Tuolin kuolema

Tuolin kuolema

Ei ollut nojatuolillani ottajaa. Mukanani se oli kulkenut 50 vuotta ja tänään se joutui

pilkottavaksi. Aloitin koristenupien irrottamisella. Aika hidasta se oli, mutta niille on

muuta käyttöä. Sopivin työkalu oli piikki, jolla sain nupin nousemaan sen verran, että sain ruuvimeisselin sen alle ja irroitin sen käsin nyppäämällä. Laitoin niitä talteen pieneen muovirasiaan. Aloitin takaosan yhtenäisen nahan irrottami9sen. Terävällä puukolla vedin nahan reunaa pitkin ympäriinsä. Hyvän kappaleen taittelin ja pistin syrjään. Siitä tulee vielä jalkapallin päällinen.

Seuraavaksi kävin korvallisten puoleen. Kaivoin sauman esille, nitkuttelin nitojan niitit irti piikillä ja tonkeilla. Niitä oli varmasti satoja koko tuolissa. Sain nahan irti. Kävin käsinojan kimppuun. Nahka ja niitit irtosivat helposti, Alla oli kirjava trikoinen ohut kangas, sen alla tumma helposti hajoava hieman paksumpi kangas. Ne lähtivät helposti samoin alla oleva valkoinen paksu vanu. Yhä alemmas pureuduin, nyt tuli juutti vastaan. Se olikin jo kovempi irrotettava, sillä se oli niitattu aivan mahdottamasti reunoiltaan, ne olivat myös kaksinkertaisia. Puukon avulla irrotin juuttia ja taas piikillä niitit irti. Alta paljastui meriheinää. Sitä oli käsinojan päällä ja molemmilla sivuilla oikein rutkasti. Hämmästyin, kun lopulta sain esiin kierrejouset. Niitä oli neljä, ja ne olivat sidotut toisiinsa yläreunasta teräslangalla molemmin puolin. Lisäksi ne oli sidottu tiukasti toisiinsa ja käsinojaan vahvoilla langoilla. Sain kaikki irti puuhun saakka. Etuosassa käsinojassa oli kierretty puoliympyrä lastuvillasta. Näin päällinen saatiin tiukasti kiinni, eikä se pettänyt pitkässäkään käytössä, vaan säilytti muotonsa. Näin nahkaan saatettiin tehdä taidokkaat taitokset.

Kävin huokaisemassa ja join lasin vettä.

Irroitin käsinojan alaosan sivun, siellä oli kovaa pahvia tukena. Revin pahvin pieniksi paloiksi ja laitoin ne korkeaan pahvilaatikkoon. Sinne menivät myös meriheinä, vanu ja kankaat. Paulalle laitoin meriheinää muovipussiin, palaset vanua säästin jakkaroita varten.

Tempaisin selkänojan irti, se ei ollut lujassa. Nyt tuolista näki läpi, selustasta ja korvasta.

Nahat poistin, laitoin talteen napit ja vyöt. Taas hirmuinen määrä eristeitä meni laatikkoon, ja kappas, sieltä löytyi alinna kierrejouset. En niistä ennalta mitään tiennyt, kuin en käsinojienkaan jousista.

Poistin istuinosan nahan, eristeet, niitit ja mietin mitä vielä jaksaisin. Kävin syömässä, kahvin join hieman myöhemmin.

Naksuttelin jousien sidonnat irti, kävin tukivöiden kimppuun. Puukkoni oli tylsynyt harmittavasti, viilalla sitä hieman autoin. Katselin toista käsinojaa, en millääs jaksanut purkaa sitäkin. Tuoli oli saatava pois tieltä. Hain tikkisahan ja katselin, mistä voisin takanojan yläpuun sahata. Hyvin se sujui, sitten alapuun vuoro. Koetin antaa sille tikkisahaa. Siinä oli niin tiheässä kaikki mahdolliset kankaat päällekkäin, myös nahka. Saha kirahti kummasti. Kiskoin kaikki päällysteet irti, ja siinä olikin kaksinkertainen luja teräslanka sitomassa istuinosan yläosaa pysymään ryhdissä.

Hain työhuoneelta rautasahan. Olin niin kuumissani, etten lainkaan tarvinnut paitaa ylleni. Kuljin pihan poikki myös tyhjentämässä roskalaatikkoa kahteen kertaan roskikseen. Jos naapurit huomasivat, kait ne antavat minun vielä kulkea vapaana.

Teräslangat katkesivat, samoin tikkisahalla alapuu.

Siinä se makasi maha halki kuin sika. Taivutin korvista tuolia erilleen, alkuun ne joustivat hyvin, sitten kopistelin vasaralla, piikillä, ruuvimeisselillä. Jalkani jäi väliin ja sormeni koettaessani voimalla kiskoa kappaleita erilleen. Vielä oli otettava puukko, ja nitkutin etujalkojen kaikkien kankaiden läpi. Humps, osat olivat erillään, melkein. Alta paljastui lujat messinkilangat, joilla vielä oli sidottu osat yhteen. Onneksi minulla oli jo haettuna väkevät pitkävartiset tongit, joilla sain langat poikki.

Harjasin pitkin matkaa sotkut pois tieltä, nyt vasta niitä lattialle tulikin. Harjasin taas ja pyysin Paulaa avaamaan ovet. Nostin riisutun puolikkaan syliini ja vein sen ulos, paljasjaloin. Ei ollut aikaa tossuille. Toinen puolikas oli raskaampi, mutta pakotin senkin pihalle.

Kaksi kynää, lukematon määrä pähkinöitä ja rusinoita, pari mainoslehtistä ja isäni valokuva löytyivät tuolin sisältä. Vien työkalut huomenna pois penkiltä ja istun koko päivän uudessa tuolissani.