TTT teatteri osa 2

 Niin puhelin oli mukana

Esitys rullasi eteen päin. Näyttelijät olivat taitavia, toivat sen hetkisen tunnelman hyvin esiin, yleisö naurahteli ja taputteli hiljakseen. Molierin teksti oli loisteliasta, ohjaajan sovitukset nykyajan rahatalouteen olivat tavanomaisia, ehkä tarpeettomiakin. Yleisö toivotettiin menemään tuhlaamaan tauolla ja juomaan runsaasti samppanjaa.

Köpötimme hankalat raput ylös ja pääsimme lämpiöön. Olimme kolmannessa kerroksessa, ja kahvit olivat toisessa. Löysimme hissin, ovikin aukesi ja kaksi katselijaa ennättivät kaatumaan ohitsemme hissiin. He painoivat nappia yksi, me sanoimme menevämme kerrokseen kaksi. Herra painoi sitten sinnekin.

Hidas hissi laskeutui, pysähtyi ja ovi aukesi. Minä astuin mennäkseni ulos, mutta tuo toinen pari ei liikahtanutkaan. Toivotin heidän astuvan ulos, herra sanoi menevänsä vielä alemmas. Pysykää sitten hississä, toivotin. Lämpiö oli aivan täynnä. Me katselimme numeroa 24, ei näkynyt. Muistin silloin kartan tilatessani väliajan kahvit. Se 24 oli aivan toisella laidalla. Aloitin hitaan puskeutumisen samppanjaa jonottavien ihmisten lomitse. Paula seurasi perässä keppinsä tukeutuen. Siellähän pöytämme oli. Kaksi iloista rouvaa olivat jo paikoillaan. Me aloimme kertoa kommelluksistamme, ja heitä alkoi niin naurattaa. Paula lisäsi vielä löylyä kertoessaan hissin aukeamattomasta ovesta. Rouvat olivat tilanneet samanlaiset valtavat suklaiset kakun palat. En millään jaksa tätä kaikkea sanoi minun puoleinen. Pyydä panemaan se pussiin, ehdotin ja räjähdimme kaikki nauruun. Olipa mukavat kahvit. Toivottelimme toisillemme mukavaa iltaa.

Me palasimme taas hissillä kolmanteen kerrokseen ja löysimme oven permannolle. Mennessämme taas hankalia rappuja kohden minä mietin tuota permantoa, kolmannessa kerroksessa? Missähän sitten on ovi yläparvelle? Onneksi olin valinnut ekan rivin.

Ehdimme jutella tuon tummatukkaisen kaunokaisen kanssa. Hän osottautui oikein teatterin suurkuluttajaksi, kertoili missä kaikissa esityksissä hän oli ollut. Paula mainitsi kuulostaan, silmukka kuulokojeen käyttäjille alkoi vasta kolmannelta riviltä. No miksi ette sitten mene sinne, onhan siellä tilaa. Tummatukka katsoi meitä ja viittoili ylöspäin. No ei me nyt mennä kun jo olemme tässä vastasin. Tuo on just niin suomalaista, että kärsitään vaan eikä vaihdeta paikkoja. No, suomalaisiahan me olemmekin, vastasin.

Toinen puoliaika alkoi vauhdikkaasti. Rakastavaisten suunnitelmat ja juonet menivät useasti uusiksi. Saidan isän ja hänen poikansa välit menivät jo kuinka monetta kertaa taas poikki, kun pojalle selvisi isän aikovan naimisiin tuon molempien mielitietyn kanssa. Tulihan sieltä lopulta pelastava enkeli, herra Anders, joka osoittautui palvelijan isäksi, ja niin palvelija sai saiturin tyttären, saiturin poika sai