Lipputanko 1973

 

Lipputanko

Katselin pihassa vanhaa lipputangon jalkaa. Aika hyvältähän tämä näyttää, ehkä betoni vielä kestää ja raudat voi hyvin hioa ja maalata. Ehkä täytyy hieman vahvistaa kiilakivillä jalustaa. Koskahan tässä viimeksi on ollut tanko. Valtteri sanoi sen lahonneen ja katkenneen, eikä hän ollut saanut aikaiseksi uuden hankintaa. Minä lähden Lehtimäkeen.

Hyppäsin Fordiin ja ajoin suulin eteen, sieltä koppasin etureen mukaani nostovarsien päälle ja hiukan köyttä, jolla sen sidoin huolimattomasti, pysyy se Lehtimäkeen saakka.

Pöly nousi tilustiellä, pieni notkelma ja nousu mäelle. Keltainen talo edessä, puolitoistakerroksinen, oikealla komea tiilinavetta, keskellä pihaa kaadettu kuusi ruotonaan ja Heikki sen vieressä.

-            Morjens, komean pylvään löysit, tuoltako sen hait, haasta vai pellon reunasta?

-            Kyllä se oli pellon reunasta haettava, hakapuut ovat kovin lyhyitä, paksuja ja oksaisia. Lehmät kun sontivat, niin saavat voimaa, ja harvana kasvattavat ensin isoja oksia. Ei niistä kunnon pylväitä saa. Nopeasti kyllä kasvavat.

Ajoin Fordin pylvään eteen, hyppäsin alas ja riivin etureen irti ja asetin sen pylvään latvapään tasalle.

-            Tules Heikki nostamaan hieman tätä tyveä, vaikka eihän tämä paljoa paina, mutta kumminkin, minä  köytän sen nostovarsiin kiinni.

Heikki oli kärppänä mukana, tukkisaksilla hän kevitti hieman tyveä ja minä perriitin Fordia hieman, että Heikki sai tyven nostovarsien väliin asennettuun tukiraudan päälle.

-            Kyllä se on hyvä, minä köytän sitä vähän, niin kestää siinä kotia asti.

Hiukan nykäisin traktoria, etureki oli latvapään kohdalla. Hyppäsin taas alas ja yhdessä nostimme larvan rekeen. Sitäkin täytyi hieman sitaista, jukolaudan ympäri ja reisiin.

-            Nyt se on valmiina siirtoon, mennääs ensin kahveille, Ilmi on jo varmaan keittänyt.

Samassa pirtin ulko-ovi avautui.

-            Tulkaa kahveille ennen kuin lähdette, minä olen keittänyt.

-            Kiitos, tullaan.

Mukavan juttutuokion ja parin kupillisen jälkeen lähdimme matkaan. Eihän se pitkä ollut, mutta jotain tunsin itsekin tekeväni, kun pylvään kävin hakemassa. Heikki istahti reen pankolle, sen verran kuin kykeni pylvään viereen, otti köysistä kiinni ja huikkasi, mennään.

Ajoin aluksi varovasti, tilustieltä ulos, keveä oli kuorma varsalle. Pöly nousi sakeampana kuin tullessa, kivet valittivat kylmän raudan hankautuessa niiden pintaan ja taakse jäi kahden jalaksen vana hiekkaan. Saunanojan kohdalla Valto killisteli ikkunasta, mitäs ne pojat taas touhuavat, heilautin kättäni ja vatkoin Kaukosen kaupan ohi ja oikealle Vaununperän tietä. Se oli saanut päällysteen, koto jo melkein näkyi. Lisäsin kaasua ja vilkaisin Heikkiä. Nauru nousi vastaani ja hän heilautti, anna mennä vaan. Mitään ajattelematta nostin nopeutta aikas lailla ja karautin Innanmaan tiehaaraan. Pihassa Toppasin ja nousin katsomaan kuinka Heikki oli tämän tivolimatkan kestänyt.

