Kissan pissa
Koiramme Lotta on ollut muistoissamme yli kymmenen vuotta. Vieläkin muistelemme sattumuksia sen kanssa. Lotalla oli melkoinen vietti kaivauksiin. Se saattoi kaivaa pihlajan juuria tuntikausia. Silloin ei mikään huuto tai käsky saanut sitä lopettamaan. Sain sen sisälle vain kantamalla. Suu oli täynnä kuraa ja savi oli pakkautunut huulien ja hampaiden väliin tiukaksi tilsaksi. Muu ei auttanut kuin pesualtaan päällä vedellä lorottaen puhdistaa raukan suu.
Oli Lotalla toinenkin rakkaus, kissojen ajo. Taaskaan ei mikään huuto tehonnut, kun se sai vainun. Metsästyshaukku, melkein ulina vaan kuului, kun Lotta paineli täyttä vauhtia kissan perässä. Kerran Pentillä käydessäni Lotta painalsi talliin ja suoraan ylisille. Hirmuinen haukku ja ajo alkoi. Kissa loikkasi ylisiltä suoraan alas ja jatkoi metsään. Lotta ei siinä kiireessä ollenkaan epäröinyt, vaan hyppäsi perässä. Ihmeellisesti se vaan siitäkin hypystä selvisi, eikä haukku edes keskeytynyt, kun ajo jatkui metsään. Muitakin ajoja oli, jänistäkin se kerran metsässä ollessamme alkoi ajaa. Jänis teki melko pientä ympyrää, ja Lotta kiersi perässä.
Kotonamme naapurit saivat välillä Lotan vieraakseen, sitä sitten polkupyörällä ajelin etsimässä ja huutamassa. Kissoja ei kylässämme ollut.
Se on muuttunut. Nyt meidän tontillamme kiertelee ainakin kaksi kolme kissaa, naapurista ja kauempaa. Meillä oli puiset tikkaat nojollaan talon lappeella. Ikkunasta katselin, kuinka kissa nousi tikkaita ylös. Ihmettelin sitä ja mietin mitä se katolla tekee. Silloin kun vielä oli varpusia, ne pesivät kattotiilien alla räystäällä. Ehkä se veti kissaa. Yhtenä päivänä alkoi vintistä kuulua hirmuinen tappelun rähäkkä ja mouruaminen. Kävin katsomassa. Vintille olikin oikein tie kissoille. Kaavelista olivat tunkeneet aluskatteen saumasta sisään ja villoihin oli painunut ura. Poistin tikkaat, ja vierailut vintissä lakkasivat.
Mutta keväällä, reviirejään puolustaneet kollit kusivat rappujen alle. Sitä sitten haistelimme mennen tullen. Täytyy ajaa sinne karkeaa sepeliä, vaan auttaneeko tuokaan.
Paulalla on kukka- ja kasvimaa. Kauluksien väliin uusin keväisin tuoreen mullan. Siihen onkin kissojen mieluisaa pissata. Nyt ne ovat alkaneet myös paskoa siihen. Hiukan vetävät käpälillään multaa päälle. Paula alkoi hermostua. Siihen päälle laitettiin ensin kanaverkkoa. Ei se pitkään auttanut, kun kasvit ylsivät verkon yli. Sitten siihen raahattiin kuusen oksia kasvien väleihin. Ei sekään auttanut. Minä jo lupasin rakentaa siihen lasisen katon, ei Paula sitäkään halunnut.
Talvi tuli ja pakkaset. Kukkamaan multa ei enää ollut kuohkeaa. Ajattelimme päässeemme kakkaongelmasta. Emme kuitenkaan, siihen tuli vaan pieni tauko, ja kakkoja alkoi ilmestyä polulle. Siinä oli mieluisaa pyllistää, kun lumi ei yltänyt puohuun. Sai sen tuotoksen siitä pois, kunhan ei odottanut pakkasia.
Sain syksyllä valmiiksi sadevesien ohjauksen ränneistä kokoojiin ja edelleen vesipesään. Asensin myös sulanapito vastukset kokoojista putkiin. Appara sai valmiiksi pistorasiat seinille. Minä jäin odottamaan pakkasia. Kiersin taloa, pellon puolella yksi ränni kokosi vedet tynnyriin, ja siitä putkea myöten maan sisällä ollevaan säiliöön. Nyt tuo putki, säiliö ja tynnyri olivat umpijäässä. Siihen en vielä ollut saanut sopivaa vastusta ostettua. Laitoin sitten siihen 10 m pitkän vastuksen. Se ei mennytkään läpi putkesta kuin kolmisen metriä. Kieppi vastusta jäi tynnyriin ja johdon laitoin seinään.
Aamulla kävin katsomassa tynnyriä ja putkea. Ne olivat sulat. Sain työnnettyä vastuksen läpi saakka. Hyvin tuntuvat toimivan.
Paula kävi lumitöissä. Sisälle tultuaan kertoi kissan paskantaneen komeat pökäleet kokoojaan. Siinä sille onkin lämmin vessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti