Joonas Kokkonen Requiem

Hurraa Kokkonen

Sali oli ääriään myöten täynnä. Lava oli etureunasta perän lavoihin täynnä. Odottava tunne Joonas Kokkosen Requiem sopraanolle, baritonille sekakuorolle ja orkesterille alkoi väliajan jälkeen viiltävän kauniisti kuoron tempautuessa heti mukaan Hannu Linnun ja orkesterin vauhdittamana. Kolme ensimmäistä osaa kaikuivat jykevinä, kuoro osoitti huumaavan voimansa, orkesteri nosti jälleen soittonsa samalle huuman tasolle.

Hämmästyneenä kuuntelin ensimmäistä kertaa Kokkosen teosta. Unenomainen taika ympäröi minut istuessani silmät kiinni, solistit baritoni Aarne Pelkonen ja sopraano Helena Juntunen olivat tasavertainen pari. Juntusen ääni oli kuulaan kaunis. Pelkonen kykeni baritonina loistavaan tulkintaan. Heidän yhteislaulunsa ja kuoron tuki viimeisissä osissa kaikui suloisena, kevyenä henkäyksenä. Ero oli suuri verrattuna esim Mozartin Requiemiin, Kokkosen hyväksi.

Alussa kuultiin Magnus Lindbergin Feria. Säveltäjä oli koonnut orkesterille matkan ilmalaivalla. Ilman kuulutusta noustiin suoraan koneiden laulaessa pilvien tasalle, koko sali. Ikkunoista katseltiin ihastuttavia maisemia, joita Lindberg maalasi eteemme. Huomasin pitäväni teoksesta. Jotkut soittimien sävyt olivat outoja, mutta outo olimatkakin, joskin kiinnostavan kaunis. Lintu piti vanhan orkesterinsa tiukasti ohjaksissaan.

Erkki Melartinin sinfoninen runo Traumgesicht oli hyvä jatko Lindbergin musiikille. Nyt ei oltu ilmalaivassa, vaan lähdettiin alppiniityltä alas laaksoon kirkonkellojen kaikuessa. Onnistunut ilta.

Lyömäsoitinten juhlaa Tampere talossa

Perjantaikonsertti 13.10.-17 Tampere talossa

Santtu Matias Rouvali oli valinnut illan pääesiintyjäksi lyömäsoittajan. Martin Grubinger osoittautui velhoksi. Taituruus marimban kanssa neljällä kapulalla ja kahdella soittimella aluksi meni kuulijoihin sisälle väkevästi. John Gorigliano: Conjurer-lyömäsoitinkonsertto kolme osaa Wood, Metal ja Skin osoittivatlyömäsoitinten kyvyn johtakesteria. Alku oli kuitenkin hieman irrallinen, erillään orkesterista. Kapellimestari Rouvali sai taitavasti tanssahdellen iskut kohdilleen. Kirkonkellot hiljaisuudessa soivat vaikuttavasti. Jousiston kuulas soitto antoi lujuutta kesäpäivälle, sieltä alkoi metallikoskettimien johdolla vakavampi tunnelma nousta esiin. Kuljettiin saatossa kirkkomaan käytäviä. Tuulenpyörre tempaisi lakit päästä ja helmat liehuivat, kunnes kirkonkellot tasasivat kulun kuuluen yhä kauempaa. Jousella soitetty ksylofoni sai ajatukset rauhoittumaan sellojen tukemina.

3. osa Nahka julisti alun bongo rumpu ja orkesterirumpu olivatedessä marssimassa päin tuntematonta, mutta voitonriemuisesti. Jousisto yritti pysyä perässä, solisti aloitti isorummuilla joukkonsa tukemisen, pikku- ja isorummut aloittivat loppukirin, johon jouset vastasivat lyhyillä valituksilla. Patarummut ilman kapuloita vetivät jousien arkuuden unholaan. Taisteluun kutsuivat hevosen kupeissa olevat isorummut jykevin kumahduksin. Kevyttä laukka ylläkköön sivustasta, jouset julistivat voittoon, voittoon iskevästi. Nousimme taputtamaan. Palkinto tuli lopulta ylimääräisenä. Santtu julisti 20-luvun reggae esityksen, jossa hän ja kaksi orkesterin jäsentä, bassossa Jarkko Uimonen ja vispilärummussa Jyri Kurri soittivat solistin kanssa huimaavan loppua kohti kiihtyvän kappaleen kappaleen, kahdella marimballa.