-            Annoinkos liikaa kaasua kun tulin, et kuitenkaan tippunut kyydistä?

-            Hieneesti meni, reki kesti, köydet pitivät, hiukan siinä ruosteet jalaksista lähtivät aika kiljunnan kanssa.

-            No hyvä, katsos Valtterikin tulee pihalle.

-            Olette jo saaneet lipputangon tänne saakka, kuinka pitkä siitä tulee? Siihen on määrätty mitat, minkä kokoiseen tankoon saa laittaa lipun, siis jos on pitä tanko, niin lipun on oltava isompi.

Aivan vanhan isännän tapaista, neuvoja kyllä annettiin, eikä mitä, oikeassa hän oli. Minä kyllä laitan niin pitkän tangon kuin tästä tulee ja siihen päähän talon oman lipun. Uutta en osta.

Heikin hurrautin autolla kotiin ja palattuani nostin pylvään poikkipuiden päälle. Hain petkeleen ja aloin kiskoa kuoria irti. Tiukassa olivat kesäkuoret, mutta otteensa irrottivat. Muutaman päivän kuivuttuaan pylväs sai pintaansa käsihöylän. Sillä sitten pari päivää silittelin tankoa hieman suoremmaksi ja ohuemmaksi, tein kavennuksen päähän ja siihen sovitin nupin. Kipiltä kävin sen Vammalasta ostamassa.

Markus saapui Annen Kanssa tanhualle. Mukanaan heillä oli suloinen tyttölapsi, Katri. Tulivat sisälle ja saivat tulokahvit.

-            Nyt sitten on ohjelmassa lipputangon pystytys, olen sen höylännyt ja maalannut, tuletkos apuun?

-            Totta maar, oleto jo porannut reiät valmiiksi runkoon?

-            No en, ajattelin sen työn sinulle, kun olet tarkempi.

Menimme ulos, kaira oli valmiina, Markus otti nopsaan mitat jalustasta, juoki tyven luo, merkkasi ja alkoi kairata.

-            Ensin laitetaan alareikään pultti läpi, sitten nostetaan tanko miehissä ja asetetaan yläpultti paikalleen. Hiioppia ja kantoon.

Kevyt oli tanko vaakatasossa, alapultti meni hyvin, samoin nosto siihen saakka kun kädet ylettivät. Olin tehnyt laudasta pitkän nosturin, ristiin naulattu yläpää tankoon kiinni.

-            Tules Paula työntämään tästä laudasta, niin me Markuksen kanssa saamme hiukan helpotusta.

Kolmisin työ sujui, ja sain yläpultin paikoilleen. Olin vielä muistanut narutkin vetää n upin kautta paikoilleen.

-            Siinä se nyt uljaana seisoo, talo ilman lippua on vaillinainen ja rujo. Lipun täytyy näkyä kauas, täällä asun minä.

Kanat munivat

 

Kanat munivat, uuden suunnittelua

 

-            Kas, Heikki se siinä pyöräilee, terve!

-            Morjens, kun on niin kaunis päivä eikä kiireitä tilalla niin lähdin katsomaan miten munatehdas toimii.

-            No, mennään hieman häiritsemään kanoja.

Astelimme pränniin ja siitä kanalaan. Pinkeä tuoksu otti syleilyynsä. Kot kot, ja hyppelivät hieman sivuun meidän käydessä syöttöpöydälle.

-            Hyvin ovat rakentamamme vierintäpesät kestäneet. Onko tullut paljon munia?

-            Niin paljon, että on täytynyt ruveta myymään. Vaikka kyllä me paljon niitä syödään, katsos nyt, miten munat ovat puhtaita näissä kouruissa, verkko vierittää ne tähän poimittavaksi. Otetaas muutama mukaan ja mennään kahville.

