Arto Noras 75 v. Juhlakonsertti
Temppeliaukion
kirkko 12.5.2017
Kaunis
kirkkosali alkoi täyttyä jo tuntia ennen konsertin alkua. Menimme
ensimmäisinä sisään ja otimme paikkamme eturivistä. Olimme kuin
orkesterin
sylissä.
Noras astui esiin, jäljessään Juhani Lagerspetz flyygelin ääreen.
Sellosonaatti
Op. 86 (2004), Aulis Sallisen sävellys, ja sisimpään tuntoon
koskettava sellon ääni ensimmäisessä osassa Barcarole (con
variazioni) soljui salissa. Hyvin vähäeleisesti, pienillä
liikkeillä jousta ja otekättä, sormia, liikutellen solisti eteni
laulavasta jousesta näppäilyyn mestarillisesti. Lagerspetz säesti
soitollaan, taidollaan, kuin yksi soitin kaikuisi. Toisessa osassa
Serenata tunnelma vaihtui hurjien glissandojen myötä. Noraksen
jousi taipui kaksois- ja kolmoisääniin, otekäden liukuessa pitkin
sellon kaulaa. Taiturimaista. Kolmannessa osassa Scerzo jousi sai
levätä. Noras näppäili molemmilla käsillään, sellaista soittoa
en ennen ole kuullut. Kyllä jousikin jossain välissä hieman
liikkui, kuin tasoittaen hurjaa tunnelmaa. Sellon laulu jatkui
neljännessä osassa. Nyt entistä intensiivisemmin, kuin imeytyen
kieliin liikkui jousi ja vapautunut sello soi.
Aulis
Sallisen Tafelmusik (2012) jatkoi kaksikon esiintymistä. Hyvin oli
ohjelma rakennettu, alkuosan kappaleet osoittivat Noraksen suvereenin
sellon hallinnan. Istuessamme melkein soiton lähteessä tunsimme
itsemme etuoikeutetuiksi voidessamme nauttia, tuntea koko kropallamme
sellon voiman.
Eteemme
marssi yli kolmekymmentä sellistiä, Noraksen oppilaita 70-luvulta
alkaen, muusikoita jo toisessa polvessa sekä monia vierailijoita
Euroopan eri orkestereista. Marjukka Tepponen aloitti Einojuhani
Rautavaaran Sydämeni laululla, sovitus Hannu Kiiski, Noraksen
oppilas 70- luvulta. Huikeaa oli sellistien yhteissoitto, jota johti
kapellimestari Klaus Mäkelä. Tepposen kaunis, täyteläinen ääni
soi aivan kuin yhtenä selloista. Kuulokokemus lähestyi
täydellisyyttä. Sali kuunteli kuin henkeään pidätellen. Arto
Noras soitti sellistien eturivissä ykkösselloa, yhdessä kolmen
miehen ja yhden naisen. Kapellimestari ohjasi muusikoita pehmeillä
liikkeillä, ainakin viittä eri pulttia. Richard Strauss, Beim
Schlafengehen, sov. Peter Grans ja Morgen! op. 24 nro 4, sov. Hannu
Kiiski päättivät ensimmäisen puoliajan tunnelmaan, josta ei olisi
halunnut poistua.
Konsertti
jatkui Arto Norakse sooloesiintymisellä, Krzysztof Penderecki,
Divertimentolla. Tuo kolmiosainen kappale, Preludio, Aria ja Scherzo,
soi intensiteetillä, kuin kuulijat olisivat liikkuneet yhä lähemmäs
selloa, sen äänen imiessä heitä yhteen. Noras osoitti todeksi
sanansa. Haastattelussa 70- luvulla hän sanoi pyrkivänsä
soittamaan selloa niin kauniisti kuin mahdollista.
Kalevi
Ahon ARS neljälle sellolle soittajina Jan-Erik Gustafsson, Marko
Ylönen, Samuli Peltonen ja Riitta Pesola osoitti säveltäjän
taituruuden ja soittajien kyvyn tuoda sen esiin. Sellon ääniala on
luontaisesti kuulijalla hyvin miellyttävä, sen korkeus ja väri
ovat helppoja ottaa vastaan. Kvartetti leikitteli sävyillä ja
tunnelmilla.
Yhä
huimempaa oli edessä. Heitor Villa-Lobos, Bachianas brasileiras Nro
5 Aria ja Dansa solistina Marjukka Tepponen, yhdeksän sellon
säestämänä tuottivat äänimaailman, jota on vaikea ylittää.
Edward Elgar, Joonas Kokkonen, ja Julius Klengel olivat seuraavat
säveltäjät. Tepponen lauloi sanoilla, hymnillä ja lopuksi
hyräillen, kuulijat taputtivat joskus kappaleiden välissä, välillä
olivat aivan hiljaa peläten rikkovansa tunnelman.
Kaikki
sellistit olivat lavalla, alkoi huima loppunäytös. Yleisö nousi
ylös ja taputti hurjasti. Kapellimestari palasi, vaihtoi jokusen
sanan Noraksen kanssa, ja ylimääräinen alkoi. Sellot saivat aikaan
uskomattoman kauniin soitannan. Kaikki soittajat olivat flou tilassa,
samoin yleisö. Taas taputimme seisaallaan. Tuli toinen ylimääräinen.
Sellistit soittivat Arto Norakselle onnittelulaulun. Sen jälkeen
alkoi valssi. Noras eturivissä johti jousia, katsoi aina välillä
tarkasti kapellimestarin viittauksia. Muut jouset hänen rinnallaan
seurasivat yhä huimempaan lentoon, vielä voimakkaammin, vielä
kauniimmin, vielä koskettavammin.
