Valkeakosken työväenopiston Naiskuoro ja Valkeakosken työväen
mieskuoron Joulukonsertti 30.11.-19
Kuorojen konserttia
edeltävänä iltana ja yönä vaakasuoraan lentänyt lumi muurasi
syksyn harmauden menneeksi. Kuulijoiden mielet olivat virittyneet
oivaan tunteeseen Naiskuoron aloittaessa esiintymisensä. Yli
kahdenkymmenen laulajan äänillä kuulimme: Nyt syttyy valot
tuhannet, säv. Emmy Köhler sov. Kullervo, kirkkaan alun tutussa
kappaleessa. Adventtikynttilät, säv. ja san. Jukka Kuoppamäki,
sov. Ulle Valjakka, antoi hiukan matalammalta kauniin harmonian
tunnelmin illan hämärtyessä. Ulle johti pianon säestyksellä
kauniisti voimakkuuden vaihdellessa hänen hartioidensa kohotessa tai
vaipuessa. Kuoro oli saanut uusia jäseniä, joten annoimme aplodit
samalla myös konserttien jatkuvuudelle. Tuikkikaa, oi joulun
tähtöset, ja lumi peitti taas varpusen syönnökset jouluaamuna
järvienkin jäätyessä. Varma esiintyminen luetettavan johtajansa
johdolla antoi kuulijoille tutun varmuuden ja nautinnollisen tuokion
Kari Rydmanin sovittamassa kappaleessa.
Esiin astui
Naiskuoron trio, Sari Laurell, Kirsti And, ja Kirsti Elo esittivät
kaksi kappaletta: Joulu loisteesi tuo sekä Marin joululaulu.
Sointuisasti eteni ensimmäinen kappale, kunnes seuraava kappale
sävähti täyteen saliin sähköistäen kuulijoiden karvat
krapisemaan puseroiden sisällä.
Naiskuoro jatkoi
luistavasti liukuen: Joulukirkkoon, aisakellon tahdittaessa reipasta
menoa.
Lumiselle niitylle
vuorostaan laskeutui laulu soiden kuin hiutaleitten leikki ilmassa ja
jääpuikkojen helähtelyt kappaleessa: Lumihiutaleiden laulu.
Kuoron varmuus eritempoisten säkeiden ja tunnelmallisten
kappaleitten esittämisessä tuli hyvin esille. Kuoron vahvuus
kymmenien vuosien ja satojen tuntien harjoittelemiset antoivat
selkänojan yleisölle. Kuoro oli myös saanut useita uusia laulajia
vahvuuteensa. Kappale. Lumenvalkeaa vastasi hienosti ulkona lumen
valkeaan peittoon sekä kuulijoissa syttyneeseen lämpöiseen
tunteeseen.
Mieskuoro ja
Hajamielinen Joulupukki, säv. Jaakko Salo, san. Jukka Virtanen, sov.
Ulle Valjakka. Tenorit lauloivat varmasti, ja miehet korvasivat
lukumääränsä pienuuden erinomaisella rutiinillaan ja taatulla
taidollaan ja harmoonisella laulullaan. Minun jouluni kappale
sävähdytti oivalla ja kauniilla moniäänisyydellään kunnes
bassojen äänet värittivät sävelet soimaan. Miesten pieni kuoro
selviytyi hyvin, kunnes alkoi Revontulten leikki. Huimalla
varmuudella tenorit ja bassot kajauttivat kuin patarummut säkeensä
kuulijoiden ylle. Rutiini tuli hyvin esiin hankalassa kappaleessa:
Sinivuorten yö:n nopeissa lähdöissä ja rytmeissä.
Naiskuoro liittyi
mukaan, ja sytytti mahdollisuuden komeaan moniäänisyyteen, joka
alkoi leijailla salissa. Avaruus, säv. Howard Blake, suom. Tarleena
Sammalkorpi sov. Ulle Valjakka ja pianossa Sari Laurell, alkoi soida
eteerisesti suoraan pilvien sekaan. Yhteisesiintyminen kohosi
loistavaksi tähdeksi lämpimässä illassa.
Sopraanot aloittivat
kauniin: Joulu, josta uneksin, ja miehet antoivat takarivistä tuen
kuin vankassa koskessa kohina. Hups vain, ja jäljellä oli enää
kaksi kappaletta, Rakkaus jouluyönä ja Näin joulun kellot soivat.
Kuorot olivat selättäneet hermostuttavan odotuksen, laulut
täyttivät kuulijoidensa tunteet, ja vapautunut esiintyminen olisi
saanut jatkua pitkälle yöhön. Kiitos
Pekka Turtiainen
