Kattokruunu

 Majolika kattokruunu 

 

Katselin kotimme katossa olevia lamppuja. Niitä on monen laisia ja eri aikakausilta. Yhtä kuitenkin puuttui. Minulla oli Raumalla pronssinen kattokruunu, siinä oli muutamia kristalleja, ja se oli jossain vaiheessa sähköistetty. Löysin sen antiikkiliikkeestä, ostin ja kannoin sen kotiin pitkin teitä. Käärin sen ensin lakanaan, jotta siitä ei putoaisi mitään. Kotona raksin sähköistyksen pois. Siihen jäi kuusi kaunista sakaraa, jokaisen päässä oli kynttilän pidin. Nostin lampun paikoilleen kattokoukkuun, ja asensin kynttilät paikoilleen. Katselin kruunua ja polttelin siinä kynttilöitä. Kiinnitin myös kaksi pronssista kynttilälampettia seinään, samoin pöydällä paloi tarvitessa lisää kynttilöitä. Tarvittaessa sytytin platfondin, jonka olin kiinnittänyt katon toiselle laidalle. 

Minulle jäi tästä ajasta halu asettaa kynttilöitä palamaan tänne Kemmolaankin. On kaksikin lamppua, missä niitä voisi polttaa. Lampetit ovat jääneet kellariin säilöön. Nettiä selatessani huutokaupat.com sivuilta löysin Majolika lampun. Se iski heti, tein tarjouksen ja jäin odottamaan. Varovaisesti esitin kuvaa Paulalle, häntä hieman epäilytti sen sopivuus meille. Tarjoukseni ylitettiin, ja minä korotin. Sain lampun. Ostos oli haettava Salosta. Maksoin lampun ja mailasin myyjälle. Ensimmäinen päivä ei sopinut hänelle, ilmoitti olevansa paikalla samana päivänä klo 13-18. Lähdin matkaan heti. 

Salossa oli menossa joen varrella keskustassa joulumarkkinat. Ajoin hiljaa katsellen talojen numeroita ja väistelin jalankulkijoita. Ne poukkoilivat jäniksien lailla messualueella ja tiellä huomiomatta mitenkään autoani. Olin menossa väärään suuntaan, käännyin ja ajelin takaisin. Löysin talon, tavallinen kerrostalo joen kaltaalla. Odotin näkeväni antiikkiliikkeen, mutta siinä olikin vain asuntoja. Sain oven edestä parkin, ponkaisin ulos ja kaivoin puhelimeni soittaakseni myyjälle. Hän tulikin samassa ulos kantaen pakettia autoonsa. Arvasi  minun olevan ostaja, kättelimme ja menimme hissillä ylös ja sisälle asuntoon. Myyjä kertoi ostaneensa koko huoneiston tyhjennyksen. Hän oli sitä työtä nyt tehnyt jo viikon päivät, tänä päivänä työ tulee loppuun. Tervehdin myyjäpariskunnan rouvaa ja näin samassa lamppuni katossa. Se oli juuri niin kaunis, kuin olin ajatellutkin. Tosin se oli liian lyhyessä lieassa, katto oli matalalla, niin kuin asunnoissa on nykyään aina. Mies otti emännän jatkot, katkaisi sähköt. Minä tartuin majolika kuvusta kiinni ja ruuvasin sen kiinnikkeen irti. Se meni läpi posliinista ja metallisesta sisäkuvusta. Sain sen irti, myyjä ihmetteli olenko kovastikin ollut tekemisissä näiden lamppujen kanssa. Kielsin ja sanoin vain suojaavani tätä kupua, se kun on lampun kallein ja korvaamattomin osa. Saimme lampun alas, rouva antoi heti alle muovilaatikon ja siihen erilaisia joululiinoja pehmusteeksi. 

Myyjä kysäisi, olisinko kiinnostunut muista lampuista, ja osoitti viereisessä huoneessa olevaa kuusihaaraista pronssista polttokullattua kattokruunua. Kysyin mitä se maksaa. Viiskymmpiä. Annoin heti rahan lompakostani. Olin hieman varautunut käteiskauppoihin, kun luulin meneväni antiikkiliikkeeseen. Kruunu irroitettin saman tein, otin sen kantoon, myyjä kantoi pakattua ja melkoisen raskasta Majolika lamppua hissiin ja autolle.   