Kävimme keittiöön, läpi puolihämärän kujistin ja eteisen. Istuimme pöydän äärelle. Minä laitoin pannun kiehumaan kaasuliedelle. Olin sen ostanut Tähtisen Manulta Tähtisen tien päästä. Kaasupullo oli puisen jakkaran alla hellan ja leivinuunin kupeessa. Kävin konttuurista nostelemassa kakkoa ja voita pöytään, otin rusinapullapitkon ja vetelin siitä muutaman siivun lautaselle. Keittiössä oli kuuma, Paula oli leiponut edellisenä päivänä monet kakot ja paistokset. Myös ruisleipätaikina oli ollut käymässä puutiinussa makuuhuoneen muurin lämmössä. Pirttiin olin ripustanut orteen joitakin leipiä kuivumaan.

-            Kuinkas Paulan ruisleivän teko sujui?

-            No niin kuin kaikki, mitä hän ruoaksi tekee, eli ernomasesti. Vähän hän sitä iskotteli, mutta antoi peräksi kun minä kärtin. Talostahan tieten löytyi vielä vanha puutiinu, ja siinä leipäjuuri. Se heräteltiin ja hyvin taikina kävi. Haluatkos sitä maistaa, leikkaan kyllä.

-            No anna sitäkin, olenhan ennenkin tämän talon leipäjuurta maistanut.

Nostelin kupit pöytään, latasin kahvit kiehuneeseen veteen, katselin miten pöönät kelluivat ja tipautin sokeripalan pannuun. Niin porot painuivat pohjaan. Joimme kahveita, söimme ruisleipää ja kakkoa, vielä riitti tilaa nisusellekin. Kolme kupillista joimme mieheen.

-            Mjuistatkos kuinka paljon Suomessa on maatiloja?

-            No en niin tiedä, mutta taitaa se luku aikas iso olla.

-            Katselin sitä, -60 luvulla oli vielä 300.000 tilaa, ja keskikoko peltohehtaarilta oli 4. Siitä on menty eteenpäin niin, että tiloja lopetta kuin liukuhihnalta.

-            Sitä minäkin olen katsellut, isännillä on aivan kaamea maan nälkä, kaikki pellot ostetaan heti kun vaan tilaisuus tulee.

-            Ennen joka talossa oli lehmä ja kuttu ainakin, vaikkei niin peltoakaan ollut. Emännät tappelivat tienvarsia niittäessään kuka mistäkin saa niittää. Samoin tehtiin lehtikerppoja kutuille. Oletkos sinä saanut kutun juustoa maistaa?

-            No olen, sain sitä Stormin Ollilassa renkinä ollessani, aivan verraton leivän päällinen.

Katselimme tiellä liikkujia. Harvassa niitä oli, mutta Heikki kyllä tunsi kaikki, opetti niitä minullekin.

-            Tuossa menee Haapaniemen Väinö, tyttärensä Merja häntä kuskaa Vammalassa kaupoilla. Merjan auto hieman vinkuu mennessään, venttiilivika kait. Nurmin Kallekin näyttä pyöräilevän, asuu siellä lähellä Sallin Kalliota, Himmaan tien varressa.

Menimme ulos, katselimme kilometristä aukeeta Vaunujoelle ja Vammalaan päin. Pilvet ajelivat korkealla taivaalla. Heikillä oli shortsit jalassaan.

-            Tämä navetta oli komea, kun se muurattiin. Valtteri teki hiekkatiilet, ja nyt ne raputuvat jo, kun sotien jälkeen oli kaikesta pulaa, ja jos jotain sai, niin se oli  kallista. Vallankin betonista säästettiin. Perustuksiinkin tungettiin kiilakiviä niin paljon kuin saatiin laudoituksen väliin mahtumaan. Minäkin olin silloin täällä silloin töissä kirvesmiehenä. Puutavaraa kyllä oli, se kun ajettiin hevosella omasta metsästä.

-            Minä olen ajatellut pinnoittaa ulkoseinät betoniruiskulla, siitä on hyviä kokemuksia,

mutta kun täytyisi olla sitä rahaa.

-            No nythän sitä tulee kun kanat munivat.

