Kevätsiivous autotallissa

 

Kevätsiivous autotallissa

Mahdoton tehtävä, katselin autotallin kaaosta. Miten siisti se olikaan silloin, kun Teppo levytti seinät ja minä katselin. Voisit sinäkin joitakin tehdä, työ oli sujunut niin ihmeellisen hienosti ja nopeasti, etten siihen väliin päässyt aluksi lainkaan. Seiniin laitoimme viiden sentin villat, samoin kattoon. Olin sen levyttänyt vanerilla, hiukan sinne täytyi laittaa tukia notkumista estämään.

Maalattuani katon, seinät ja lattian betonin ihailin tyhjää tilaa. Tiesin sen kyllä täyttyvän, sillä katon alaista tyhjää tilaa ei koko maailmassa ole. Aitta tuli täyteen lattiasta kattoon. Autotalli oli yhtä toivoton tapaus.

Aluksi seinien vierustat täyttyivät renkaista ja tunkeista, ja pahvilaatikoista, muovipusseista, puulaatikoista. Seiniin löin nauloja ja ripustin heti roikkumaan kaiken sopivan. Kunnes Voipaalassa tyhjennettiin aitassa ollutta johtajan asuntoa. Maria ei ollut käynyt edes saunassa. Keittiön kaapit olivat miltein kuin uusia. Siellä ne olivat ulkona siirtolavalla. Ajoin peräkärryni lavan viereen ja aloin lastata. Lauteet ja porrasaskelmat haapaa, kaapit valkoisia, yläkaapit ja alakaapit. Vein lastini autotallille, aloin kantaa kaappeja sisälle. Vasen seinä tuli aivan täyteen. Ruuvasin ne seinään kiinni hiukan koholleen lattiasta. Lahdesta raahasin ison kaksiosaisen kaapin. Sen molemmille puolille oli vielä Marian kaappeja. Ostin Paulalle uuden kirjoituspöydän huutokaupasta. Se oli Billnäsin tekoja. Samalla sain mukaani liukuovikaapin, joka sekin meni autotalliin.

Miten olikaan mukavaa täytellä kaappeja. Aluksi niihin mahtui hirvittävä määrä tavaraa. Luulin sen hiljalleen loppuvan, vaan eipäs. Jaksoin vielä käydä milloin missäkin työkalu- ja hömppäkaupassa, aina tarttui mukaan mukavaa kapistusta. Kaappien päällisetkin alkoivat täyttyä, uusia muovipusseja ilmestyi seinille. Paulakin tahtoi oman kaappinsa autotalliin, peräseinälle nurkkaan sen sain sijoitettua. Vielä sain auton ajettua talliin, pääsin ulos ja sisään etupenkille. Sivuovia en enää saanut kunnolla auki, konepellin aukaisu vaati sentin tarkkaa ajoa sisälle.

Sitten tuli myyrä. Autossa on ollut siitä lähtien kaksi nakkia, ja sisällä yksi. Lopulta minun täytyi antaa periksi ja siivous oli aloitettava. Ensimmäisenä päivänä mjinä raahasin peräkärryn täyteen roinaa. Paula tuli omalle kaapilleen ja alkoi auttaa siivouksessa. Ajoin auton peräluukku päin ovia. Luukku täyttyi tavarasta. Sen kävimme tyhjentämässä Rauhalan jätepisteelle. Seuraavana päivänä jatkoin. Ikkunan vierelle olin tuonut ison raudoitetun arkun lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Olin Kitin kanssa käymässä Juupajoella inkeriläispariskunnan luona. Heillä oli pieni omakotitalo aivan perämetsässä. Sieltä oli isäntä kuollut.

Hänellä ja perheellä oli ollut ihmeellinen elämä. He osallistuivat Neuvostoliiton rakentamiseen vapaaehtoisina Karjalassa. Komennon käydessä aivan mahdottomaksi matkustivat he halki Venäjän maan Assur joelle. Isäntä oli puuseppä ja kirvesmies. Hän oli tehnyt työkalujaan varten ison rautvahvisteisen arkun. Se matkasi heidän mukanaan viimeisellä laivalla ulos Venäjän maalta. Heidän matkansa vei Amerikkaan, arkku mukana. Perhe palasi Suomeen, muuttivat Juupajoen metsiin, rakensivat talonsa ja navettansa, elivät aivan erakkoina. Pelkäsivät inkeriläisinä luovuttamista NL:ään.

Näin arkun talon eteisessä ja kysyin siitä. Kuultuani tarinan ja nähtyäni sen sisällön olin heti valmis ostamaan sen. Arkku oli paksukantinen, siellä olivat välikannen suojassa suuri kokoelma erilaisia työkaluja kauniissa järjestyksessä. Lisäksi alaosa oli täynnään isompia työkaluja. Järjestimme asian Kitin kanssa ja siirsimme arkun Sahrakoskelle. Kotiin Kemmolaan toin Kitin ostaman ovaalin muotoisen kauniin koristeellisen pöydän. Minun oli määrä korjatakokoon ja maalata mustaksi. Arkun haku ei onnistunutkaan heti. Kiti soitti ja käski tulla hakemaan, Pertti kun aina ohi kulkiessaan avasi arkun ja otti sieltä kaikenlaisia työkaluja. Lopulta menin hakemaan sitä. Nostimme sen peräkärryyn, avasin kannen ja näin tyhjät nahkalenkit kaappien molemmilla puolella. Laitoin kannen kiinni, toin arkun autotalliin. Laitoin sen niin päin, etten voinut sitä avata. Sen päällystä tuli hiljalleen täyteen kaikenlaista tarpeellista tavaraa.

Siivosin arkun ympäristön, raahasin sen ikkunan alle, putsasin päällisen siihen liimautuneen lehden. Otin kuvan kiinni olevasta arkusta ja avasin sen. Tavaraa oli vallan paljon, ihmetellen aloin nostaa sahoja, pumppumeisseleitä, nahkatyökaluja, rautasan, pistosahoja kolmin kappalein. Lopulta avasin kaappien ovet. Ne aukesivat arkun sivuille. Vielä siellä oli alkuperäisiäkin työkaluja jäljellä. Suurin osa nahkalenkeistä oli tyhjiä. Joitain työkaluja Pertti toi meille tullessaan tuliaisina. Ne ovat vielä työhuoneessa, täytyy nyt hakea ne esille ja täyttää tyhjät paikat. Ehkä arkusta vielä tulee hyvä, vaikka en tiedä mitä työkaluja sieltä on poissa.