Ajoin saman tien takaisin, kauniisti kiemurtelevaa joen reunoja nuolevia teitä läpi peltomaisemien ja kylien. Tulin Helsingin tien risteykseen, siihen oli vuosien varrella rakentunut valtava kauppakeskittymä. Vanha huoltoasema oli paikallaan, täysin rempattuna ja laajennettuna. Kävin kahveilla, söin pasteijan ja ostin vielä litran kokispullon loppumatkalle. 

Nostin kotona Majolika lampun autotalliin kaapin päälle, käsistäni katosi kaikki voimat hieman ennen nostoa. Mietin, pudotanko lampun ja menenkö polvilleni. Täysin tunnottomilla käsillä työnsin mahallani laatikkoa kaapin päälle, huh, onnistuin. Pronssisen kruunun nostin toisen kaapin päälle ja menin sisälle. 

Keskustelimme ostoistani ja niiden sopivuudesta meille. Päätimme pitää pronssikruunun itse. Meillä oli aikaisemmin jo ollut vähän saman lainen. Siihen vaan piti laittaa sähköt, tällä kertaa. Annoin sen sähkärille, hän lupasi laittaa sen jossain vaiheessa. Lopulta siitä projektista ei tullut mitään, sähkäri onnistui katkaisemaan yhden sakaran irti poikki. Sitä hän ei kyennyt korjaamaan, vaikka kovasti yrittikin. Minä häntä lohduttelin, kyllä maailmassa lamppuja on, älä sitä sure, näitä sattuu, vahinkoja. 

Katselimme kattolamppujamme ja mietimme siirtoja. Lopulta uusi kruunu laitettiin makuuhuoneeseen ja sieltä otettu lamppu löysi paikkansa pirtin pöydän päältä. Meidän tuoliemme yläpuolella ollut häälahjamme nousi keskelle pirttiä ja siinä reunassa ollut nelikuuppainen kruunu taas löysi paikkansa tuoliemme päältä. Katselimme valojamme ylen tyytyväisinä. Majolikan kenkkäisin siskolleni Juupajoelle. 

 

Olin taas ajossa. Kattokruunukin takapenkillä, Paula etupenkillä. Toista kuukautta meni, ennen kuin pääsimme Juupajoen tielle. Pälkäneelle, Kangasalle, Ponsan tielle, Orivedelle ja Sahrakoskelle. Ajoin autoni melkein portaille, otimme tuliaisemme, lamppu jäi vielä, ja kopsuttelimme sisälle. Tervehdimme Kitiä, Jonnaa ja Jarkkoa, ihailimme taas kattausta ja näytimme tuliaisemme. Minä olin säästänyt kristallisia laseja.  

Ostin ne Viipurista ollessamme isäni kanssa bussimatkalla Viipuriin, Terijoelle ja Kronstadtiin. Palatessamme Viipurin kautta kävimme pyöreässä tornissa syömässä ja ruokaryypyt juomassa, muutaman. Torilla oli aika vilske, ja kristallilasien myyjiä. Mummot olivat sitkeitä, tinkivätkin, mutta eivät saaneet kauppoja. Kauppahallin kautta jatkoimme autolle, kaikki olivat jo tulleet, paitsi isäni. Hän teki taas katoamistempun. Minä juoksin kauppahallin toiselta puolelta, matkaseuralaisemme juoksi toisen puolen, vielä hallin läpi. Ei Villeä missään. Palasimme bussille, ja jostain Villekin sinne kömpi. Ei ymmärtänyt lainkaan meidän huoltamme. Kuski käynnisti auton, etuovi oli vielä auki, ja siihen tunki mummo lasiensa kanssa. Minä hyppäsin siihen, miehet takaa jo huusivat, älkää päästäkö sitä, mutta olin jo ovella, sanoin alhaisimman hintani raha kourassa, ja niin Viipurin halvimmat lasit matkasivat Suomeen. 

