Loistava marimbakonsertto

Haydnin rummunpäristyssinfonian ainoa sävähdys tuli alun rumpusoolosta jo ennen kuin Santtu-Matias Rouvali astui esiin. Pilvenreunamusiikki solui jälkiä jättämättä.
Saliin tuotiin marimba, lasini olivat poissa, enkä onnekseni saattanut lukea esitettä. Eriko Daimo, nuori japanitar kultakengissään punaisessa kokopituisessa mekossaan perhosteli lavalle. Pius Cheung kiinankanadalainen marimbataiteilija oli säveltäjä, kappale Princess Chang Ping. Ja Ping ilmestyi mielessäni, miten tästä soittimesta saa näin huumaavia ja voimakkaan maalauksellisia tunnelmia. Neljällä pallopäisellä kapulallaan Daimo osoitti täydellisesti hallitsevansa soittimensa, kuljetti meitä pitkin Japanin hiekkateitä niin että pöly melkein näkyi ja maistui. Välillä mentiin Keltaiselle joelle kolmen rotkon retkelle, keisarin saattueen päivänvarjot välkähtelivät kantajien pyöräytellessä niitä. Äkisti seurue alkoi ylistää keisaria ja luonnon suurenmoisuutta kuorollaan. Osa soittajista yhtyi äänellään, sanattomasti marimban lauluun. Kohtaus oli niin täydellinen, niin mielihyvää tuottava kuin suinkin.  Orkesterin säestys oli lopullinen osoitus marimbasäveltäjän taidoista. Edes huumaavimman voimakkuuden aikana marimba ei häipynyt, Daimo löi soitintaan shamaanimaisen keskittyneenä kultakenkien vilahtaessa helman alta hänen liikkuessaan soittimen takana. Itämainen, kiinalainen sävellystaide otti kuulijansa, pomppasimme pystyyn, uudelleen ja uudelleen sain Eriko Daimo palata lavalle. Ylimääräisenä tuli vielä yllätys. Daimo, Rouvali ja Cheung soittivat kolmisin viihdyttävän ja näyttävän kappaleen kuin pikkujouluissa.
Harvoin näin tuntematon musiikki pystyy yllättämään kuulijansa täysin.