Pentti Linkola,
ihminen ja legenda
Odotettu kirja
ilmestyi toimittaja Riitta Kylänpään avustuksella. 462 tiukkaa ja
harkittua teksti- ja kuvasivua, kaikki Linkolan elämän vuodet
kalastajana, ornitologina, ajattelijana. Hänen tuttunsa kaikilta
elämän aloilta ovat mukana, toiset pitempinä muisteluksina, useat
pelkän maininnan arvoisesti. Hengästyttävän suuri joukko maamme
nimekkäimmistä ihmisistä tavallisiin arjen puurtajiin tulevat
tutuiksi uudella tavalla. Monet askarruttavat, jopa arkaluontoiset
asiat on tuotu esiin lukijoille aivan säälittä. Tämä onkin
Pentin leimallinen piirre, totus ennen, eikä muuta.
Hyvin kiehtova
kirja, sitä selailen ja samassa juutun jokaisella kerralla imevään
lukemiseen.
Suunnaton
arkistonhoitajan, tiedemiehen työ vuosikymmenten ajalta,
pikkutarkasti muistiin merkittynä. Lintuhavaitovihkot, kymmeniä
täyteen kirjoitettuja, kalastuspäiväkirjat aina ensimmäisistä
onkiahvenista alkaen suuriin kuhasaaliisiin Vanajalta antavat
Pentille huiman perspektiivin hänen puheilleen, esitelmilleen ja
kirjoituksilleen. 70.000 rengastettua lintua, aivan huikeaa.
Kirjoittaessani
Kalastaja kirjaani kysyin Pentin mieltä, voinko kirjoittaa hänen
naisistaan.
- Mielummin ei, oli
lakoninen vastaus. Samoin kävi joidenkin lukujen osalta.
No, eihän se nyt
niin kokonaan mennyt. Sensuroin kuitenkin suurimman osan, nimistä
alkaen. Kokonaisia lukuja jätin julkaisematta, ja siellä ne nyt
ovat. Pentin uudessa kirjassa, ja hyvä niin. Toteutui Pentin
vaatimus totuudesta.
Kävimme Jakken
kanssa Vammalassa. Ostimme torikauppiailta kaikenlaista syötävää,
ja kävelimme kädet oikosena kasseja kantaen Tyrvään
Kirjakauppaan. Kalastaja kirjaa oli jo myyty useita kymmeniä. Kysyin
uutta kirjaa Pentistä ostaakseni, ja siellähän se oli. Annoin
uudet osoitteet Sääksmäki-Seuraan, lupasivat ottaa yhteyttä.
Jatkoimme jalkaisin muutaman korttelin verran autollemme kasvaneen
taakkamme kanssa. Pyymäen kahvila Hopun alueella antoi hyvän pöydän
istuskella ja selata kirjaa kahvia nauttien. Jakke kykeni
analyyttiseen tarkasteluun. Lähdeluettelossa ei Kalastajaa mainittu,
eikä minua oltu haastateltu uuteen kirjaan. No nyt, huudahdus,
korkki poksahti. Jakke luki maininnan minusta. Kyläsaari kirjoitti,
että Pentti ei pitänyt kirjasta. ”Hän ei kirjoita niin huonosti,
että se herättäisi huomiota, mutta kun vaatii tyyliltä paljon, se
on kelvotonta.”
Hyvin Penttimäisesti
sanottu.
Olen kirjassa
muuallakin: luettelo apureista ja korvaamaton oikea käsi Pekka
Turtiainen.
Hyvin totuudellinen
maininta.
Paulan veli Matti
tuli kylään, sanoi jo ovissa:
- Sinähän olit
kuin omaishoitaja. Hei, luin kirjasi ja tällainen tuli mieleeni.
Totuudellinen
huomio.
