Talviteloille

Puutarhan ja omakotitalon hoito ovat melkein kaikki, mihin nykyään harrastun. Talo on kohta 30 vuotta ollut asuntomme muuttumattomana ensimmäisistä suunnitelmista alkaen. Pientä rapistumista toki on, korjattavaakin, mutta ne saavat nyt väistyä ensi kevääseen. Räystäslautoja pitää uusia, samoin niiden maali. Tiilien tuulilaudoiksi asennetut pellit ovat osin menettäneet värinsä maalin kuoriutuessa levyinä pois. Ei toinna maalia uusia, sen sijaan olen päätynyt asentamaan reunatiilet niiden sijaan. Olen kierrellyt katsomassa miltä ne näyttävät. Hyviltä.

Puutarha on sitten myllätty useaan kertaan uusiksi. Vuosikymmenien aikaan ovat monet istutukset, jopa puut ja pensaat, saaneet kasvaa ja joutuneet kaadettaviksi. Muutama koivu ja yksi vaahtera pilkottuina on lämmittänyt asuntoja meillä ja naapurissa. Ensimmäinen ruohonleikkuri on täysin romu. Ostin sen käytettynä Toijalasta huutokaupasta. Vuosia sillä leikkasin, kunnes ajoin metalliseen rajamerkkiin ja akseli vääntyi. Kone tärisi niin, etten voinut kiinni pitää. Vein sen mökille Matille varaosiksi.

Perintönä sain päältä ajettavan hirmun. Helpottui kotona ajo, mutta sitten sain ajaa mökilläkin ruohot. Peräkärryyn köytettynä kone matkasi kymmeniä kertoja edes takaisin Kemmolasta Pälkäneelle. Kunnes möin sen Kuulialan Jussille kolmellasadalla eurolla. Ostin uuden Bolensin MKM:stä. Hyvin on pelannut, kerran vaihdoin terät. Kivet kiljauttivat konetta aina samoilla paikoilla, kunnes Paula hermostui, otti rautakangen ja lapion ja kaivoi suurimman äänen aiheuttaneen kiven pois tieltä. Mukava siitä nyt on hiljaa ajaa.

Kauniit vaahteran lehdet annoin sataa pihan ylle syksyisin. Satumaisena väriloistona oli koko etupiha. Tammen ruskeat lehdet ovat nuhruisia, niitä me aloimme haravoida useammin. Kasasin niitä savustusuunin ja kivimuurin solaan. Sinne peittelin kaikki isot ruukkukasvit. Hyvin ovat talvehtineet aikaisemmin siellä pesässään. Hain sähkökäyttöisen puhaltimen aitasta ja aloitin etupihan siivoamisen. Lehdet lensivät tuulen edessä kepeinä kasoina. Kukkapenkkien katteita täytyi hieman varoa, ne lähtivät lehtien mukana iloiseen lentoon.

Ajoleikkurin takarengas ja eturengas olivat tyhjät. Olin niitä aikaisemmin täyttänyt paukkupullolla ja pienellä tupakan sytyttimestä virtansa ottavalla muovisella kompressorilla. Täytti sekin tehtäväänsä, pelkäsin sen lopulta sulavan kovassa ponnistuksessa. Huutonetissä oli myynnissä varavirtalähteitä ja samaan laitteeseen oli integroitu myös kompressori. Näytti soivalta peliltä. Olin niitä aiemminkin katsellut, mutten ostanut. Hinta kipusi liian korkealle. Kunnes sinne sivuille tuli uusi malli. Tarjosin siitä heti pienen summan, ja sainkin laitteen ostettua. Se tuli Sääksmäentien huoltoasemalle, kevyt kovin oli. Kotona aukaisin pienen muovisen salkun, latasin sen litium akun ja vein salkun auton takakonttiin. Eppäilin laitteen tehoa ison koneen akun apuvirraksi.

Menin ajamaan leikkurilla viimeisiä lehtiä pihasta. Naks vaan sanoi kone. No nyt, varavirtalähde esiin. Hain sen autosta, laitoin hauenleuat kiinni akkuun ja starttasin. Vou vou. Hitto, arvasin, koetin uudelleen ja kone alkoi pyöriä ja käynnistyi. No jopas, olinko kerrankin osannut ostaa käypäsen pelin. Koneen käydessä katsoin takarengasta, lintassa oli. Kytkin uuden ihmelaitteen ilmaletkun pyörän venttiiliin ja hrrr, rengas täyttyi nopeasti. Toinen yllätys, pelitti tässäkin työssä. Ajoin leikkurin kuusen alta esiin ja ihmettelin lonksuvaa menoa. Toinenkin takarengas oli tyhjentynyt. No nyt, uusi ihmekone joutui tulikokeeseen. Riittäisikö sen akku vielä toiseen renkaan täyttöön? Hrrr vain ja rengas tuli täyteen. Hyvillä mielin ajelin koko pihan ja vielä kadun varren papiltakin. Jyskytin talon takapuolelta kaupungin puiston myös talven odotukseen. Pesin letkulla leikkurin kauttaaltaan, hyppäsin pukille ja starttasin. Naks sanoi kone. Tätä olin hieman eppäillytkin, kone ei lataa akkua. Työnsin sitten leikkurin ähisten takaisin kuusen alle ja peittelin sen pressulla. Odottakoon siellä kevättä ja lämmintä.