Rapuja syömässä -90 l

Rapujuhlat Voipaalassa

- Onko amia kala? - Ei, vastasi Pentti pitkän miettimisen jälkeen. - Onpas, sanoi vaari, pois jonosta. - Se on usein ristikossa, luukala, tiesi Pekka, mutta vielä ei ollut hänen vuoronsa. Leikkijät olivat jonossa vaarin edessä, jokaiselta kysyttiin vuorollaan. Vastata sai vain on tai ei. Jos vastasi oikein, pääsi toiselle kierrokselle, muutoin putosi leikistä pois Olipas Pentille sattunut kysymys kaloista, eipä kuitenkaan tiennyt. Leikki jatkui, kunnes voittaja oli selvillä. Hyvä ja nopeatempoinen ohjelma.

Jokaiselle osallistujalle oli tehty etukäteen tiettäväksi, että ohjelma pitää olla. Se oli vanha perinne. Pieni palkinto annettiin voittajalle, namu tai muuta hullua, saajana oli tällä kertaa mummi.

Anneli oli ollut hermona ohjelmansa suhteen. Mietti ja kyseli, millainen sen pitäisi olla. Lopulta hän keräsi erilaisia yrttejä ja kasveja Voipaalan pihalta. Niitä piti tunnistaa. Kaikki tunsivatkin joitain, parhaiten Paula.

Oli jo noustu pöydästä. Hyvin syöneenä. Pekalla ja Paulalla oli ollut vuoro järjestää suvun rapujuhlat. Sitä miettiessään ja järjestellessään sukulaisten yöpymisiä olivat kääntyneet  Laukan Marian puoleen. Voipaalaan oli rakennettu majoitustilaa, joita vuokrattiin 50 mk/yö. Kaikki pitkämatkalaiset olivat luvanneet tulla kartanoon yöksi. Maria oli antanut Pakarin käyttöön. Siellä oli jokaiselle perheelle oma huone. Rakennus oli remontoitu kauniisti takkahuonetta myöten.

Kokoontuminen oli määrätty klo 17.00 Turtiaisilla. Kaikki saapuivatkin ajallaan. Pirttiin oli katettu tulokahvit ja paakkelsit. Yllätykseksi muille Pekka oli halunnut kutsua Pentin ja Annelin mukaan. Heidän tulostaan ei oltu kerrottu muille mitään. Muut olivat jo pihalla, kun kauniissa illassa tietä pitkin pensasaidan takaa astelivat he esille, Annelilla pihlajanterttu hiuksissaan. Hieman siinä aluksi katseltiin, pian juttu luisti, Pentti varsinkin oli tottunut vieraassa kävijä. Klo l8.00 lähdettiin majoitukseen, joka olikin aivan lähellä. Sinne hurautettiin autoilla, paakaasit olivat niissä purkamatta. Pentti ja Anneli kävelivät. Pekka lastasi Paulan kanssa juomat ja joitain muita tarvikkeita mukaan pari kopallista. Olivat päivällä käyneet kattamassa pöydän komeaksi Voipaalaan. Se oli kuitenkin salaisuus. Tiedä sitten arvasivatko muut, eivät kuitenkaan voineet olla varmoja. Voipaalan ala-aulassa pitkä pöytä oli katettu vihreällä liinalla. Keskelle kasattiin tiiliskiviä liinan alle korokkeeksi. Lautaset, lasit ja servetit olivat paikoillaan. Kaikille oli varattu rapuliinat kaulaan. Servetit olivat taitetut koholle. Pekka oli hakenut useita pihlajan oksia täynnään marjoja. Niillä koristeltiin pöytä kuin köynnöksillä. Kaiken kruunasivat ravut . Niitä oli asetettu korkeisiin maljoihin, jotka taasen seisoivat laakeilla vadeilla. Vaditkin olivat täynnä rapuja. Pitkiä komeita kruunutillejä oli laitettu maljojen keskelle pystyyn. Pihlajan oksia riitti vielä sivupöytienkin koristeeksi. Voipaalassa oli pohjoismaalaisten taiteilijoitten näyttely, materiaalina oli käytetty monenlaista jätetavaraa, paperia, säkkejä, narua, oksia ym.