-            Tulee kyllä, mutta saman tien se myös menee. Pellot pitää salaojittaa, piiriojat aukaista ja muutoinkin kohentaa oloja. Koneita on ostettava, ei näillä hevosvetoisilla enää tee mitään, ovat vain tiellä. Katsos tuota peltoa Innan maiden takana. Sitä ei ole koko kesänä viljelty lainkaan.

-            Joo, se on pakettipelto. Valtio keksi suuressa viisaudessaan vähentää ylituotantoa laittamalla osan peltoja pakettiin ja näin pois viljelystä.

-            On hirmuisiin aikoihin tultu. Ennen sai raivauspalkkiota, nyt palkitaan siitä, ettei viljellä raivattuja peltoja, ja vielä näin kylän keskellä parhaita paikkoja. Ovat jo puhuneet, että joka tilalla olisi kesannoitava osa pelloista, perskules!

-            Suomessa on kuulemma voivuori. Valion pakkavarastossa on kymmeniä miljoonia kiloja voita pakattuna. Ei vedä vienti ulkomaille, mutta omille kansalaisillekaan ei voida halvalla myydä. Virosta jo käyvät viinan lisäksi hakemassa Valion voita halvemmalla kuin täällä kauppa pystyy myymään.

-            Kuules, minulla kun ei ole vielä lipputankoa, niin kaadatkos sinä siitä kotoimetsästä salskean kuusen, niin ostan sen sinulta ja vedetään se traktorilla meille. Minä laitan latvan alle parireen etujunan.

-            Kyllä vain, minä kaadan sen heti huomenna, tule sitten iltapäivällä hakemaan. Kuorit sen sitten kotona.

Puheet olivat ohitse, erosimme molemmat omiin iltatoimiimme viihtyisän tapaamisen voimistamina.

Öljysopimuksessa epäonnistuivat Jermu laine ja Urho Kekkonen

 Öljysopimuksesta neuvoteltiin Neuvostoliitossa

Istuimme Virtasten pihassa. Matti tapansa mukaan aloitti.

-            Olimme laivaristeilyllä, kunnan johtohenkilöt ja luottamusmiehet mukana. Menomatkalla Jussi sanoi minulle, ettei hän ota tällä matkalla yhtään viinaa. Häntä kun aina siitä oli moitittu. Katsos Matti, ei sitä kukaan huomaa, otanko vai en, kun kaikilla on jo asenne, että Jussi aina juo. Minä häntä lohduttelin. No paluumatkalla lähellä Helsinkiä Jussi sitten kysyi minulta, huomasiko kukaan hänen raittiuttaan, ei kukaan.

-            Jermu Laine on lähtenyt Moskovaan neuvotteluihin. Meillä kun on tuo tavaranvaihtopöytäkirja, niin mitä siinä sitten neuvotellaan?

-            Onhan se ollut meille hyvä sopimus. Armeija on aina saanut uutta kalustoa, kun ovat loppuja tilkinneet, eikä neukkulaisilla ole ollut tarjota kuranttia tavaraa meille. Tykit meille kelpaavat.

-            Voi olla isommista asioista nyt menossa, saa nähdä, millaisen öljysopimuksen Jermu tuo tullessaan.

HS uutiset, öljyn hinta kaksinkertaistuu, kauppaneuvottelut epäonnistuivat. Kekkonen lähtee Moskovaan. Kevyt polttoöljy maksoi aikaisemmin 7 penniä litralta, Jermu toi tullessaan 14 pennin sopimuksen.

Jännittyneenä odotimme Kekkosen onnistumista. Hän oli meidän takuumiehemme ja taitava neuvottelija. Maatalous kurjistui 70-luvun alkuvuosina, monet tekijät siihen vaikuttivat, puun hinta, lannoitteiden hinta, nyt polttoaineen hinta. Maassa olivat monet maatilat lopettaneet, tilojen keskikoko oli vain noin kymmenen peltohehtaaria.

Olin pyöräillyt Osmolle. Rauni keitti kahvia ja istui puulaatikon päällä  lyhyessä hameessaan.

