KASVINSUOJELURUISKU
Kesän kylvöt oli tehty. Viimeisenä lohkona oli taas Sydänmaan viisihehtaarinen kappale. Sinne kylvin ohraa, se kerkiää aina lyhyen kasvukautensa ansiosta. Ajelin Lehtimäkeen.
Mitäs ajattelet kasvinsuojelumyrkyistä? Onko ne tarpeen, oletko itse käyttänyt? Kyselin tapani mukaan Heikiltä kaikkia mielessäni pyöriviä asioita.
Olen minä joskus lainannut myrkkyruiskua, mutten vallan usein. Meillä kun on valtaosa pelloista heinällä. Voisihan sille olla tarvetta isoilla pelloilla, kun kaikkio on viljalla. Eniten kyllä rypsi ristikukkaisena kärsii kirvoista.
Minä katselin Maaseudun Tulevaisuudesta myytävien osastolta. Lauttakylässä on myynnissä metallikuorinen ruisku, hintana on sellaiset 400 markkaa.
No ei ole paljoa, ei siitä isoa haittaakaan voi tulla.
Olen samaa mieltä.
Olin Huittisissa Hankkijan edessä. Katselin myytäviä koneita ja siellä sivussa se oli, harmaa metallikuorinen ruisku. Kävelin sisälle ja aloitin juttelun niistä näistä. Kyselin kylvöjen tilasta ja isäntien koneostoista. Lopulta kysäisin ruiskusta.
Teillä on tuolla pihalla vanha ruisku, sen taitaa saada poisviemällä.
Melkein arvasit, se on käypä peli, hiukan on putsattava ensin suuttimia ennen käyttöä.
Se on selvä, saanko sen kolmellasadalla?
Ajoin Huittisten Lihapoikien ohi Kokemäenjoen alavaa laaksoa. Nostovarsissa oli minun ruiskuni. Myyjä taisi olla vaan tyytyväinen, kun edes jotain maksoin ja vein vanhan koneen pois tieltä. Nostin ajonopeutta, matkaa kotiin oli kolmekymmentä kilometriä. Ruisku alkoi heijata edes takaisin ja kolahti ja kolisi nostovarsien heiluessa löysissä rajoittimissaan. Kurvasin huoltoasemalle ja kävelin konehuoneeseen.
Terve, minulla olisi sinulle pieni homma, minulla kun ei tullut työkaluja mukaan. Nostovarsia täytyy hieman kiristää, sopisiko nyt heti.
Kyllä vaan, mennääs katsomaan.
Pihalla ovien edessä tehtiin työ. Katselin kuinka asentaja löysäsi toisen varressa olevaa kiinnitysmutteria. Siihen tarvittiin iso jakoavain. Sen jälkeen saattoi alkaa kääntämään säätöputkea. Sen avulla sai käännettyä löysät pois ketjusta. Asentaja aloitti toisen varren kiristyksen. Säätöputkea pääsi kääntämään vain vajaan kierroksen kerrallaan. Ihaillen katselin asentajan kärsivällistä säätämistä. Kierros kierrokselta kettingin löysä väheni, ja lopulta molemmat varret olivat lujasti kiinni, eikä ruisku enää huojunut. Kävin sisällä maksamassa rempan ja pujahdin pikatien liikenteen sekaan. Sain nostettua vauhtini noin viiteenkymppiin, autoilijoille se ei tietenkään riittänyt. Katselin edessä levikkeitä ja bussipysäkkejä, ja aina kurvasin sivuun, jos autoja oli perässä. Eipä näkynyt käsiä kiittämässä.
Kävin autolla Hankkijassa ostamassa Rounduppia. Se oli nestemäisenä metallipurkeissa.
Muista sitten säilyttää myrkky lukitussa kaapissa, se ei saa päätyä vääriin käsiin.
Kyllä, minulla on tallissa kaappi, jonka saan lukkoon. Olen kuullut sellaisenkin vahingon, jossa isäntä oli kiukuspäissään ottanut myrkkyä lusikkaan ja uhkasi niellä sen vaimon edessä. Kääntyi sitten lavuaariin päin, kaatoi myrkyn lusikasta ja sitten imaisi lusikan suuhunsa ja kääntyi takaisin. Siitä määrästä isäntä kuitenkin kuoli. Hirveä tapaus.