 Klo 19.00 kaikki odottivat pakarin ovella isäntäparia, joka oli viime hetkellä laittanut juhlahuoneen kuntoon. Maria lupautui esittelemään näyttelyn, niinpä lähdettiin kiertämään Voipaalaa, ensin ulkoalueita, aittoja ja sitten päärakennusta. Juhlijoista toiset pitivät kovastikin näyttelystä, toiset olivat kär-simättömiä, ja halusivat vain rapuja. Ilkka-paviljongin luona kärsimättömyys alkoi kohota. Pentti ja Tiina tuntuivat olevan aidon kiinnostuneita taiteilijoiden töitä kohtaan. Ateljeesta kurvattiin kartanoon, siellä oli vielä toisessa kerroksessa Marialla esiteltävää. Ala-aulassa väliovet olivat vedetyt eteen, eivätkä muut nähneet pöytää vieläkään. Vasta kaikkien kokoonnuttua takaisin aulaan, vedettiin liukuovet auki ja kutsuttiin väki pöytään. Ihastuneita ilmaisuja lausuttiin, sali olikin komeana. Väki alkoi kiertää pöytää hakien nimilappujaan. Istuma järjestys oli etukäteen laadittu. Pekka ja Paula istuivat pöydän päissä, Paulan vieressä sydämen puolella vaari, vieressään Anneli. Pekan sydämen puolella istui mummi, vastapäätä Pentti. Kiti , Pertti ja Jonna olivat Jussin, Arjan ja Katjan sekä Mikon, Hannan ja Tiinan kanssa aseteltu sopivasti sekaisin.

Kaikkien istuttua paikoillaan Pekka nousi ja aloitti tervehdyspuheen : ”Haluan aluksi lausua kaikki tervetulleiksi. Erityisesti Pentin ja Annelin. Halusin saada heidät tänne mukaan, ja ilokseni he suostuivat. 0len viime talvena tehnyt Pentin kanssa töitä ja reissuja, joiden aikana olemme tutustuneet. Muistanette Talaskankaan jupakan, jonka seurauksena oikeus määräsi luontoaktivisteille sakkoja. Penttihän ne kaikki maksoi, muut olivat joko varattomia tai haluttomia. Minusta ei muutoin ole tällaiseen suoraan luonnonsuojelutoimintaan, Pentti sanoi kerran, että tällä lailla minä työlläni makselen niitä sakkoja. Se tuntui minusta mukavalta. Me kaikki muut olemme asuneet Tyrväällä pitkiä aikoja. Muistan Ylistenjärven rapujuhlat, sittemmin siinä järvessä oli rutto. Koetin saada meille tutun kanavani kautta kotimaisia rapuja, mutta viime hetkellä se petti. Jouduin soittelemaan Jokelaan, Pertti muistaa, Illoon rapufarmarille. Häneltä sain numeron Kämmäkänmaan perille. Sieltä sain nämä ravut, ne ovat Ylistenjärvestä. Sen rapukanta on elpynyt.

Minulla on vielä kaikille lahja. Sekin liittyy Tyrvääseen. Kitin kanssa olimme museoretkellä kesällä Vammalassa, Kävimme Tyrvään vanhassa kirkossa. Silloin huomasin kirkon vanhojen paanujen alkaneen tippua alas. Nythän katto korjataan uusilla paanuilla. Kävin eilen lenkin Vammalassa, ja hain kirkon seinustalle pudonneita paanuja. Ne ovat haapaa, kattomestari Antti Piimäsen veistämiä 1700 luvulta. Niissä näkyy säiden kulutus ja vanha tervaus. Jokaiselle perheelle on oma paanunsa. Tervetuloa ja hyvää ruokahalua.”

Samppanjapullo poksahti, lasit täyttyivät ja juhla alkoi. Leivänpaahtimet käynnistyivät ja jokainen otti lautaselleen ravun. Pekka kiersi pöydän kaataen pikkulaseihin terävät. Kaikki ottivat toisen ravun, kohotettiin maljoja, ravun häntiä laitettiin paahtoleivän päälle ja maistettiin. Ravun kuorista kukin kokosi lautaselleen kauniin asetelman, sen alkaessa täyttää lautasen, koottiin säkkiin kuoret ja aloitettiin alusta. Rapulautaset alkoivat hiukan vajeta, vielä niitä kuitenkin piisasi, kuului ryystämistä ja maiskutusta, vähän väliä lasi kilisi maljan merkiksi, joku tilasi paahtoleipää lisää. Lotta yksin kierteli pöytää ja pöydän alustaa. Äkkiä Anneli hätkähti ja alkoi hihittää. Lotta oli hipaissut mennessään hänen jalkojaan. ”Oletko varma, että se oli Lotta?” kysyi vaari, joka istui Annelin vieressä. ”Ai mitä?” sanoi Anneli, punastui ja alkoi enemmän hihittää.