Nyt ne kuoriutuivat  papereistaan Sahrakosken pirtissä. Jonna ja Kiti niitä ihastelivat. Ei tässä vielä kaikki, Jarkko, tuletko nostamaan yhden laatikon autosta. Astelimme autolle, minä näytin laatikon ja siinä olevan hauraan lampun. Annoin ohjeeksi nostaa vain laatikon pohjasta, ja niin me astelimme pirttiin, minä aukaisin ovet ja kehotin Jarkkoa laittamaan laatikon sohvan päälle. Riisuin takkini naulaan, ja Jarkko sanoi lampun menneen rikki. Hän oli ottanut yhdestä sakarasta kiinni toisella kädellään työntäessään laatikkoa keskelle sänkyä. En saattanut uskoa tapahtunutta, siis viimeisellä kahdella kymmenellä sentillä lamppu hajosi. Vähättelin vahinkoa ja sanoin kyllä voivani korjata sen. 

Purin Jonnan kanssa lampun kehältä kannattimen, otin sakarasta kristallit pois, vein lampun puhelinhuoneeseen kaapin päälle ja astelin pöytään syömään. Sakaran laitoin samaan laatikkoon, missä lampun toinkin, fylläsin sen samoihin joululiinoihin ja ajelimme samaa tietä takaisin Kemmolaan. Rattoisa reissu, vaan lampun tarina ei ole vielä lopussa. 

 Ostaminen netistä 

 

Elämisen helpottaminen, näin markkinoitiin meille ikäihmisille tietokoneita. Pitää paikkansa joissakin asioissa ja niissäkin ajoittain. Pankkiasiat on pakko hoitaa sähköisesti. Alusta asti olen ollut mukana survomassa näppäimiä ja ohjelmia. Suurin helpotus tuli kun saatoin jättää pahviset numerolistat pois käytöstä. Puhelin tottelee sormen jälkeä miltei aukottomasti, henkilöllisyyden varmistaminen on helppoa ja turvallista. Kunhan muistan pinnin. 

Olen ostanut tavaroita netistä jo vuosia. Kaikki ostokseni ovat tulleet, ja maksut ovat menneet pinnillä kivuttomasti. Päätin ostaa liukuvan jiirisahan. Olen sitä jo muutaman vuoden ajatellut, niinpä syyt sen ostamiselle hiljalleen vahvistuivat painavammiksi kuin ostamatta jättäminen. Aloitin hintavertailun. Valikoima oli suuri, eri merkkisiä sahoja tehdään ympäri maailmaa, ja kaikkia niitä voi ostaa Suomesta. Myyjiäkin on monia, isoja ja pieniä kauppoja. Minulla oli tarkat ehdot sahalle, ja sellaisia löytyikin monilta valmistajilta, Einhell, Makita, Blac and Dekker, Bosh. Lisäksi idän maista löytyi uusia valmistajia. Päädyin varmaan merkkiin, Bosh. Ainakin menneinä vuosina se oli ollut laadun tae. Mitat täyttävä ja sopivan hintainen löytyi Bauhausista. Tampereen liikkeessä oli yksi kyseistä mallia varastossa. Valitsin sen ja siirryin ostoskoriin ja maksamaan. Ensimmäinen kerta ei mennyt läpi, vaikka kaikki kohdat olin huolella käynyt läpi. Ilta oli jo pitkällä, enkä yrittänyt toista kertaa. 

Nukuin yöni ja puuhasin suurvaltapolitiikan parissa päiväni. Syötyäni illallisen ja katsottuani Emmerdalen aloitin toisen erän sahan ostamiseksi. Ostoskori, henkilötiedot, visan tiedot, nyt se kaikki onnistui. Kirjauduin lisäksi henkilöasiakkaaksi, ja näin sieltä ostoni ja seurannan aloittamisen sekä tilausnumeron. Minulle luvattiin, että neljässä tunnissa saha olisi haettavissa. Suunnittelin seuraavan päivän hakumatkaa, kysyin Paulaa mukaan. Se jäi vielä auki. 