-            Ei kyennyt Kekkonenkaan laskemaan hintaa, öljykriisistä puhutaan, meillä on nyt maailman kallein polttoaine. Isännät ovat ostaneet maatilatankkeja ajojaan varten, nyt niihin on pakko tankata kallista löpöä, mitähän siitä tulee lopulta tuloa.

Rauni kaatoi kuppeihin, nosteli nisua tassille, sokerikipon ja maitokannun. Ryystimme siinä saaden hyvän olon tuoksuista ja vahvasta mausta.

-            Ei maar, mun tarttee mennä, kanat tarvii rehua, kiitos kahveista.

Hyppäsin pyörälle ja aloin polkea lyhyttä matkaa, ohi Innanmaan Veikon talon ja mutgkan takaa näkyi jo kotini, entinen Kampin torppa. 

Perjantaikonsertti 25.9.-26, Tulilintu

 

Tampere Filharmonia, Stephanie Childress, Marjukka Tepponen 25.9.2026

Mary Kouyoumdjian, nuori armenialainen säveltäjä aloitti maailman ensi-illan sävellyksellään Keep yours eyes open.Vaikuttavan hiljainen aloitus, ykkösviulut ja altot, kuin metsän takaa ja haipuen kunnes kapu alkaa sanoittaa ohjaustaan, sanat jäävät vieraaksi, soitto häiriintyy ja väistyy ilman selkeää teemaa, utuinen, bassot jäntevöittivät kuin kimalaiset yhä kiihkeämpään tahtiin, sellot ja altot ohjasivat junaa, jouset antautuivat, lepäävä sointi kuin uni kunnes kaikki puupuhaltimet jyrisevät, teema vaihtuu kaksijakoiseksi, iskeväksi kuin tehdas työssä, helähdys, ja kaikki pyörivät yhdessä.

Kapu lausuu sanat englanniksi, dramaattinen tauko ja koneiden jyskytys, ulos virtaa tasainen massa. Outo kompositio, koneet jatkavat, kunnes jauhettavaa ei enää ole. Kolme jousta löytää uuden suunnan, mutta voi, vaikka ykkös ja kakkosjouset kuinka yrittävät, eteenpäin ei päästä. Aplodien saattamana armenialainen nousi esille.

Benjamin Britten, Les Illuminations, op 18. Alttojen ja viulujen vuoropuheluun kajauttaa Marjukka Tepponen, vahva ääni antoi konserttimestarille vuoron, laulajan ääni vallitsi kohtausta, kantava, soljuva vaivaton ylärekisteristä alas. Kapu hiljensi oivallisesti jousiston Tepposen loistolle. Sellot aloittivat näppäilyn kuin latotansseissa ja solisti kertoi, lauloi, tunnelmoi kunnes konserttimestarin soolo lopetti runon. Koko jousisto intoutui kapun terävien komentojen ohjaamana, poljento jyskytti runon loppuun.

Viulut ja altot aloittivat uuden runon, sellot näppäilivät, mekin haluamme mukaan ja niin bassot ryhtyivät tukemaan solistia, soolosellisti luotsasi satamaan. Solisti hallitsi täysin esitystä, keveät jouset ja sellojen jatkuvat näppäilyt ohjaavat matkalaisia Pustan rannattomuudessa, jossa solisti huhuili saattajaa äärettömyyden takaa. Tanssahtelu jatkuu luottavaisemmin ja solisti on kuin kaiun kuuleena. Rauha palaa ja bassojen humina kaikuu hiipuen.

Igor Stravinsky, Tulilintu. Sellot ja bassot tunnelmoivat, pasuunat antavat hyväksyntänsä, muutama vuorottelu muristen ja huilut muuttavat teeman, oboet uuden alun, väreily lisääntyi, ja käyrätorvet käskyttävät ja harput säestävät, huumaava oboen soolo, johon huilu ja piccolo vastaavat iloisesti.