Alun kappale, Igor Stravinsky: Dumbarton Oaks – konsertto kamariorkesterille kärsi sijoittumisen kirouksesta isossa salissa. Soittivat takanurkassa vasemmalla, ja se heikensi äänen kuuluvuutta ja balanssia ratkaisevasti. Kolmas osa alkoi jyskyttävästi, vaihtui suloisiin jousiteemoihin ja puupuhaltimien harmoniaan.

Väliajan jälkeen orkesteri pääsi täysivahvuisena toimeen, Dmitri Sostakovits: Sinfonia nro 12 d-molli op 112 ”Vuosi 1917” alkoi Petrogradista ja Talvipalatsin valtauksen melskeestä kohota toisessa osassa lyyrisiin teemoihin, fagotilta klarinetille, huilulle ja takaisin, väliin vetopasuuna ja uskomaton trumpetti Siliskansin soittamana. Kapellimestari oli päättänyt soittaa koko sinfonian yhteen pötköön, se osoittautui oivalliseksi ratkaisuksi. Näin ensimmäisen osan paatos keveni muiden osien selkeyteen ja heleyteen.

Sibelius, Stravinsky, Bartok

Sibeliuksen Satu

Viulut ja huilu varovasti hillitsivät menoaan, soivat tuulena fagotti pohjalla. Sellot soittivat teeman. Aloitus oli varovainen kapellimestari Christopher Warren-Greenin käsissä. Tunnelma oli odottava, kunnes alton äänenjohtaja antoi merkin soitollaan, ja Satu alkoi nousta siivilleen. Isorumpu paukautti soittajat takaisin keinuvaan kesään, ja teema alkoi kiertää soitinryhmältä toiselle. Oboet ja huilu soivat kuin lopun merkiksi, jouset huokailivat. Nyt oboet ja huilu päättivät huokailun, keräsivät voimia koko orkesterille. Musiikki syöksyi uljaana päin metsän rinnettä, ja nousi sinne voimakkaan isorummun auttamana. Näkymä laaksoon avautui lautasten voimakkaalla räiskähdyksellä. Klarinetti ihmetteli ihanaa näkyä, jouset saattelivat laaksoon teeman helähdellessä seassa. W-G selvisi Sadusta komeasti.

W-G vapautui päästessään tutumman säveltäjän piiriin. Igor Stravinskyn sarja baletista Pulcinella antoi muutamille äänenjohtajille mahdollisuuden loistaa. Ensimmäinen osa soi innottomasti, mutta toinen osa alkoi loistokkaalla oboen soololla. Kolmannessa osassa huilu antoi uuden tempon ja sytytti orkesterin hetkeksi. Siliskansin trumpetti oli voimakas ja innostava. Viidennessä osassa fagotti, huilu ja oboe varioivat teemaa käyrätorven kanssa. Pulcinella olisi voinut pelastaa osan. Soitto jäi vielä ilman huippuaan. Huilu, Alexis Roman, pelasti osan, vetopasuuna ja trumpetti sytyttivät sävelet orkesterissa. Minuetto Finale oli räväkkä.

Bela Bartokin Konsertto orkesterille väliajan jälkeen osoitti soittajien ammattilaisuuden olevan korkealla tasolla. Viisiosaisena sävellys jäi hieman valjuksi. Siinä oli hyviä aiheita, mutta ne hukattiin kehittelyssä hajalle. Uudet yritykset laajoihin ja merkittäviin kokonaisuuksiin eivät toimineet. En usko, että tässä olisikaan ollut ainesta sinfoniaksi, mutta minusta säveltäjän ote oli jäänyt keskeneräiseksi. Kapellimestari oli erittäin hyvä ja tarkka, kaikki soittajat huomioon ottava, innostavakin. Soittajat eläytyivät soittoonsa hyvin ja musiikki nautinnollisesti kaikui.