Tampereen pää on aivan sekaisin. Tietöitä, tunnelitöitä, ratikkatöitä, uusia ajoreittejä ja ohjeita tien yllä, joita en millään ymmärrä. Oppaissa sanotaan ei saa ajaa, ei saa ajaa läpi, kääntyminen kielletty sille kadulle, jonka nimen olen joskus kuullut, mutta sen paikkaa en tiedä. Hatanpään liikenneympyrä on yksi pahimmista, siksi ajan aina sen läpi niska kyssyssä, samaa reittiä mitä olen aina ajanut. Seuraan linja-autoja ja muita ajajia tai ajan vaan yksin jos täytyy.
Olin taas menossa TAYS: siin, nyt silmälääkärille. Vajaan vuoden olin odottanut tätä tapaamista, ensin puhelu portinvartijalle, sitten lääkäriaika parin kuukauden päähän. Terveyskeskuksen omalääkärin näin ensimmäistä kertaa. Hän mittaili viivottimella silmäluomiani ja lupasi kirjoittaa lähetteen. Sainkin tiedon nopeasti: olette jonossa, pituus on puoli vuotta, ilmoitamme sitten teille... Määräaika meni ohi, odotin vielä kaksi viikkoa ja soitin. Kireä ääni vastasi kysymykseeni, olemme maanantaina lähettäneet kirjeen. Hyvä sitten, en vaan ole sitä vielä saanut. Ajan sain kuukauden päähän.
Lähestyin Viinikan risteystä, kaistat kapenivat ja yhtyivät yllättävästi. Tiesin tutun tien, satoja kertoja ajetun, no nyt. vaihdankin tuolle kaistalle, hyvin antoi tilaa, jaa, samaan tulivat vanhaltakin kaistalta, sitten kohti sairaalaa, kas, mitäs nyt, no pomppaan nopeasti takaisin vasemmalle, ääh, vikaan meni, en päässyt tunnelityömaan sekaan vaan jouduin Tampere talon reitille yliopiston kiertäen. Ei tässä mitään, ajan konserttitalon ohitse ja sitten oikealle, näyttää olevan kaistamerkkikin sinne, liikennevalot punaiset. Vilkutin oikealle ja katselin ratikoiden menoa edes takaisin juuri siinä, missä ennen olin ajanut. Vihreät, en kyllä ratikkakiskoille aja, olkoon sallittu tai ei. Ajoin niska kyyryssä suoraan ja tulin tielle kohti Tammelan toria. Vanha kurvaus Pikilinnan kulmalta ja sitten kierrellen kortteleita takaisin samalle sairaalaan vievälle tielle, jonne olin aikonutkin heti kääntyä.
Jahas, parkkipaikka, ajan silmäkeskuksen vierestä alas parkkipaikalle ja katson ohjeita, kaikissa on varattu, mutta kas, tuossa tolpassa ei lue varattu, siihen. Kävelin maksamaan automaatille, ensin rahalla, mutta sitä kone ei hyväksynyt. Ei sitten, maksan kortilla, rekkari ensin, sitten maksutapa, sitten aika ja lopuksi lipuke. Kävelin sisälle aulaan ja menin vastaanottoon ja kysyin, saanko sakot. Saat, vastasi virkailija ja minä käännyin takaisin pihalle. Aikani oli kymmenen minuutin kuluttua, hermostumatta ajoin auton ylös parkista ja nousin aivan sairaalan eteen takseja väistellen. Näin yhden maasturin peruuttavan hitaasti ruudusta ulos, ja minä täytin sen paikan. Kävelin taas automaatille ja maksoin uudelleen 2.5 euroa, varmuuden vuoksi. Ehkä olisin ollut luvallisesti parkissa, mutta tuo raha oli aika paljon vähemmän kuin sakko 60 euroa. Senkin olen kerran maksanut.
Ilmoittauduin, sain numeron ja vapaan tuolin. Se oli hankalasti numerotauluun päin, niska ei taipunut. Katselin muitakin vinopäitä, ja vaihdoin tuolia. Rouva vieressä oli ystävällinen ja tarttui puheeseeni. Odotinkin väärässä paikassa, piti mennä osasto kolmoseen. Könysin sinne ja siellä sitten istuikin silmävikaisia aika joukko.
Nuori naislääkäri pyysi sisälle ja aloitti luomien nostelun ja venyttämisen valon kanssa ja mittarin kanssa. Pyysi kaavakkeeni katsottavakseen, puhui taukoamatta, sitten huomasi tahdistimen ja vaikeni. Selasi kännykkäänsä aikas tovin, luki ja katseli. Lopulta ilmoitti, ettei tahdistin vaikuta luomien leikkaukseen, minkä tiesin, mutta eihän minulta kysytty, ja olin viisaasti vaiti.
Kuunteli vaivojani, näköhäiriöitä, lukemisvaikeuksia, valokuvien korjaamisen ja säätämisen mahdottomuudesta, ja ilmoitti lopulta heidän kyllä leikkaavan luomeni, puolen vuoden päästä. Minä kiitin ja sanoin hyvinkin odottavani siihen saakka. Hyvää kesää, sitä samaa, hei hei.
Kelataksi opetti minulle uuden ja hyvin vetävän reitin ulos sairaalalta, Biokadulle ja kääntö oikeaan, ohitse koko kompleksin ja muutaman valtaisan tietyömaan pomppujen kautta Teiskon tielle. Valintani oli kohti keskustaa ja Yliopiston tunnelityömaata. Yksi toope pakettiauto väärällä kaistalla Sammon Kansalaisopiston kohdalla, arvasin ja annoin tietä, kun palasi ainoalle kaistalle, joka johti Sorsapuiston ohi Viinikan ympyrään ja kohti Helsingin moottoritietä. ST1 kohdalla ajoin tankille, Pirkanmaan halvinta dieseliä tankki täyteen valmiiksi seuraavana päivänä tapahtuvan Savonlinnan reissua.