Uusi päivä, aloitin paketin seuraamista netistä. En sitä enää mistään löytänyt. Ohjeissa oli luvattu lähettää tieto ostoksen saapumisesta haettavaksi emaililla ja tekstiviestillä. Niihin ei tullut viestiä koko päivänä. Menin katselemaan asiakastiedoista, mutta en sinne päässyt enää. Herjasi salasanasta, joten pyysin uutta, joka lähetetään antamaani emailiin. Mutta kun eivät lähettäneet. Aloitin chattailun robotin kanssa, ei se pysynyt perässä kuin parin kysymyksen verran, ja sain viestittää henkilövastaajalle. Ilta oli kuitenkin jo niin pitkällä, että olivat kaikki varmaan menneet jo maate. Mutta ei, sieltä vastasi Mari, hei. No niin, minä latasin epäonneni ostamisessa hänelle, lupasi tarkastaa asian. Ei siitä kuitenkaan tullut valmista, sanoi, ettei täällä ole tilausta minun nimelläni. Aloin hermostua, ja kysyin onko Bauhaus lopetettu, raha on siirtynyt tililtäni kyllä. Siihen jäi asia taas seuraavaan päivään. 

Heräsin aamulla ja olin varma, että minun rahani ovat rikollisilla teillä. Bauhaus pyysi vielä pankin varmistuksen jälkeen uutta varmistusta. Hiukan sitä oudoksuin, mutta tein sen kuitenkin. Aikaisemmissa ostoksissani ei ole mokomaa ollut. Katsoin ensi töikseni aamulla emailin ja tekstiviestit, ei mitään. Aamupalan jälkeen menin taas Bauhausin sivuille ja koetin päästä asiakastililleni. En päässyt, samat herjaukset edelleen. Aloitin jo kolmatta kertaa chattailun, robotista elävään ihmiseen. Kerroin seikkailuistani, hän pyysi odottamaan, alkoi selvitystyön. Lopulta tuli vastaus. Minun kirjautuminen ja ostos olivat emailin osalta väärin yhden kirjaimen osalta. Siellä oli gnail. Ostokseni oli noudettavissa Bauhausista, sain tilausvahvistuksen sähköpostiini. 

Viikon huonoin keli, suoja, jäätävä sade ja valuva vesi laittoivat hieman miettimään, josko jättäisin haun seuraavaan päivään. Päätin kuitenkin lähteä heti, koska ostoksen ehdoissa oli, että se oli kahdessa päivässä haettava, tai se palautuu varastoon. Aikaa oli jo kulunut kolme päivää.  

Hyvin pääsin Tampereelle. Tiet olivat kyllä kauheassa kunnossa, valtavat polanteet ja suuret vesilammikot risteyksissä pakottivat hieman kiertelemään. Niin kiertelivät kyllä muutkin autoilijat. 

Bauhausissa sisällä aivan ovisuussa oli noutopiste. Siellä oli kaksi nuorta naista tiskin takana, pyysivät näyttämään henkkarit, ja paketti tuotiin minulle vaunuilla. Voit jättää vaunut ulos, oli ohje. Minä työnsin kärryn sohjossa ja vedessä autoni taakse ja aloitin nähräämisen paketin kanssa. Hilasin toisen reunan puskurille ja sisälle. Vieressäni nuorempi mies nosteli kärryltään säkkejä autoonsa. Hän kysyi heti minulta, tarvitsenko apua, ja tuli saman tien ja nosti paketin toisesta päästä autoon. Kiitin kovasti, sanoin voimien vanhetessa vähenevän. Juttelimme vielä lumitöistä ja ajoimme tahoillemme, molemmilla oli hyvä mieli. 

Kotona nostin sahan paketissa arkun päälle ikkunan eteen, nostin ensin rulokaapin takaseinälle siitä arkun päältä. Paula oli tällä välin tyhjentänyt kaapista jouluiset tavaransa ja sykkivät valot ja joulupukin. 

Sisällä kerroin kaiken menneen hyvin ja joutuisasti. Suunnittelin sahalle paikkaa iltapalaa nauttiessani. Tarvitsen sitä ensin kellarin hyllyjen kokoamisessa. Alustasta ovat puut jo poissa poltettuna siitä nurkasta, mihin se hyvin sopisi. Autotallissa on vanha pirtin pöytä, sitä mietin sahan alle työtasoksi. Kunhan ilmat hieman lämpiävät niin aloitan kellarin työt.