Toisessa osassa oboet ja huilut laulavat suunnan, kuulas sointi jonka fagotti vahvistaa. Huilu aloittaa uuden teeman , johon oboe vastaa kehitellen ja huilut varioivat teemaa harppujen tukemana. Soitto vahvistuu ja saa Spartacuksen sävyjä, oboe loistaa fagotin kanssa kohtauksen loppuun.

Kolmas osa, näppäilyt jousilla ja kiivas soitto nostaa taas huilut esiin, kaikki puupuhaltimet tulevat mukaan, tanssi, tanssi. Piccolo aloitti rinteeltä alas tulon, oboe varmisti mjalansijat, kulku muuttui tasaisella kävelyksi, väkevä virta tempaisi otteeseensa, piccolo osoitti nähtävyyksiä joukon tanssiessa.

Äkillinen hurmos, kuin kompastuminen, ja uusi teema rymähti ulos, lyömäsoittimetkin heräsivät, hurmos ei laannu, vaskien terävät teemat antavat kiireen tuntua, ah, ja vauhti kiihtyi, pyöri, patarummut jymisivät kunnes kuulas laaksomaisema avautui matkalaisten eteen, jossa fagotti ohjasi polulle. Jousisto ihastelee, näppäilee, epäröi, huilut huutavat: nyt laskeudutaan. Jousien epäröidessä fagotti otti ohjat ja varmisti kulun turvalliseksi.

 

Ranskalaista romantiikkaa, perjantaikonsertti 18.9-26

 

Ranskalaista romantiikkaa Tampere talolla 18.9.-26

Lili Boulanger Kevätaamu alkoi metallisesti, hätkähdyttävästi ja nopeasti. KapellimestariChloe Van Soeterstede keinutti käyrätorvien kuulaan soinnin, siirtyi jousistoon, sai vasket mukaan kunnes oboet ja huilut vuorottelivat hetken ja jouset jatkoivat outoa teemaa hiven syksyn ja avaruuden vuorotteluna, pieneni tasanteen jälkeen, jjosta seurasi juoksu sateelta suojaan ja ilakointi siitä, että ei kastuttu.

Camille Saint-saens Pianokonsertto nro 5 F.duuri, op. 103 ”Egyptiläinen” alkoi jousien näååäilyllä, solisti, Aristo Sham toisti pianolla¸luhyet teemat ja solisti hyppäsi matkaan, harmoniset jousien ja pianon vaihtelu, teemaa kehitettiin ja piano sai leikkivän, iskevän menon. Orkesteri hiljeni pianon pienten kehittelyjen ajaksi, kunnes sai kiinni ja jatkoi eteenpäin siitä innostuneena. Solisti lisäsi tasoja teemaan hurmioituneena, kunnes tuli seuraava suvanto, teema alkoi alusta ja solisi kuin Haydnin vesimusiikki. Huilu ja oboe aloittivat uuden teeman jota solisti vei eteenpäin käyrätorvien vahvistamana. Huilu ja oboe ottivat kiinni solistin kehittelystä ja ensimmäinen osa päättyi.

Toinen osa alkoipianon iskevämmällä teemalla, mutta palasi takaisin alun kolmijakoiseen menoon. Pianon soolo-osa alkoi hyvin tarkasti ja hallituin sormin, kuului hieman kansan musiikin piirteitä, kunnes kuulijat ohjattiin soljuvaan valon ja varjon vuorotteluun. Teos sai uuden luenteen ja irroitti vanhoista teemoista, noustiin uuteen maisemaan ja solistin eksaktit soinnut saivat odottavan tunnelman, kuin pysähtyen solisti antoi tilaa jousille, jotka jatkoivat nelijakoista settiä. Solistin sormitukset muistuttivat hieman Horowitzin tekniikkaa. ylimääräinen kappale oli silkkinen unelma.

