Käynti Kylmäkosken Tokmannilla

 

Käynti Kylmäkosken Tokmannilla

Ajoin autoni tallista ulos. Katselin auton jalkatilan mattoon tullutta pientä reikää. Työnsin siihen sormeni ja pyöritin sitä ihmetellen mistä se siihen nyt tuli. Ulkona astuin ulos tehdäkseni tilaa takapenkille. Saimme Tertun mukaamme Tokmannille. Takapenkillä tyynyn alla oli joitain keltaisia hippusia. Sormeilin niitä ja ajattelin niiden olevan auton pehmusteista. Pyyhkäisin penkin puhtaaksi, Paula tuli autolle ja ajoimme keskustaan. Paula soitti Tertulle ja pyysi häntä seisomaan pelastustien kohdalla, tulisimme viidessä minuutissa. Siellä hän seisoikin jutellen toisen naisen kanssa. Tepa nosti lahjettaan ja hymyili. Otimme hänet kyytiin ja nauroimme kaikki. Ajoin kohti Toijalaa Kärjenniemen kautta. Muistelin kohtaa, jossa sain sakot edellisellä käynnillä. 80 euroa, kyllä harmitti. Sakko tuli siitä kun juttelin, enkä muistanut ottaa jalkaa kaasulta riittävän ajoissa Jalanti järven kameratolppaa.

Menimme sisään kaikin. Minun oli määrä saada uudet verkkarihousut. Valtavat käytävät ja hirmiset tavaramäärät alkoivat heti ahdistaa. Paula kysyi myyjältä housujen paikkaa, ja me valuimme perässä vaaterekkien luo. Olimme ensin naisten vaatteiden luona ja siitä päästyämme löysimme miesten asusteet.

Harmaat suorapunttiset olivat suosikkini. Koetin noin mahan päältä, ja tuntuivat sopivan. Paula otti tpoisenkin koon ja antoi vaatteet minulle.

- Mene maksamaan ja voit sitten odottaa autossa.

Tunsin jaksavani nippa nappa. Yksi oli minua edessä kassalla. Hetken katselin autoani hakien. Pelastus, ajattelin minä kiipiessäni etupenkille ratin taakse. Huokaisin ja aloin katsella ohitse kulkevia. Joskus olen nähnyt tuttuja, useimmiten en tunne ketään.Vanhoja oppilaitani en enää voisikaan tuntea, ovat jo vanhoja aikuisia. Laitoin radion päälle, Classic kanava on minulla aina valmiina, suljin silmäni ja jäin kuuntelemaan.

Raps, rips. Se kuului takaani jalkatilasta. Koetin katsella, mutta en saanut itseäni käännettyä tarpeeksi, jotta olisin nähnyt tunkeilijan. Nousin autosta ja aukaisin takaoven. Eihän siellä mitään enää näkynyt. Siirsin autoni lähemmäs ulko-ovea. Hetkisen jälkeen tytöt saapuivat. Puhelivat ja pitelivät kasseistaan kiinni. Paluumatka alkoi. Tasaista ajoa ja tasaista juttelua. Ajoin moottoritien kautta silloille ja käännyin oikealle Valkeakoskea kohti.

- Niin kaunis paikka, emmekä näe vettä kummallakaan puolella.

- Niin on, miksihän tähän täytyi rakentaa näin korkeat aidat?

Vesi vilahti hiukan oikealla sillan jälkeen. Katselimme Metsäkansan ja Kärjenniemen uusia taloja ja väljiä peltoja. Perillä Tepalla ajoin jalkakäytävälle toppiin, Terttu sai kassinsa ja morjenstelut.

Kotona jätin auton ulos, asetin hiiren nakin taakse jalkatilaan, ja kannnoin tavarat sisälle.

- Kun odotin teitä autossa, niin kuulin hiiren rapistelevan takapenkillä.

- Hiiren, etkä sanonut mitään.

- En voinut, Tepa olisi alkanut kirkumaan.