Puutyöhuoneen tyhjennys

Olen nimittänyt työhuoneeni Romulaksi. Se  onkin nykyään osuva ilmaus tavaravarastolle, jollainen siitä on muodostunut kolmenkymmenen vuoden aikana. Autotallin rakensin niin pitkäksi heti alkuun, jotta kykenin aloittamaan Kemmolassa puutyöt. Ensimmäinen kone oli rakennussirkkeli, sitten hankin sorvin. Pöly alkoi leijua auton ja kaiken muunkin ylle. Lohkaisin väliseinällä pienen pätkän tallin perältä. Siihen tein heti alussa ikkunan tarkoituksella, samoin sivuoven. Seuraava hanke oli puutavara. Aluksi rakennukselta jääneet erimittaiset ja erivahvuiset pätkät riittivät. Aloitin myös huonekalujen entisöinnin, siispä maaleja, liuottimia, pensseleitä, puu öljyä  ym. alkoi kasaantua kaappeihin, hyllyille ja autotalliinkin. Aloitimme Timon kanssa puutyöt kerran viikossa, pari tuntia kerrallaan. Teimme keinuhevoset molemmille, niitä syntyi lopulta kolme. Minua kiinnostivat entisöintitöistä erikseen tuolit. Samaan kasaan tulivat muutamat muutkin huonekalut odottamaan vuoroaan. Täytyi ostaa uusia koneita, oiko-tasohöylä, vannesaha, parempi sirkkeli, hiomakone, puruimuri. Tila alkoi käydä ahtaaksi, mutta sitkeästi me Timon kanssa teimme lastoja, pannunalusia, voiveitsiä, paistin nuijimiseen tukkeja ja nuijia. Lisää materiaalia ilmestyi entisten sekaan, päälle, sivuun, alle. Tietenkin tarvitsimme ruuveja, liimoja, porakoneita, talttoja, hiomavälineitä tahkoa myöten. Pylväsporakonekin oli tarpeen. Seinille ilmestyi lokerikkoja, ripustimia, työkaluja, muuratakin täytyi välillä, samoin verhoilijan välineet, erikoisvasara, nupien irrotin, nahkan paloja, nupeja, koristenupeja. Hiontaa varten oli kattavat varastot aina 4000 vesihiontapaperin karkeuttakin, tai hienouttahan se jo oli. Haalin ympäristöstä lehtikuusia, sahautin ne Ollilla Kannistonmäessä, kaikkea mahdollsta laatua, leveää lankkua, ohutta lautaa, pattinkia, viisituumaista. Niistä tein taloon rappuset ja kaiteet, takakuistin portaan, aitan rappuset, ja parhaimmista paloista sahasin veneen rimakansia. Tietenkin oli hankittava venelakkaa, sitä toimitin Savonlinnaan saakka Jussin veneeseen.

Laitoin vanerit kattoon, laudat seiniin, villat väliin ja purut päälle, en ihan joka paikkaan, mutta mielessä kyllä oli. Puupöly alkoi vaivata, samoin sydänvika, ikääkin oli. Aloitin hitaan luopumisen, möin koneita haikein mielin, mutten kaikkia. Vielä lastatehdas toimi, entisöinti hitaasti, suunnitelmat eivät loppuneet. Paula oli toivonut itselleen myös työhuonetta, kodinhoitohuonetta, tilaa itsekseen olla ja tavarat levällään valmiina hetken koittaessa. 

Kahden sydänleikkauksen jälkeen päätin tyhjentää Romulan. Työkaveriksi sovin Kaappiksen, vahvan jättiläisen, joka tulee seuraavalla vapaallaan auttamaan. Minun täytyi kuitenkin aloittaa yksin, olin saanut sydänsairaalan kardiologilta luvan rasittaa itseäni ilman rajoituksia. Heräsin kuudelta, kävin aamupalalla ja sitten Romulaan. Olin jo kantanut aikaisemmin Jakken kanssa ostamamme laudat kellariin, ja poikkeuttanut osan niistä Romulan lattialle. Siinä ne olivat olleet tiellä toista vuotta. Laitoin jalkaani turvakengät. Kopsuttelin 45 numeron jalkineilla lautojen päältä ja tyhjensin sirkkelin päällä olevan tavarapaljouden sivupöydälle, lattialle ja vannesahan ennestään täydelle pöydälle. Potkin maalipurkkeja sivummalle ja raahasin sirkkeliä ovelle. En saanut sen mekanismia toimimaan, siinä oli saksijalat, ne taitettuna konetta oli helppo siirtää. Ponnistelin yli lautojen, siirsin ainespuukasoja seinustalta toiselle ja nytkytin sahaa ovea kohti. Kynnys täytyi ylittää, ensin etupää, sitten takapää. Jotenkin jaksoin ja ihmettelin parantunutta sydäntäni. Se pumppasi rauhallisesti 70-80 välillä, syöksi verta keuhkoihin hapettumaan eikä lainkaan kipuillut. Hengitys välillä huohotutti, mutta happi piisasi. Pihalla sain sahan jalat taittumaan joten eteneminen talon taakse helpottui.

 Romulaan oli tullut pieni aukko lattialle. Onnistumisen ilosta raahasin hiomakoneenkin ulos. Olin asentanut se pyöräalustan päälle, joten tasaisella kovalla lattialla se liukuikin oivasti. Taas kynnys. Alusta irtosi riuhtoessani, koneen paino alkoi olla liikaa sen kallistuessa minua päin. Onneksi oli turvakengät. Kone pomppi raahauksessani välillä jaloilleni, muttei sattunut. Asfaltilla nostin kaikkeni ponnistaen koneen alustan päälle, matka takapihalle alkoi., kivetykselläkin kaikki oli hyvin. Nurmikolle ponnistellessa alusta kallistui, kone putosi kokonaan heikkojen käsieni varaan ja mätkähti maahan, minä perässä. Yli-inhimillisillä voimilla nostin koneen suoraan ja alustan päälle. Paula kävi hakemassa kahville. Sain hyvän huilin, ja koneen paikoilleen takanurmikolle.

Oikaisin sirkkelin, vedin sähköjohdon ja istahdin jakkaralle kellariin lautapinon viereen. Siirsin kaikki kakkos neloset päältä sivuun, sain leveät laudat esiin ja yksi kerrallaan siirsin niitä eteenpäin kohti ovea. Yhden laudan otin ulos, päässä kuulusuojat asetin sopivan jaon sahalle ja surautin laudan rimoiksi. Otin koneista kuvat myyntiä varten, vielä mielin puruimurin siirtoa, mutta ei sentään. Peittelin pressulla koneet odottamaan seuraavaa kertaa. Romulan tyhjennys alkoi hyvin.