Cesar Frank Sinfonia d.molli alkoi vliajan jälkeen, 2 tahtia selloilla ja bassoilla ja jousisto siirteli syksyn lehtiä rajuilman alla, vasket ja käyrätorvet jyräyttivät maiseman puhtaaksi. Sellot taas aloittivat kuulaasti muun jousiston herätessä aluksi ja painuen väreilemään sellojen vastatessa ja bassojen kumean jylinän johdattelemana vasket nousivat esiin väkevästi, vaikenivat ja antoivat tilaa huiluille kunnes jouset vetäessään yläkohdassa saivat muun orkesterin mukaansa juhliin. Huilut, oboe ja klarinetit aloittivat uuden tanssin, viehättävät soinnit jatkoivat kapellimestarin keinuvan tarkassa otteessa. Nyt koko seurue oli elämässä tätä juhlaa, kunnes patarummut antoivat tahdit vaskille ja käyrätorville muun jousiston yli teemaan, joka kierteli salissa kunnes oli aika jousiston ohjatessa rientää alas muuta juhlakansaa vastaan. Kuulumiset vaihdettiin ja aloiotettiin kaikin ilakointi. Huilut, oboe ja klarinetit pysäyttivät kuuntelemaan kuin lauma hevosia jyristelemässä kohti. Kaikki yhtyivät ihasteluun.

Toisen osan aloitti harppu, antoi oboelle ohjat, jotka istuivat loisteliaan soolo-osan esittäjän aivan maagisiin säveliin. Jousisto jatkoi ja oboe antoi uuden suunnan huiluille, joiden sävelet saivat koko jousiston liikkeelle, klarinetit heittivät teeman huiluille ja siihen yhtyivät vasket uudelleen hiukan muunnellen ohjeita jousistolle. Kokonaisuus antoi hieman odottaa muutosta, hitaasti teemaa vaihdellen sointi sai kohtalokkaamman tunnun, kunnes kapu viittasi raisumpaan menoon. Tämä raikasti uneliaan kohtauksen, kaikki juoksivat seuraavalle pysäkille, jonne ei päästy, kun täytyi välillä kellua lammessa, joka osui matkan varrelle. Vasket komensivat kaikki ylös ja alkoi totinen yritys kohti maalia, klarinetit ja oboe pysäyttivät menon ja ohjasivat uudelle reitille, koko orkesteri totteli. Tempo ja volyymi kasvoivat, pauhu enteili voittoa, kapu kannusti juoksijoita ja äkin oltiin maalissa.

Tampere Filharmonia syksy 2026

 

Syksyn ensimmäiset konsertit 2026

 

Kiertäessäni Tampere talon konserttisalia kuuntelin ja katselin aina parempaa paikkaa. Lopulta minun oli mentävä parvelle. Sieltä avautui keskeltä ensimmäisestä rivistä pari paikkaa. Kassalla pyysin päästä koeistumaan kaiteen taakse ennen ostopäätöstä. Hyvin se sujui, ja pienellä etunojalla koko orkesteri ja muutama penkkirivi permannolla oli tavoitettavissa. Syksyn ensimmäiseen esitykseen Kullervo menin ajoissa paikalle ja lueskelin konserettiesitettä. Siggen varhaistuotantoa, hän ei antanut lupaa sen esittämiseen parin kerran jälkeen, vasta hänen kuolemansa jälkeen se tuli taas kuultavaksi. Kaksi ensimmäistä osaa olivat jotenkin jäsentämättömiä, eivät nostaneet mielenkiintoa. Mutta kolmannessa osassa suuri mieskuoro jymäytti Kullervon eloon, orkesterikin sähköistyi ja solistit nousivat kauniisti esiin.

Kuuntelin orkesteria, heti sen sointi oli kirkas kuulas nautittava, ensi sävelistä alkaen. Koko suuri koneisto soitti ja lauloi vain minulle, suoraan päin korviani, mikä tunne, olin löytänyt paikkani.

