maanantai 1. maaliskuuta 2021

Rännit

 Taistelu vesiä vastaan



Kellarissa käydessäni katselen aina nurkkia. Ne ovat pysyneet kuivina, tähän saakka. Alanurkka, jossa on ulkopuolella vesitynnyri, olikin kostea.  Menin tarkastamaan rännivesien juoksua. Kuvassa näkyy, miten tynnyrin yläosasta lähtee keltainen putki, se menee kuution kokoiseen säiliöön. Nyt putki olikin tukossa, ja vesi lirisi tynnyrin juureen. Siinä oli syy kosteuteen kellarin seinässä. Tarkastin kaikki nurkat. Näyttivät olevan kunnossa, vaan eipäs. Kokoojan yläpäässä näkyi vesi ritilän alla. Putket olivat kaikki jäässä. Hain ämpärin ja laskin siihen kuumaa vettä. Sekoitin veteen merisuolaa tuhdin annoksen, ja kaadoin ämpäristä annoksen kokoojaan. Katselin hetken, meneekö vesi putkeen, ainakin se katosi ritilän alta. Varmuudeksi kaadoin loput vedet hulauttamalla perään. Kokoojan vieressä vesi tuli esiin. Siellä täytyi olla vuoto jossakin. 

Syksyllä olin kaivanut putket ja liitokset esiin juuri tästä nurkasta, ja kaikki oli kunnossa. Eipä ollut enää. Miten nyt ratkaisen tämän ongelman?

Jäin miettimään, illalla istuin tuolissani ja erilaiset mahdollisuudet pyörivät päässäni. 

Kaivaminen voisi olla hankalaa, jos maa on kovin roudassa. Putket ovat nyt 50 millisiä, ja kokoojaan täytyi laittaa supistajat. Ne voivat olla syynä jäätymiseen, jos ne eivät kunnolla tyhjene. Putkissa on kierre, sen pohjaan voi vesi jäätyä. Putkien alapäissä voi olla tukokset. Syksyllä ja pitkin talvea putsasin alapäät, ne olivat auki.

Menin nukkumaan ajatukset seuranani. Herätessäni ratkaisu oli selvä. Minulla on vielä ne valkoiset puretut rännit ja kourut aitan takana kasassa. Niistä saisin tehtyä juoksut vedelle. Tuli kuitenkin komento lähteä kauppaan. Laitoin päälleni ja kävin katsomassa kasaa. Siinä olikin kaksi hieman lyhyempää, noin puolitoistametristä kourua. Tempaisin ne esiin, tyhjensin jäästä ja vedestä ja raahasin toisen talon etunurkalle, siihen mistä vesi tulvi ämpäristä. Toisen pään sain loksautettua syöksytorven alle ja siitä sitten talosta poispäin ja alarinteeseen päin. Vesi alkoi heti juosta ränniä pitkin ja katosi lumeen. Vielä ehdin asentaa toisen kourun talon alanurkkaan, missä oli tynnyri. Se kävi yhtä helposti. Kaksi ongelmaa oli ratkaistu, neljä jäljellä. Hain auton tallista ja jäin istumaan ja odottamaan Paulaa.

Kotona laitoin työvaatteet päälleni, menin kellariin, missä minulla oli jatkojohto ja rälläkkä valmiina. Laitoin oven ulkopuolelle työpisteen, ja nousin aitan taakse. Kourut ja rännit olivat melkein kaikki esillä lumen päällä. Otin pitkän rännin vetoon ja raahasin sen työpisteelle. Rälläkässä oli valmiina katkaisulaikka. Laitoin johdon kiertämään selkäni takaa ja aloitin. Kevyesti ohut pelti antoi periksi. Vein katkaistun pätkän vesitynnyrin päälle, heitin ensin asentamani pätkän liian lyhyenä pois edestä ja solautin uuden pätkän tilalle. Vielä täytyi katkoa muutama pala. Kumara asento ja liukastelu lumihangessa kulutti voimani. Jouduin istumaan päädyssä penkillä tovin, pitkän tovin. Laitoin loput putket paikoilleen ja istahdin ulkorapuille hikoilemaan. Vielä on aamuisin jatkettava syväkyykkyjä.



1 kommentti:

  1. Kyllä tulee kertomastasi vesileikistä niin elävästi mieleen kevät ja kesä Lempäälässä 2016. Sai kaivaa tosissaan rännivesiputkia etäämmäksi talon nurkilta.

    Syväkyykyillä eteenpäin!

    VastaaPoista