Mikko aloitti ohjelman. Hän oli kirjoittanut jokaiselle oman runon, jonka hän luki kaikkien ollessa vielä pöydässä. Asianosaiset saivat kukin runonsa itselleen. Pentti ja Annelikin saivat omansa, Mikko oli ne nopsasti kirjoittanut sivuhuoneessa. Jälkeenpäin Pentti luuli runojen olleen osuvia sitaatteja, mutta Pekka valisti häntä. Pentti tuumi kirjallisuuden olevan tärkeää, mutta runouden kaikkein tärkeintä kulttuuria. Kun kukaan ei enää jaksanut syödä rapuja, noustiin pöydästä ähkyen. Kukin sai vapaasti kierrellä ja katsella hetken aikaa. Paula siisti kahvipöydän ja asetti kaikki tarjolle sivupöytään. pipperit, pullat, kranssit, täytekakun... Pekka asetteli toiselle sivupöydälle juomatarjoilun, konjakkia, viskiä, likööriä, metsämaasikaa, lakkaa, vadelmaa, edelleen teräviä, sekä viinejä, punaista, valkoista, roseeta...

Vaarin ja mummin ohjelma oli jo mennyt, rapupöydässä oli laulettu perinnelaulut. Vanhat ne verkkoja kutoo. Kukko heilutteli siipiänsä, Rodrigues ja joitain muita yhteisiä värssyjä. Jussi piti tietokilpailun, hauskan mutta tavanomaisen pitkän. Lopulta kukaan ei oikein ollut tilanteesta selvillä. Joku kuitenkin palkittiin. Kiti, Pertti ja Jonna esittivät otteen Niskavuoresta. Olivat tulomatkalla opetelleet vuorosanat. Esityksessä meni kohta, jossa Aarne on jäänyt kiinni opettajattaren luota ja Loviisa pitää kahvihetkeä. Pertti oli tietenkin taas Aarnena, vuorosanat kätkettynä lakkiin tuli hän reimasti näyttämölle, heitti lakkinsa naulaan ja aloitti. Muita jännitti kovin, mihin saakka Aarne muistaa, ennen kuin lakkia taas tarvitaan. Huimat aplodit.

”Pentin vuoro”, ilmoitti Pekka. Pentti nousi pöydässä seisomaan ja alkoi kertoa. Tarina oli tosi ja kierteli Päijänteen - Kuhmoisten vesistöjä. Hän oli nuorena miehenä rengastus matkalla ollessaan törmännyt soutuveneellä sujutellessaan epäluuloiseen paikkakuntalaiseen, joka oli katsellut Pentin kiipeilyä venetalaan oven yläpuolelta sisälle linnunpesille. Olipa vielä kysynyt, tunteeko Pentti näitä vesiä. Pentti kertoi tälle osaavansa kyllä näillä vesillä, hänellä oli mukanaan merikorttikin. Lokinpoikia kiinni soutaessaan oli kuitenkin törmännyt täyttä vauhtia karille. Paikkakuntalainen oli tuhahtanut: ”Merikortti.” Pentti tuumi: ”Sama henkilö oli luultavasti eläkkeellä oleva opettaja ja koulutoimenjohtaja.” Kaikki hurrasivat jutulle. 

Juotiin kahvia ja hoivailtiin mahoja, kertoiltiin kuinka monta rapua kukin oli syönyt. Tiina taisi tehdä oman. ennätyksensa, yli kolmekymmentä kappaletta . Liki samoihin määriin muutkin pääsivät.

Paula oli harjoitellut Pekan kanssa yhteisesiintymistä. Siihen kuului laulua, huilun- ja kammansoittoa. Esitys oli alunperin tarkoitettu osin humoristiseksi, mutta se alkoi mennä niin hyvin, että kammansoittokin tuntui taiteelta. Penttikin kuunteli tippa silmässä kappaletta: ”Miss soutaen tuulessa.” Varsinkin villisorsan valitus kaislikossa oli liian surullista, öin. Mummikin oli alussa hiljaa eikä valistanut kuulijoita Pekan osaamattomuudesta huilun soitossa.

Pöydät siivottiin, roskat vietiin pois säkeissä. Pappilat tulivat laittamaan ovet kiinni. Kaikki siirtyivät Pakariin, Pekkakin aikoi mennä mukaan, mutta. Silloin iski Justiina. Paula käski nukkumaan. Oikein se olikin, kyllä jo väsyttikin. Muita ei kuitenkaan väsyttänyt, olisivat kaiketi juhlineet aamuun saakka. Jussikin tuli vielä Pekalta hakemaan Iisää voimaa, saikin puoli pullollista, loput olivat jääneet Voipaalaan lukittuun autoon. Pentti oli kävellyt Annelin kanssa rivitalolle. Hekin olivat kuulemma jaksaneet vielä kaksin juhlia. Mikon sakki Joutui lähtemään illalla Lahteen Hannan töitten takia. Aamulla joukot tulivat Turtiaiselle kahville ja puurolle, kertailivat tapahtumia ja alkoivat hinautua koteihin päin.