Savonlinnassa

 Savonlinna saarien kaupunki

Ajoin Sääksmäeltä Lahden kautta Savonlinnaan. Minulla oli tapaaminen Mikon kanssa, vein tuliaiseksi joitain käsityökaluja sekä Hannalle kukkasia. Mikko näytti vanhan valokuvasuurennoksen Vammalasta. Sen oli ottanut SaSa kuvaamo 1975. Siinä näkyi Vammalan keskustaajama vesien ympäröimänä. Otin siitä valokuvan, ajattelin laittaa sen vanhaa Tyrväätä sivuille Facebookiin. Hanna laittoi kahvipöydän keittiöön, Mikko ohjeisti kahvin keittoa. Pöydässä oli melkein mitä tahansa herkkua.

Helsingistä alkanut moottoritie jatkui edelleen Heinolaan ja Lusiin saakka. Hyvin matka joutui. Mikkeliin saakka oli tie vanhoillaan, Juvalle oli valmistunut uusi tie. Matka Savonlinnaan jatkui entisellään, kaunis tie, vaarojen rinteillä pellot ja laella asumukset. Oli sieltä rauhaisaa katsella maisemaa ja toisen vaaran laella olevaa maatilaa. Soitin Jussille, sovimme tapaamisesta venerannassa. Ajoin Kallislahdesta kohti Saimaan lahtea, tiehaaroja oli useita. Osuin melkein oikeaan paikkaan, täällä oli rakennettu suuri hirsinen talo aivan rantaan. Soitin taas ohjeita, olin kääntynyt aivan oikean tiehaaran sijasta vasemmalle.

Jussille oli 70-vuotis lahja. Olin pakannut sen olkareppuun. Tarkoituksena oli, että hän saisi sen ennen Lofoottien matkaa, mutta se ei onnistunut. Tekstasin, ja retkue vastasi Kilpisjärveltä, olivat jo käyneet Norjassa.

Mennään ensin sinun autolla Savonlinnaan, nähdään Katja kotonaan. Hän on Kerimäellä golfaamassa ja tulee neljän aikaan takaisin.

Hienoa, en ole Katjalla käynytkään. Minulla on hänelle myös tuliainen, ja Anitalle kukkakimppu ja Paulan tekemää sinappia.

Kalmarinkadulla ei Anita ollut kotona. Jussi soitti, Anita oli hoitamassa kissoja lähistöllä. Antoi ohjeet viedä tuliaiset ovirappuun ulko-oven vierelle. Jussi oli jättänyt kodin avaimet mökille.

Katja asui vuokralla ylimmässä kerroksessa aivan vastapäätä Olavinlinnaa. Nousimme hissillä ja Katja avasi oven. Minulla oli mukana kasa aivan uusia, käyttämättömiä ns. venelautasia, tasseja. Niissä oli jokaisessa eri laivan kuva. Ihastelin maisemaa, virtaa ja linnaa. Katjalla oli upea yksiö, siinä oli saunakin.

Palasimme huoltoaseman kautta. Minulle oli syttynyt varoitusvalo adlubesta. Sitä täytyi tankata, muuten auto menee vikatilaan eikä anna jatkaa matkaa. Siinä aivan vieressä olikin asema. siitä saisi tankata pistoolilla suoraan tankkiin. Työnsin kortin sisään, tein tarvittavat painallukset ja sain käskyn aloittaa tankkaamisen mittarilta 3. Siinä ei ollut adlubea, se oli mittarissa 5. Kysyin Jussilta ohjetta, mittarilla 5 ei ollut korttipaikkaa. Menimme molemmat ulos tankkien eteen lukemaan taulua. Siinä luki pienessä suorakaiteen muotoisessa vihreässä paikassa: adlube. Painoin siitä ja taas edelliset muut painallukset, ja silloin mittari osoitti tankkia viisi. Hyvä, tankkasin ja ajoimme takaisin Kallislahteen.

 Jussi souti veneellä, minä istuin perässä. Pääsin sentään vielä kaatumatta veneeseen ja istumaan tuhdolle. Mökkirannassa taas sama keikkuilu uudelleen, kastumatta. Mökkipalsta oli entisellään, sauna, aitta, grillipaikka ja mökki paikoillaan, vain polut niiden välillä korkeassa mustikkavarvikossa.

Syötkö, minä olen kerännyt sieniä, teen soosin. Muutama peruna ja paistan pari pihviä.

Mielelläni syön, mennään myöhemmin saunaan. Petasin makuualkoviin alapetiin nukkumispaikkani, lakanat ja tyynyvaarun. Olin siinä ennenkin maannut, muutama vuosi sitten parina viikonloppuna kun tein Jussin veneeseen uuden rimakannen eteen ja taakse.

Jussi seisoi keittiössä, kaasuliesi sihisi ja kuumensi nopeasti paistinpannun. Perunat kiehuivat hiljalleen saapui, olin syönyt vain aamupalan lähtiessäni. Ruoka maistui hyvältä, niin kuin aina retkellä. Jussi sai pihvit oivasti valmiiksi.

