Kalastuksen loppu v. 2016

Ympyrä on kierretty

Edellinen käyntini Pentillä murehdutti. Kaksikymmentä vuotta, seurasin voimakkaan, jäntevän, toimeliaan mustatukkaisen kalastajan hidasta vanhenemista. Jokaisena kevään tuli kymmeniä kysymyksiä, joko Pentti lopettaa. Vastailin mitä tiesin, ei lopeta. Viimein otin minäkin sen puheeksi, kysyin suoraan, etkö voisi jo lopettaa?

- En minä voi lopettaa, eläkkeeni on niin pieni.

Tunsin ja tiesin sen kyllä. Yritin silti jotain muuta ehdottaa, vaan näin sen turhaksi.

Paulan veli joutui onnettomuuteen metsällä. Jälestäessään jänistä ja aikoessaan ampua lipsahti hän nurin. Molemmat piiput osuivat vatsaan. Saatiin nopeasti sairaalaan, jäi henkiin. Päätin soittaa Pentille.

- Morjens, miten jakselet?

- Ei tässä ole mitään muutosta parempaan. Koetan viimeisillä voimillani käydä läpi kirjeenvaihtoani saadakseni sen kuntoon. En tiedä saanko sitä valmiiksi. Sinun kuvakirjasi olen toimittanut perille. Katselimme sitä hyvin tarkkaan kuva kuvalta. Sirkka oli iloinen.Saahan hän näyttää sitä muillekin vierailleen.

- No sehän on mukava, sitä vartenhan minä sen kuvakirjan teinkin. Olin lauantaina Voipaalassa markkinoilla myymässä kirjaani.

- Älä, menikö se kaupaksi?

- Myin sellaiset 20 kirjaa. Tarkka kirjanpito ei onnistunut, kun olin Oksasen Kalevin kanssa, ja hän myi muita seuran tuotteita ja lappoi kaikki rahat samaan pussiin laskematta.

- No jopas.

- Siellä oli oikein isot markkinat, vaikka ilma oli niin surkea. Ihmiset tulivat autoillaan ja Koskista kahdella linja-autolla. Ne ajoivat tilauksesta. Me olimme päärakennuksen toisessa kerroksessa ja myyjiä oli varmasti kymmeniä ja tuotteita vaikka mitä.

- Miten, oliko siitä ennakkomainontaa, en minä tiennyt siitä.

- Oli siitä Valkeakosken Sanomissa ja sitten Koskissa oli joitain kadunvarsi-ilmoituksia.

- Minulle ei tule Koskin Sanomia, en ole sitä tilannut, niin olen sen suhteen pimennossa.

Pentti ei juttelusta paljoa virkistynyt. Kerroin sitten tuosta metsästysonnettomuudesta. Eivät olleet tavanneet, miutta kyllä Pentti muutoin hyvin tiesi, kenestä puhuin.

- On minulla vielä hiukan asian tynkääkin. Paulan veli kaatui metsällä haulikon kanssa ja sai molemmat panokset vatsaansa.

- No mitenkä siinä kävi?

- Ambulanssi ajoi Längelmäeltä 20 minuuttiin TAYsiin leikkaukseen. Se kesti kuusi tuntia. Suolta jouduttiin poistamaan ja hauleja kaivettiin kaksi päivää. Nyt on maha auki, suolisto esissä ja sitä joka toinen päivä leikataan ja ommellaan hiljakseen kiinni.

- Ei pitäisi metsälle mennä, jos ei pysy pystyssä. Minkä ikäinen hän on?

Pentin ääneen tuli entistä eloa, puhe kävi nopeammin ja reippaammin kuin aloittaessamme. Saatoin sen ennakoidakin. Hän hyvin mielellään kuunteli ihmisten sattumuksia, keskusteli ja oli kiinteästi läsnä tapahtumissa. Nyt hän sai muuta ajattelemista kuin tavanomaiset kuulumiset. Kävin läpi tapahtumat mitä siitä tiesin. Kerroin meneväni häntä katsomaan Paulan ja hänen toisen veljensä kanssa.

- Kuulin siellä Voipaalassa. Sinä olet lopettanut kalastuksen.

- Kyllä se totta on, jo keväällä se oli. Olen kalastanut nyt 58 vuotta ja siitä eläkkeellä 18 vuotta. Aika rupeama.

- On siinä tavoitettavaa muille. Oletko antanut jollekin muulle kalastajalle apuasi, lupia tai paikkoja.

- Ei minulla ole tämän maan mukana kuin puolikkaan katiskan verran oikeuksia. Vanajalla on aina kalastettu, niin täällä on nytkin kolme eri ammattikalastajaa. He saavat lupansa kalastuksen hoitokunnalta.

- No niin tietenkin, mutta olet Tommille näyttänyt joitain kalastuspaikkojasi?

Siihen ei Pentti enää vastannut. Lupasin poiketa häntä katsomaan. Lähetti Paulalle terveisiä.