Rouvalin paluu Tampereelle
Chopin ja Schubert, varmat valinnat, lisänä Bruce Liu illan
solisti. Alkoi vuoden ensimmäinen konsertti kausilippulaisille. Vanhat tuttavat
istuivat molemmin puolin, edelliseltä paikalta Jorma tuli tervehtimään ja
toivottamaan hyvää uutta vuotta. Käännyin ja tervehdin Marjattaa.
Kaikki paikat olivat täynnään kuulijoita odottamassa
Santtu-Matiasta. Vuosikausia hän oli veivannut Tampereella, nyt kansainvälisyys
kiskaisi Lontooseen.
Oboe aloitti, antoi C:n konserttimestari Maria Itkosen
pyytämänä, lopulliset tarkistukset äänien harmoniasta ja kaikki hiljenivät
odottamaan. Itkosen korot, huimat korkeat timanttipylväät sädehtivät.
Etupermannolla istuvat näkivät ensin kaksikon kävelyn ja aloittivat taputukset.
Liu edellä ja Santtu-Matias askeleen perässä, kättelyt ja kumarrukset. Liu
istahti flyygelin eteen, korokkeelle nousi entinen Santtu, kas, hieman
pyylevöitynyt, liivipuvussa. Chopinin pianokonsertto osa Maestoso lauloi
lyyrisenä vyörynä pianistin ja orkesterin voimin. Liun tekniikka oli
erehtymätön, hänen otteensa pianokoskettimista legatona ihastutti. Nuotit
nousivat saumattomasti toistensa selkään kuin huomaamatta. Monet soittajat
pitävät pianoa lyömäsoittimena, mitä se onkin, mutta parhaimmillaan taituri saa
kaiken kuulumaan kauniina nauhana, kunnes, oikeissa kohdin sävelet erottuvat
yksittäisinä klangahduksina. Chopin sävelsi kaksi pianokonserttoaan laulavan
sävelkerronnan varaan.
Uudistunut Santtu-Matias, askeleet varmoja, liikkeet
sulavia, ohjaus hivenen pyöreämpää, vasemman kyynärpään näyttö ja käyttö,
puikkokäsi ja vasen käsi, kaikki liikkuivat sopuisammin, vähemmin ponnisteluin
kuin aiemmin. Hän oli omimmillaan vanhan orkesterinsa kanssa tarjoamassa
kuulijoille elämyksen.
Kolmas osa alkoi heti toisen osan loppuessa, kiihtyi
kevyestä valssista yhä kiihkeämpään menoon. Liun soitto erottui selvänä
orkesterin yläpuolella, sinfonikot ja Rouvali antoivat kaiken tukensa
pianistille.
Taputukset eivät loppuneet ennen kuin eteen tuotiin pieni
rumpusetti ja yksi basisteista tuli eteen Rouvalin ja Liun kanssa. Alkoi kolmen
miehen esitys, Charstonin sävelet rytmikkäinä kuin reggae, kuulijat alkoivat
taputtaa mukana, vaikenivat Santun viittauksesta.
Väliajalla Hannele tuli juttelemaan, äänensä melkein
menettäneenä, pieni kärinä vaan kuului.
Schubertin sinfonia nro 9 C-duuri, toinen osa oli
vaikuttavin. Puupuhaltimet antoivat melodiat jousistolle, huilut ja oboet
vuorottelivat yhdessä klarinettien kanssa, trumpetit ja käyrätorvet nousivat
esiin. Jousiston yhtäaikaiset esiintulot ja huima harmonia, sellot, bassot
kuuluivat niin kuin me halusimme, nautinnollisesti.
Neljäs osa rymisteli välin eteerisemmin välin tulisemmin
kietoutuen upeaan lopetukseen Santun seistessä varpaillaan.