Olen ajatellut sitä huomista. Aamulla on pakettien vientiä, niitä on nyt kertynyt tavallista enemmän. Jos minä vien ensin ne ennen lossille menemistä, niin sinun ei tarvi lähteä niin aikaisin, tai siis yhdessähän me mennään, mutta sinä voit käydä aamiaisella ABC asemalla rauhassa. Siellä on kaupungin paras ruoka. Tulet sitten Poukkusillan kautta lossille puoli yhdentoista aikaan, niin aloitamme saarikierrokset.

Mkäs siinä, mikä sen lossin nimi olikaan?

Koivukanta.

Kävimme vielä saunomassa, minäkin join kaljan, ensimmäisen tänä vuonna. Kiuas lämmitti meille makkarat. Sisällä otin puhelimeni esiin, tuli kehotus ladata se. Jussi haki laturin, liitti sen invertteriin. Luuri ilmoitti 1 prosenttia, johto kiinni ja minä koetin avata. Pihh, Puhelin meni mykäksi. Annoin sen latautua puolisen tuntia ja koetin sitten avata sen. Kysyi pinniä, minä naputin sen muististani. Väärä pinni. Naputin uudelleen, väärä. Olin varma pinnistäni ja naputtelin taas. Meni lukkoon ja vaati puk-koodia. Olisin senkin saanut Jussin luurilla, mutta pankkivarmenne ei toimisi, minulla oli sormenjälki tunnus.

Onko Savonlinnassa Telian myymälää, menen sinne aamulla selvittämään tämän.

Ei ole, on vaan DNA, lähin Telia on Mikkelissä.

 

Ajelimme peräkanaa kaupunkiin, minä poikkesin asemalle marketin pihaan. Katselin sitä, ei tuntunut kutsuvalta. Ajoin torille, siellä oli kaksikin kahvilaa auki. Menin ensimmäiseen, useita ukkeleita istui pöydissä ulkona, menin omaan pöytääni toiselle sivulle. Nyt en voisi aloittaa juttelua. Join teeni ja pistelin aika annoksen kinkkupiirakkaa.

Ajoin päätietä ja katselin liikkeitä, DNA näkyi vasemmalla. Tein käännöksen ja marssin sisälle.

Puhelimeni vaatii puk koodia, olen Telian asiakas, saatteko sen selville?

Ei mitenkään, emme voi saada sitä. Koetan kuitenkin auttaa sinua. Kirjoitan tähän ohjeet, mitä teen kun menet Telian sivuille.

Olisin mennyt, mutta läppäri on Sääksmäellä.

Okei, vaihda takaisin meille, niin saat puhelimen auki.

Saanko sen siis heti auki?

Ei, se kestää aina viisi arkipäivää.

Siinä keskustelimme tovin, minä kyselin ja kyselin. Enhän hyötyisi mitään siitä vaihdosta. Lopulta kuitenkin astelin ulos DNA:n asiakkaana. Vasta ulkona autossa havaitsin mitä olin tehnyt. Ei saamari, kyllä tämä täytyy perua, odotan, että voin palata liikkeeseen perumaan Jussin kanssa. 

Minulla oli edelleen mykkä puhelin kun aloitin lossirannan hakemisen.

Muistelin Jussin ohjeita lossille. Ensin Laitaatsiltaan, siellä halusin nähdä telakan, niin kurvasin vasemmalle. 1985 kesällä olin tarvinnut telakan apua. Purjehdin silloin veneelläni tänne Raumalta. Hieman ennen Hankoa tunsin peräsimen jotenkin jäykistyneen. Kovassa tuulessa komensin gastit vaihtamaan keulapurjeen myrskypurjeeksi. Ison reivasin itse sitloorasta. Sukellus ei paljastanut mitään isoa vauriota peräsimestä. Päätin jatkaa kohti Viipuria ja Savonlinnaa. Laiturissa irrotin peräsimen, se ei ollut aivan kestänyt suuria sivuttaisvoimia, siihen oli tullut pieni halkeama. Kannoin peräsimen telakalle. Miehet lupasivat korjata sen parissa päivässä. Ajelin Laitaatsillan katuja pitkin ja poikin koettaen hakea vanhaa taloa, jonka isä osti tullessaan Savonlinnaan Postin päälliköksi. No, en sitä löytänyt, suuntasin Poukkusillalle ja muistelin Jussin ohjeita. Minulla oli mukana kamerani, aioin kuvata ja kirjoittaa jutun postin jakelusta saaresta toiseen kahdella lossilla. Huristelin eteenpäin. Tiehaaroja olikin sinne rakennettu aivan tuhottomasti. Kurvasin vasemmalle kohti rantaa, moni tie päättyi Saimaaseen, siellä oli urheilukenttiä ja venetelakoita. Tie toisensa perään. Kysyin neuvoa koiran ulkoiluttajalta. Tuonne päin, oikealle ja sitten viisi kilometriä

