sinnekkös meidän tavarat sitten meneekin, katsos pieni koiran pentu laukkaa pihassa, siksi siis verkot. Aki käveli avaamaan portin, otti pennun syliinsä, tervehti meitä ja kehotti ajamaan avoimelle ovelle. Kurvasin kulman taitse, takaluukku jäi lähinnä ovea. Kättelimme ja kannoimme tavarat sisään. Levittele ne tälle pöydälle. Aloitimme kolmin aukoa paketteja, niitä ei ollut kuin yhdessä laatikossa, muut tavarat olivat paljaaltaan. Paketeissa oli siilejä, Arabian erivärisiä ja -muotoisia kukkien asetteluun tarkoitettuja reikäisiä saviesineitä. Niitäkin olin joskus keräillyt, monta vuotta. Niissä tuli kiintiö täyteen toisin kuin monissa muissa keräilyni kohteissa. Aki arveli niitä tarvitsevan laittaa kolme yhteen, että viisi euroa joku huutaisi. Kauppamiehen puhetta, samoin hieman yrmy olemus, hintaa näin mielessään alentaisi. Nostin esiin yhden pienistä höylistäni, simssihöylä, ei kiinnostanut. Vielä oli erilaisia listahöyliä, laivahöyliä, kavahöyliä. Yhden esineen Aki otti käteensä, sanoi sillä kaavittavan hevosen kavioita. No ei, se on kimpiastioiden sisäpuolen tekoon, kaarevan pinnan saamiseksi. Otin yhden höylistäni ja esittelin sen, tämä on leipähöylä, kidassa on pieni kynte, ettei murut pääse tippumaan kidasta. Isäntä sitten kopsautti murut kämmeneensä ja siitä kahvikuppiin, jossa kovat murut pehmenivät hampaattomaan suuhun sopiviksi ikenien mussutettavaksi. Jaa, minä kun luulin, että leipähöylällä höylättiin siivuja. Ei se ollut mahdollista. Kovat kuivuneet ruisleivät olivat orressa, reunat tippuivat kopsahdellen lattialle, ne olivat rapeita, mutta loppu leipää oli liian kovaa hampaattomien jäystää.

Esittelin vielä jokusen esineen, Aki sanoi näkevänsä laatikosta, mitä siellä on. inulla on sitten näille joku hinta. Olen ajatellut niin, että keräilijällä on kaksi onnen hetkeä, ensimmäinen on se, kun hän löytää hakemansa, toinen on kun hän voi antaa esineen eteenpäin. Nämä ovat minulle ilonsa tuottaneet, nyt on seuraavien aika. Kolmesattaa euroa. Kaksisataa. Kaksisataa viisikymmentä. Kaksisataa kymmenen. Kättelimme.

Nostin vielä kirjalaatikkoni esille. Tässä on kirjoittamiani kirjoja Pentti Linkolan ja minun yhteisestä taipaleesta, olin hänellä 10 vuotta palkattomana kalatalousavustajana. Tässä on myös kaksi puusta vuoltua Pentin verkkojen puikkaria. Verkkokin on, mutten sitä nyt löytänyt. Saat näitä kirjoja ilmaiseksi, jos kelpaa ja voit niitä huutokaupassa myydä. Ensin kirja ja puikkari yhdessä. Voin niihin vielä kirjoittaa nimmarin ja antaa ex-libriksen mukaan. Akia kiinnosti, otti kirjat vastaan ja näytti mihin nimmari tulee.

Ulkona Heli vei roskia portin pieleen, palatessaan tervehti ja jäi juttelemaan. Vein tuonne tavaraa, menetkö katsomaan. Toitko paljon? Kyllä. Hyvä tuumi Heli. Aki tuli sisältä punaisen rahapussinsa kanssa, istahti pöydän ääreen ja alkoi hitaasti laskea rahoja minun käteeni. Kirjoitti vielä kuitin, sai minun nimmarin ja selvästi muuttui ilme. Nyt alkoi tavanomainen jutustelu, kehui minun mersuani ja kehotti käymään katsomaan omaansa kulman takaa. Se on GL. Minun on ML, Amerikassa tehty. Kyllä se on mersu oltava kun maantiellä joutuu ajamaan. Kyllä. Otimme vielä muutaman kuvan ja ajoimme portista ulos.

Olimme takaisin Hirvaskankaalla ennen puolta kolmea. Istahdimme ulkoterassin laitaan odottamaan. Soitin Villelle, hän sanoi pian olevansa paikalla. Volkkari pysähtyi aivan eteemme aidan toiselle puolelle. Ville pomppasi esiin. No terve, täällä te istutte. Samassa hän lähestyi aitaa ja hyppäsi sen yli, kapsahdin kaverini kaulaan ja taputtelimme toistemme selkiä. Mennään sisälle, minun täytyy hieman syödä. Ville ohjasi meidät itsepalveluautomaatin luokse. Siitä saatoimme valita haluamamme ja maksaa ostoksen. Kuitilla saisimme ruokaa tiskiltä. Minä kävelin pitkin huoltista ihmetellen sen suuruutta ja toimintoja. Vessakin löytyi. Palatessani kysyin myyjältä, mistä sen maksamanin ruoan saisin. Hän viikkasi vasemmalla kädellään, minä kiitin ja löysin seisovan pöydän. Otin salaatteja lautaselle, menin muiden viereen pöytään. Olin kolmekymmentä vuotta aikaisemmin sopinut tulevani Villen luokse yökylään. Minulta jäi menemättä. Sitä pyysin anteeksi vielä kasvokkain. Annoin hieman selitystä tapahtuneelle. Ville oli hyvin joviaali, eikä enää muistellut tapausta. Minulle oli tärkeää saada asia selvitettyä, olimmehan Raumalla olleet monessa seikkailussa yhdessä. Viikon ajaksi majoituimme Seilin saaren laituriin lintukurssille, nukuimme viiden ihmisen voimin veneessä, tytöt Sinikka ja Tarja saivat keulahytin. Mieleni oli keveä kun aloitimme kotimatkan. Heitin avaimet Juhalle, nousin pelkääjän paikalle enkä pelännyt yhtään.