Toisessa konsertissa tunne vahvistui, alun oudon Raition sävellyksen jälkeen Kaija Saariahon viulukonsertti kiinnosti, solisti oli nuori taitava Otto Antikainen ja yhteistyö kapun Kristian Sallisen kanssa tanssahteli outojen sointujen kumistessa ja uskomattoman moninaisten viulun huiluäänien lomassa todistaen soittimen kyvyn laajoihinkin hyppäyksiin takaisin klassiseen äänimaailmaan. Ylimääräisenä solisti esitti meille korvanputsausnumeron, outo kappale, mutta sen klassinen sointi osoitti soittimen ja soittajan laadun.

Siggen viides, Sallinen, rauhallinen, jämpti, tarkka ohjaus diminuendoihin ja taas räiskyvimpiin osioihin sai kuulijan hämmästelemään tutun kappaleen erilaista sointia. Tampereen Filharmonia saa aivan erinomaisen Rouvalin työn jatkajan. Hiukan alkoi haipua suru Rouvalin menetyksestä, vielä on Sallisen kauan vispattava, että nousee samalle nautittavalle tasolle. Tätä kehitystä oli seuraamassa myös opettajansa, Jorma Panula. Näyttää vielä jaksavan kierrellä kuuntelemassa vanhoja oppilaitaan kuten Jukka Iisakkilaa Sääksmäen kirkossa.

Köpistelin viimeisten joukossa ylös ja liukuportaita alas ja Sorsapuiston puoleiselta sivulta ulos mennen väistin narikkalaisten mittaamattoman joukon tukkiessa käytävää.

 Liekosaaren mökit

Liekosaaressa

Innanmaan Valtteri antoi meille kihlajaislahjaksi höylähirret kesämökkiin. Olin vuokrannut kunnasta tontin Liekosaaresta. Kävin Linkin Sahan toimistossa Rajakadulla sopimassa toimituksesta Arvon kanssa. Markus neuvoi kaivamaan betoniviemärin putket maahan ja valamaan näin anturatolpat.  Piirustukset teki Välimäen rakennusmestaripoika Vaununperältä. Sauna toisessa päädyssä ja tupa toisessa. Pieni terassi järven suuntaan.  Saatuani laskelmat puutavarasta kävin Koivun Sahalla Koivulassa neuvottelemassa lautatoimituksesta Alasen rantaan. Niitä tulikin aika nippu, samoin neljän tuuman hirsiä Linkiltä. Minulla oli käytössä kaksi soutuvenettä ja pieni 4 hv Puraslahdelta ostettu Terhi perämoottori. Lastasin hirret yhteen veneeseen niin täyteen kuin uskalsin ja aloitin matkan Liekosaareen. Sitten lastasin lautatavaran pitkittäin kahteen rinnakkaiseen veneeseen ja loput poikittain. Katselin varalaitaa, kuinka se oli jo lähellä veden pintaa kun nykäisin koneen käyntiin. Tyynellä säällä matka sujui uppoamatta.

Kisan punainen lautamökki oli ensimmäinen saaressa Vaunujoen puolella. Vanhempani ostivat seuraavan mökin. Meidän tontti oli seuraava. Vieressä rakensi Ilmarannan Tauno ja Asta omaansa ja heidän vierellään Tommilan Risto. Kaukolan puolella oli vielä muurari Karin lautamökki. Hän kävi meillä muuraamassa takan ja piipun. Rouvansa keitteli aivan erinomaista kotiruokaa.

Vaununperällä asui taitava kirvesmies Tähtisen Mauno. Lehtimäen Heikki minut sinne opasti. Sainkin Maunon töihin. Veneellä hän souteli edes takaisin ja naulasi kattotuolit. Markus nosti hirsikehikon tasakertaan.

Häitämme vietettiin Tyrvään kirkossa, kadetit tekivät kunniakujan rappusille miekat ojossa. Innanmaan suulissa tanssittiin Dornin Nipan haitarin tahdissa, minut heitettiin Vaunujokeen ja lopuksi Markus veneili kadetit loppuyöksi Liekosaaren vasta valmistuneelle mökille.