Olin aivan varma, ettei santatien päästä löytyisi lossia. Vesi näkyi jo, ja lossi. Hurraa, onnistuin. Pysäytin autoni vasemmalle sivuun ja katselin lossirantaa ja vettä. Nousin ulos, kuvasin maisemia ja lossirantaa. Siinä huomasin väärän nimen. Nonni, kello on yli kymmenen, jos nyt lähden hakemaan sitä toista lossia, niin varmasti myöhästyn. Jussin pitäisi tulla myös tälle lossille loppulenkkiä varten. Jään odottamaan autoon. Kait Jussi menee lenkilleen, vaikka minua ei näykään.

Lossi tuli ja meni, muutamia autoja kyydissään. Uudelleen. Redillä meni työntöproomu tukkeja täynnään. Kello oli kaksitoista. Vielä jaksoin istua. Kello tuli yksi, puoli kaksi, ja minä lähdin. Päätin ajaa takaisin mökkirantaan, sinne ainakin Jussi lopulta tulee. Pari tuntia odotusta ja Jussi saapui päätään pyöritellen.

Menimme molemmat minun autooni. Tarkoituksena oli mennä syömään Majakkaan. Siellä oli rauhallista ja minä sain kertoa seikkailuistani. Saimme alkuruoat ja pääaterian. Molemmat söimme samat annokset. Jussi tilasi oluen ja minä veden. Tarjoilija kertoi heillä olevan myös alkoholitonta olutta.

No kas, minä otan sellaisen. Aivan melkein oluelle se maistuikin, hyvä valinta.

 Astuin veneeseen, nostin jalkani keskituhdon yli ja aloitin syöksyn kohti veneen laitaa. Tarrasin laidasta kiinni enkä halunnut kierähtää veteen. Enkä kierähtänyt.

Kyllä tämä minulta käy, mutta laitas tähän kömpelömpi.

No just, vastasi Jussi.

Olin saanut DNA:sta Telian puhelinnumeron. Kynä ja lehtiö kädessä soitin siihen. Jos asiasi koskeen niin paina...jos niin paina... paina. -Keskustelet avustajamme Terhin kanssa, hän on robotti. Anna henkilötunnuksesi, anna osoitteesi, anna korasi nimi, talon väri ja onko talolle hiekkatie vai asfaltti? Nyt annan puk-koodin, numerot kuuluivat tasaisen varmasti. Nyt annan puk koodin uudelleen. Klik. puhelu päättyi. Oli minun vuoroni, painoin numerosarjan ja sitten kysyttiin pinniä, minä painelin, väärä pinni. Helvetti, kuka tätä osaa, mitä mä nyt teen, no annan uudelleen puk-koodin. Se tuottikin tulosta, puhelin heräsi ja kysyi pinn koodia. Minä näpyttelin taas, ja valkeus koitti. Avasin puhelimeni ja soitin DNA:n palvelunumeroon, sain sen sopimuspaperista. Kerroin seikkailuni liikkeessä, vastaaja tuntui myötätuntoiselta ja lupasi perriittää sopimuksen. Kiitin kaksi kertaa.

Melkein samoin saranoin sain viestin Telialta. Tarjosivat parempaa sopimusta ja 50 € lahjakorttia Lidliin, jos pysyn heillä. Viestissä oli sähköinen osoite, jossa voisin varmistaa paluuni. Oli, mutta ei toiminut. Päätin ajaa kotiin Ideaparkin kautta ja varmistaa tuon edun.

Saunoimme taas, ihmettelimme kaunista säätä, ei tuullut, lämpöäkin riitti, taivaalla vain vähäistä pilvittelyä. Uimassa emme tohtineet käydä. Vanhan nahkaan sopii niin hyvin lämmin vesi ja saippua. Pohdimme mökin remonttia kohti talvilämpöä. Minä ehdotin uuden rakentamista, Jussi ei lämminnyt. Mökin vuoraaminen sisäpuolelta oli toisena vaihtoehtona. Samalla voisi muurata kunnon uunin PorinMatin tilalle, antaisi lämpöä pidempään.

Aamulla söimme hieman ja soudimme mantereelle. Joutsenia ei näkynyt. Aloitin kotimatkan. Ideaparkissa selitin tarjouksen, myyjä katseli ja sanoi, että sitä en voi enää saada, kun olen itse liittynyt jo takaisin. Se on niille, jotka ovat vielä toisella yhtiöllä, mutta he houkuttelevat takaisin. Tjaa, minä ymmärrän. Myyjä ei voinut antaa sitä Lidlin tarjouskuponkia. Katseli aikansa ja antoi minulle kuitenkin tarjouksen halvemman hinnan per kk, ja lisäsi nopeutta. No, onhan tämäkin jotakin, kävelin autolle ja palasin kotiin.