Ostaminen netistä 

 

Elämisen helpottaminen, näin markkinoitiin meille ikäihmisille tietokoneita. Pitää paikkansa joissakin asioissa ja niissäkin ajoittain. Pankkiasiat on pakko hoitaa sähköisesti. Alusta asti olen ollut mukana survomassa näppäimiä ja ohjelmia. Suurin helpotus tuli kun saatoin jättää pahviset numerolistat pois käytöstä. Puhelin tottelee sormen jälkeä miltei aukottomasti, henkilöllisyyden varmistaminen on helppoa ja turvallista. Kunhan muistan pinnin. 

Olen ostanut tavaroita netistä jo vuosia. Kaikki ostokseni ovat tulleet, ja maksut ovat menneet pinnillä kivuttomasti. Päätin ostaa liukuvan jiirisahan. Olen sitä jo muutaman vuoden ajatellut, niinpä syyt sen ostamiselle hiljalleen vahvistuivat painavammiksi kuin ostamatta jättäminen. Aloitin hintavertailun. Valikoima oli suuri, eri merkkisiä sahoja tehdään ympäri maailmaa, ja kaikkia niitä voi ostaa Suomesta. Myyjiäkin on monia, isoja ja pieniä kauppoja. Minulla oli tarkat ehdot sahalle, ja sellaisia löytyikin monilta valmistajilta, Einhell, Makita, Blac and Dekker, Bosh. Lisäksi idän maista löytyi uusia valmistajia. Päädyin varmaan merkkiin, Bosh. Ainakin menneinä vuosina se oli ollut laadun tae. Mitat täyttävä ja sopivan hintainen löytyi Bauhausista. Tampereen liikkeessä oli yksi kyseistä mallia varastossa. Valitsin sen ja siirryin ostoskoriin ja maksamaan. Ensimmäinen kerta ei mennyt läpi, vaikka kaikki kohdat olin huolella käynyt läpi. Ilta oli jo pitkällä, enkä yrittänyt toista kertaa. 

Nukuin yöni ja puuhasin suurvaltapolitiikan parissa päiväni. Syötyäni illallisen ja katsottuani Emmerdalen aloitin toisen erän sahan ostamiseksi. Ostoskori, henkilötiedot, visan tiedot, nyt se kaikki onnistui. Kirjauduin lisäksi henkilöasiakkaaksi, ja näin sieltä ostoni ja seurannan aloittamisen sekä tilausnumeron. Minulle luvattiin, että neljässä tunnissa saha olisi haettavissa. Suunnittelin seuraavan päivän hakumatkaa, kysyin Paulaa mukaan. Se jäi vielä auki. 

Uusi päivä, aloitin paketin seuraamista netistä. En sitä enää mistään löytänyt. Ohjeissa oli luvattu lähettää tieto ostoksen saapumisesta haettavaksi emaililla ja tekstiviestillä. Niihin ei tullut viestiä koko päivänä. Menin katselemaan asiakastiedoista, mutta en sinne päässyt enää. Herjasi salasanasta, joten pyysin uutta, joka lähetetään antamaani emailiin. Mutta kun eivät lähettäneet. Aloitin chattailun robotin kanssa, ei se pysynyt perässä kuin parin kysymyksen verran, ja sain viestittää henkilövastaajalle. Ilta oli kuitenkin jo niin pitkällä, että olivat kaikki varmaan menneet jo maate. Mutta ei, sieltä vastasi Mari, hei. No niin, minä latasin epäonneni ostamisessa hänelle, lupasi tarkastaa asian. Ei siitä kuitenkaan tullut valmista, sanoi, ettei täällä ole tilausta minun nimelläni. Aloin hermostua, ja kysyin onko Bauhaus lopetettu, raha on siirtynyt tililtäni kyllä. Siihen jäi asia taas seuraavaan päivään. 

Heräsin aamulla ja olin varma, että minun rahani ovat rikollisilla teillä. Bauhaus pyysi vielä pankin varmistuksen jälkeen uutta varmistusta. Hiukan sitä oudoksuin, mutta tein sen kuitenkin. Aikaisemmissa ostoksissani ei ole mokomaa ollut. Katsoin ensi töikseni aamulla emailin ja tekstiviestit, ei mitään. Aamupalan jälkeen menin taas Bauhausin sivuille ja koetin päästä asiakastililleni. En päässyt, samat herjaukset edelleen. Aloitin jo kolmatta kertaa chattailun, robotista elävään ihmiseen. Kerroin seikkailuistani, hän pyysi odottamaan, alkoi selvitystyön. Lopulta tuli vastaus. Minun kirjautuminen ja ostos olivat emailin osalta väärin yhden kirjaimen osalta. Siellä oli gnail. Ostokseni oli noudettavissa Bauhausista, sain tilausvahvistuksen sähköpostiini. 

Viikon huonoin keli, suoja, jäätävä sade ja valuva vesi laittoivat hieman miettimään, josko jättäisin haun seuraavaan päivään. Päätin kuitenkin lähteä heti, koska ostoksen ehdoissa oli, että se oli kahdessa päivässä haettava, tai se palautuu varastoon. Aikaa oli jo kulunut kolme päivää.  

Hyvin pääsin Tampereelle. Tiet olivat kyllä kauheassa kunnossa, valtavat polanteet ja suuret vesilammikot risteyksissä pakottivat hieman kiertelemään. Niin kiertelivät kyllä muutkin autoilijat. 

Bauhausissa sisällä aivan ovisuussa oli noutopiste. Siellä oli kaksi nuorta naista tiskin takana, pyysivät näyttämään henkkarit, ja paketti tuotiin minulle vaunuilla. Voit jättää vaunut ulos, oli ohje. Minä työnsin kärryn sohjossa ja vedessä autoni taakse ja aloitin nähräämisen paketin kanssa. Hilasin toisen reunan puskurille ja sisälle. Vieressäni nuorempi mies nosteli kärryltään säkkejä autoonsa. Hän kysyi heti minulta, tarvitsenko apua, ja tuli saman tien ja nosti paketin toisesta päästä autoon. Kiitin kovasti, sanoin voimien vanhetessa vähenevän. Juttelimme vielä lumitöistä ja ajoimme tahoillemme, molemmilla oli hyvä mieli. 

Kotona nostin sahan paketissa arkun päälle ikkunan eteen, nostin ensin rulokaapin takaseinälle siitä arkun päältä. Paula oli tällä välin tyhjentänyt kaapista jouluiset tavaransa ja sykkivät valot ja joulupukin. 

Sisällä kerroin kaiken menneen hyvin ja joutuisasti. Suunnittelin sahalle paikkaa iltapalaa nauttiessani. Tarvitsen sitä ensin kellarin hyllyjen kokoamisessa. Alustasta ovat puut jo poissa poltettuna siitä nurkasta, mihin se hyvin sopisi. Autotallissa on vanha pirtin pöytä, sitä mietin sahan alle työtasoksi. Kunhan ilmat hieman lämpiävät niin aloitan kellarin työt.