Ajelin Vammalan halki takaisin Vaununperälle. Traktorin siirsin navetan taakse ruisku perässä. Tiellä avasin molemmat ruiskun siivet sivuille. Melkoinen siipi siinä oli. Minulla oli jakoavain mukana. Aloitin irrottaa suuttimien muttereita yksi kerrallaan. Käteen tipahti pyöreä litteä levy, jonka keskellä oli pieni reikä. Useimmat suuttimet olivat puhtaita, mutta joissain oli ruostetta ja suutin tukossa. Kopsuttelin ruosteet pois, kiinnitin mutterit paikoilleen ja mietin mistä hakisin koneeseeni vettä. Laitoin siivet taas kiinni, ajoin navetan takaa Vaununperän tielle ja edelleen Saunanojan sillalle. Ruiskussa oli kiinni imuputki, ja sen päässä sihti. Työnsin putken sillan pielestä veteen, nousin traktoriin ja laitoin vetoakselin pyörimään. Ruiskun imupumppu alkoi horia vettä ojasta säiliöön. Pian se täyttyi. Palasin kotiin, kävelin talliin ja otin Roundupin käteeni ja aloi lukea ohjeita. Sekoitussuhde oli iso, myrkkyä ei mennyt paljoa. Lorautin sen säiliöön ja kiersin kannen kiinni. Fordson Major täristeli yläpellolle, avasin siivet, vedin vetoakselin pyörimään ja katselin miten suihkuaa. Ajoin hiljaista vauhtia miettien kulutusta. Myrkkyvedelle oli suosituslukemat hehtaaria kohti. Kulutukseen vaikutti tietenkin ajonopeus ja pumpun paine. Arveluksi se meni, mutta ruiskutettava oli. Katselin suuttimien päästämiä suihkuja, oikeastaan sumua, kun huomasin yhden ja toisenkin suuttimen olevan tukossa. Pysähdyin heti, vedin nivelakselin toppiin. Auki olevista suuttimista tippui joitain tippoja, tukossa olevista ei tullut juurikaan mitään. Avasin mutterin ja päästin ruosteet suuttimista pois.
Sellaista se oli koko ajan, pieni matka ja suutin tukossa. Jaksoin sitä jonkin aikaa, sitten en enää yhden suuttimen takia pysähtynyt.
Sinä olitkin myrkyttämässä, miten se sujui?
Mikäs siinä, suuttimet vaan olivat usein tukossa. Metallisäiliö on tietenkin sisältä jo kovin ruostunut, eikä siinä mikään auta, putsattava on. Ei siinä työ sujunut niin kuin olin ajatellut, katsotaan nyt mitä voin tehdä.
Söimme päivällisen ja minä lähdin Virtasen miehiä katsomaan. Pakettivolkkarilla oli hyvä taittaa tällaiset matkat. Kaukosen kaupan tiehaarasta oikealle pikkutietä kiviä väistellen ja hetken kuluttua vasemmalle. Navetan ja kanalan sivusta keskelle pihaa. Siinähän veljekset olivatkin. Näytti olevan auton hitsaus meneillään. Osmo oli laatinut sellaisen putkituen, johon auton saattoi nostaa kyljelleen, siinä kävi hyvin alustatyöt ja helmapellien korjaus.
Sinä olet sitten ruiskun ostanut.
Kyllä, kuulitkos jo Heikiltä?
En, mutta näin sinut Saunanojan mutkassa.
Ajattelin, että katsoisitkos sitä, kun sieltä tulee aina ruostetta ja tukkiin suuttimet.
Voinhan minä sitä katsoa, mutta ei siihen muuta oikein voi tehdä. Milläs sen ruosteen sisältä saa pois.
Kai se täytyisi halkaista ensin.
Ei kyllä kannata, ruiskuta mitäs ruiskutat, mutta tukkoon menee.
Onneksi se ei oikein mitään maksanutkaan. Kyllä minä tämän kesän sillä touhuan.
Laitoitkos sinne mukaan viljan ravinnetta?
No laitoin, muutoin olisi ollut vallan turhaa touhua. Kyllä minä sieltä pellosta kirvoja katselin, ja juurimatoja kaivelin.
Niitä nyt on aina.
Se aihe oli taputeltu. Minä ruiskutin sen kevään pellot harmaalla pytyllä. Ei siitä tullut pitkäaikaista kaveria.
Mielenkiintoinen tarina. Kuinka voitkin muistaa niin tarkasti.
VastaaPoista