Höylättyä lautaa

 Lautojen haku 

Selasin huutokauppasivuja, hain rakennustarvikkeita. Siellä oli monenlaista konetta ja lankkuja, lautoja, paneeleita, ulkovuoraukseen tai sisälaudoitukseen, uutta ja vanhaa, höylättyä tai sahapintaa. Olipa monet laudoista jopa maalattuja pohjaväreillä. Monet kaupat olin tehnyt, maksaessa ilmoitin aina hakevani tuotteet. Näin pääsimme taas Jakken kanssa matkoillemme Lohjalta Vaasaan, Hämeeseen, Satakuntaan, Pirkanmaalle ja Pohjanmaalle. Nyt tarvitsin höylättyä lautaa välikatolle.  

Myynnissä oli kaksikin sopivaa parttia ja tarjosin molemmista. Ensimmäinen oli 21x198 neljä ja puoli metriä pitkänä pätkänä yhteensä 140 metriä. Toinen oli 21x180 noin neljä metriä pitkinä lautoina noin 140 metriä. Ensimmäiset huudot ylitettiin nopeasti, myyjä oli lupautunut myymään korkeimman tarjouksen tekijälle ilman pohjahintaa. Kilpailu kesti kolme päivää, ensimmäinen partti tuli minulle, toinenkin partti hiukan myöhemmin. Molemmat olivat hyvinkin siinä haarukassa mitä olin ajatellut. Nyt ostamisella oli melkein lyömätön valtti, laudat olivat Valkeakoskelta. Voisin hyvin hakea vaikka kaksi kertaa. Tosin retki kotimaahan jäi odottamaan. 

Soitin Jakkelle, kerroin ostoksistani, hän lupasi lähteä hakemaan tavaraa Säterin tehdasalueelta. Emme olleet aiemmin kuulleetkaan, että siellä on tällaista toimintaa. Aamulla tarkistin peräkärryn pyörien ilmanpaineet, käänsin koukun esiin ja lukitsin sen ja aloin liittää sähköjohtoa. Autossani oli uusi liitin ja kärryssä vanha, eivät sopineet. Ajoin Masan Autolle pikatien kautta, ei ollut monia liittymiä ja käännöksiä. Tiskillä selitin asiani ja myyjä käveli suoraan hyllylle ja otti adapterin esiin ja avasi paketin. Hän selitti sen asentamisen, painamisen ja kääntämisen. Pyysin häntä asentamaan liittimen. Kerroin asettaneeni lämmittimen johtoa kaksi vuotta polvillani, istualtani ja lopulta makaamalla puskurin alla, en saanut liitosta onnistumaan. Sitten kuulin remonttipajalla yllättäen uudesta johdosta. Siis kaksi johtoa, uusi ei sovi vanhaan, mutta ero on niin pieni, etten sitä millään havainnut.  

Myyjä käänsi adapterin paikalleen ja siihen perään kärryn johdon. Kiitin ja maksoin. Katsoin, että ainakin vilkut pelasivat, ajoin Kaaritielle. Jakke oli jo pihalla valmiina, kaunis aurinkoinen ilma ja veden välke seurasivat meitä Säterin portille. Pääsimme sisälle ja kysymällä selvisi lautojen paikka. Ne oli niputettu kahdella vanteella valmiiksi lavalle nostoa varten. Pyysin siirtämään nipun sellaiseen paikkaan, että saisin virtaa sahalleni. Trukilla se tapahtui helposti. Miehet kyllä sanoivat, ettei noin pieneen kärryyn mahdu kaikki kerralla. Minä vakuutin sahaavani laudat kärryyn sopivan pituisiksi ja saavani ne mukaani kerralla. 

Aloitin sahauksen yksi lauta kerrallaan ja Jakke latoi niitä kärryyn. Liian hidasta ja työlästä. Mittasin uudelleen kasan päältä ja vedin viivan koko kasan poikki. Nyt alkoi Lyyti kirjoittaa. Sain yhdellä sahauksella kolme lautaa kerralla ja koko pinkan matkalta, 15 pätkää. Kielsin Jakkea ahnehtimasta kahta lautaa kerralla, mutta eipä hän kuunnellut. Uusi sahaus ja lastaus, yhdestä laudasta tuli kolme pätkää. 

Lopulta kaikki oli kärryssä, aloitin kuomun vetoa kaiken päälle. Nytkytellen ja kasaa työntäen kuomu oli lähes paikoillaan, mutta emme saaneet sitä kiinni. Minulla oli mukana pitkä vetoliina. Heitin sen yli kuomun, Jakke piti toista päätä koukussa, kunnes sain toisen pään kiristettyä. Kuomu tuli hyvin mukana, vaikka hieman laidasta näkyi lautoja. 

Jakke halusi käydä kaupassa, pyysi minua jättämään hänet kadun varteen, tulisi bussilla kotiin. 

No en minä sinua jätä, kyllä sieltä aina parkkipaikka meille löytyy. Minä odotan sinua ja vien kotiin. 

Mihin sinä, kun torikin on aivan täynnä. 

Ajan tuolle sivukadulle, siinä on usein tilaa. 

Seurahuoneenkadulla oli aivan alussa jalkakäytävä tyhjänä autoista, vedin siihen ja pyysin Jakkea tuomaan minulle kaksi pikkupulloa kokista. Odotin hetken ja sain huulilleni tuota virvoittavaa ja ihanan makuista nektaria. Ostin aina Korpelan lihastakin yhden kokiksen. Kerran kuussa saaden se sopi sokeritautisen suuhunkin. 

Kotona työnsin kärryn autotallin sivulle ja menin sisälle kahville. Oli kyllä ylivoimaisesti lyhkäisin reissumme.