Lihashuolto
Aloitin juoksuharjoittelun yhteiskoulun ensimmäisillä luokilla. Pitkin Vammalan katuja ja metsäpolkuja. Kunto kohosi huimasti. Pian juoksu antoi pelkästään iloa ja nautintoa, yli peltojen ja ojien. Voimaa oli, hiki virtasi, hengitys kulki huomaamatta, jalat eivät väsyneet.
Koulussa pidettiin syksyisin urheilupäivä, siihen osallistuivat kaikki luokat ja opettajat. Hyppäsin kilpaa pituutta, juoksin 1000 metriä. Lähtöviivalla odotimme pamausta, pam, ja karasimme matkaan. Sinne menivät muut, minä pidin oman tahtini. Juoksu maittoi, mutta olin aina viimeinen. Miten niin lujaa menivätkin.
Yläkroppaa harjoitin Bullworkerilla kotona. Aivan omituinen jousilaite, ei siinä hiki tullut, eikä mikään muukaan. Suoraan Amerikasta.
Armeija odotti, minä juoksin Innanmaahan ja takaisin useasti. Heinäpellolla nostelimme hangoilla seipäälliset kilpaa Markuksen kanssa. Retkeilimme Pohjolanjärven erämaassa reppuja kantaen. Kiersimme silloin vielä autioita metsäjärviä, Lattio, Humalisjärvi, Ylinen ja alinen Ritajärvi, Kyynärjärvi. Leiriytyminen kävi helposti, kesällä tai talvella. Teimme kilpailuja, ja osallistuimme niihin.
Olin valmis Hennalaan, aselaji oli Krh. Vastin, tuki ja putki, niitä raahattiin mukana juoksussa reppujen lisäksi, Auk:ssa ja Rukissa.
Pääsykoe Kadettikouluun oli helppo, juoksin ja vedin leukoja.
Harjoitukset muuttuivat entistä raskaammiksi. Repussa täyspakkaus, ase rinnalla poikittain ja ahkion vetoliina olkapään yli. Jotkin harjoitukset ottivat koville. Niin oli tarkoituskin. Pitkillä marsseilla kesäisin jalat hiertyivät rakoille. Polkupyörillä ajoimme kymmeniä kilometrejä, ne olivat aivan helppoja, vauhti oli melko siedettävä.
Palasin Innanmaahan. Kaikki harjoittelu oli tarpeen uutta ammattia varten. Korjaukset ja uuden rakentaminen, tavaroiden kantaminen, sahaaminen ja naulaaminen sujuivat sopuisasti. Lantalan tyhjennyskin oli hyvin fyysinen tapaus, talikoilla kärryyn ja siitä peltoon, aamusta iltaan. Metsätöissä sain punnertaa kaikki voimani kannon nokkaan. Raskainta oli massan teko. Kaksimetriset rungot oli kannettava ja heitettävä kokoon ja sitten pinottava niin, että se ostajalle kelpasi. Iltaisin ei tarvinnut enää mennä minnekkään harjoittelemaan.
Raumalla opiskellessani jouduin uudelleen vanhojen harjoittelujen verestämiseen. Pahus, kun se olikin tuskaista. Pituudessa tulokseni putosi parisen metriä, juoksussa pysyin mukana, notkeudessa hävisin.
Kilpailin Pirkan kierroksen vuodessa läpi, hiihto, pyöräily, soutu ja juoksu. Pahin oli hiihto. Se veti kaiken energian, enemmänkin.
Siihen se sitten jäikin, harrastin enää alamutkamäkiä suksilla.
Sääksmäellä lopetin kaiken ylimääräisen hikoilun. Sain vääntää tarpeekseni purkaessani hirsiaitan ja kootessani sen Kemmolaan. Kangella kääntelin pihassa isoja kiviä penkeiksi kaksi kesää. Polttopuut kärräsin alustaan joka vuosi, ensimmäisenä vuotena hain halkoja, pätkin ja pilkoin. Muina vuosina ostin klapit valmiina. Vuosi vuodelta niiden kärrääminen kävi hitaammaksi, jopa viikoiksi, kunnes loppui kokonaan. Nyt toiset miehet suorittavat tuon tärkeän työn.
Haimme Paulan kanssa kaksimetrisiä kakkosnelosia Lahdesta. Peräkärry tuli täyteen. Nostelin nekin alustaan pinoon.
Aitan katto oli korjauksen tarpeessa. Päätin laittaa siihen päreitten päälle mustan tiilijälmitelmän Ruukin pellistä. Katolle en enää mennyt. Hain naapureilta apua. Lupasivat tulla, käskivät sahata aluslaudat valmiiksi. Äkkiäkös minä ne sirkelöin, ajattelin mennessäni alustaan hakemaan kakkosnelosia. Ne olivatkin jääneet polttopuiden alle. Aloin heitellä klapeja tieltäni tehdessäni syvää koloa kohti puitani. Hyvin jo näkyivät, solautin itseni pää edellä hamuamaan kakkosnelosia. Irtosivat pienen nytkyttelyn avulla ja sain kammettua ne ulos ja pois kasasta. Sitten koetin itse päästä pois, työnsin käsilläni, ei mitään, en jaksanut. Huilasin ja ponnistauduin väkisin takaperin kolosta, mutta vaivalloisesti se kävi.
Katselin tv:stä uusia tuulia harjoitteluun, miten pääsisi nopeimmin kuntoon. Siinä tulikin hauska harjoitus eteen. Kuntopyörän päällä 30 sekuntia. Piti se aika polkea niin lujaa kuin kykeni. Minä aloin sotkea. Monta viikkoa sitä jaksoin, mihin sitten jäikin.
Lehdestä luin uudesta harjoitteesta, aikaa menisi 20 sekuntia. Siinä piti juosta paikallaan niin nopeasti kuin kykeni. Alolitin harjoitteen aamulla vessassa. Laskin sekunnit, yksi, kaksi, kolme, kaksikymmentä. Paula kysyi, että mitä minä tein.
Jatkoin harjoitteita aamuisin, kunnes äkisti alkoi keittiöstä kuulua samaa ryminä, Paula tempautui mukaan. Minun oli pakko lopettaa, ettei lattia romahtaisi resonanssista.
Kävin putsaamassa syöksytorvien alapäät ja salaojakaivojen yläpäät lumesta ja jäästä. Reiteni voimat jäivät talon nurkkiin. Pääsin vielä sisälle ja tuoliini istumaan.
Katselin kerran japanilaisen professorin luentokiertuetta. Hän oli yli 90 vuotias. Aamuisin hän aina harjoitti lihaskuntoaan. Kymmenkunta liikettä kutakin. Muistin sen aamulla. Nyt teen syviä kyykkyjä 10 kertaa makuuhuoneessa ikkunasta tulevan raikkaan tuulen pyöriessä ympärilläni.
