maanantai 22. syyskuuta 2014

Itellan toimintaa

Postin kanto

Tein Ifolor kirjan. Käsittämättömän helppoa. Kuvia napsautellaan sivuille ja heitetään tekstiä perään. Ohjelma varoittaa, jos on tulossa liian suttuinen kuva, antaen mahdollisuuden pienentää otosta. Tarkastuksen tehtyään asiakas voi aivan vapaasti korjata ja muuttaa kuvia ja tekstejä. Sitten vaan lähetä nappulan tökkäys, ja postin odottelu.

Olin tilannut kymmenen samaa kirjaa sukukokousta varten. Näytin siellä yhden kappaleen, jonka olin aiemmin tilannut itselleni. Kovasti tykkäsivät, ja sain heti nuo kymmenen kaupaksi.

Kotona odottelin postilähetystä monta päivää. Olimme mökillä kun lähetys tuli. Paula meni postilaatikolle ja minä purin muuttokuormaa autosta. Kuulin vaan laatikon peltisen kannen kopsuvan uudelleen ja uudelleen. Mikähän siellä.

Sisällä näin Paulan kantavan sylin täydeltä kirjalaatikoita.
- Mitä ihmettä sinulla on?
- Olivat pakanneet ne näin hassusti. Laatikko oli aivan täysi. Sinne oli ensin lehdenjakaja tuonut lehdet, ja päiväjakelija kirjepostin. Kaiken päälle hän oli tuuppinut kirjapaketit, runtaten muun postin alleen. Kato nyt tätäkin postikorttia, kolmesta kohtaa taittunut.
Näyttäisi olevan kaksi kirjaa paketissa, paketteja viisi. Lataa ne nyt tuohon tuolille.

Avasin ensimmäisen paketin, oikein arvasin, kaksi muoviin käärittyä kirjaahan siellä. Muuttokuorman kanssa oli niin paljon puuhaa, etten ehtinyt sinä päivänä enää avaamaan muita laatikoita.

Aamulla tuli taasen postia. Nyt siellä oli tuloilmoitus paketista, joka olisi noudettavissa kahdentoista jälkeen.

Paula meni City-markettiin ja minä kurvasin Itellaan. Etukäteen arvasin, että Ifolorin asiakaspalvelija, jonka kanssa keskustelin lisätilauksista, olisi tavan mukaan sekoittanut tilaukseni. Jouduin soittamaan tilauksen jälkeen, kun halusin tehdä joitain muutoksia. Ne eivät olleet mahdollisia, joten pidin tilaukseni voimassa. Joten siis uskoin siellä olevan kymmenen kirjaa.

Ihmetykseni lisääntyi, kun näin siellä olevan vain yksi laatikko.

Kotona avasin laatikon ihmetellen, että minkä lisälahjan ne olivat nyt lähettäneet. Sisällä oli kauniisti kaksi sukukirjaa, samoja kuin edellisenä päivänä tulleet.
- Nämä ovat ehkä bonuskirjoja. Kait nyt aukaisen nuo loputkin laatikot.
Puukolla nostelin kannet varovasti auki liimasta. Kolmas ja neljäs laatikko, sama sisältö. Viimeisen aukaistuani sain sieltä käsiini yhden kirjan, jossa oli kansi Rhodokselta. Kääntelin kirjaa ja pidin sitä ihmeellisenä lahjana.
- Katso nyt vielä sinne laatikkoon.
- Katson katson, ei täällä mitään ole. Ai, ompas, lasku, hittolainen, tämähän on kallis, yli neljäkymppiä. Haa, tässähän on Järvisen nimi, Linnavuorentie 2.

Itella oli tyrinyt perusteellisesti. Meidän laatikossa oli Järvisten kirja, joten se viides paketti meille ei mahtunut laatikkoon, kun sinne oli tungettu väärä laatikko. Sen takia jouduin hakemaan meidän lähetyksen postista ja viemään Järvisten tilauksen heille.

Koetin ensin työntää sitä heidän postilaatikkoon, ei mahtunut, kun siinä oli sivusta työnnettävä luukku. Paketti otti takalaitaan kiinni, eikä taipunut sisään. Kirjoitin kotona viestin tapahtuneesta laatikon päälle, ja kävin soittamassa ovikelloa. Siellä ei ovi auennut mulle. Jätin paketin nojalleen seinää vasten.

Iltapäivällä selasin postia, ja lehteni sisältä paljastui toinen samanlainen lehti. Siinä oli osoite, joka vei Rapolan kartanon laatikoille. Lehteä en ole vielä vienyt.