Lyömäsoitinten juhlaa Tampere talossa

Perjantaikonsertti 13.10.-17 Tampere talossa

Santtu Matias Rouvali oli valinnut illan pääesiintyjäksi lyömäsoittajan. Martin Grubinger osoittautui velhoksi. Taituruus marimban kanssa neljällä kapulalla ja kahdella soittimella aluksi meni kuulijoihin sisälle väkevästi. John Gorigliano: Conjurer-lyömäsoitinkonsertto kolme osaa Wood, Metal ja Skin osoittivatlyömäsoitinten kyvyn johtakesteria. Alku oli kuitenkin hieman irrallinen, erillään orkesterista. Kapellimestari Rouvali sai taitavasti tanssahdellen iskut kohdilleen. Kirkonkellot hiljaisuudessa soivat vaikuttavasti. Jousiston kuulas soitto antoi lujuutta kesäpäivälle, sieltä alkoi metallikoskettimien johdolla vakavampi tunnelma nousta esiin. Kuljettiin saatossa kirkkomaan käytäviä. Tuulenpyörre tempaisi lakit päästä ja helmat liehuivat, kunnes kirkonkellot tasasivat kulun kuuluen yhä kauempaa. Jousella soitetty ksylofoni sai ajatukset rauhoittumaan sellojen tukemina.

3. osa Nahka julisti alun bongo rumpu ja orkesterirumpu olivatedessä marssimassa päin tuntematonta, mutta voitonriemuisesti. Jousisto yritti pysyä perässä, solisti aloitti isorummuilla joukkonsa tukemisen, pikku- ja isorummut aloittivat loppukirin, johon jouset vastasivat lyhyillä valituksilla. Patarummut ilman kapuloita vetivät jousien arkuuden unholaan. Taisteluun kutsuivat hevosen kupeissa olevat isorummut jykevin kumahduksin. Kevyttä laukka ylläkköön sivustasta, jouset julistivat voittoon, voittoon iskevästi. Nousimme taputtamaan. Palkinto tuli lopulta ylimääräisenä. Santtu julisti 20-luvun reggae esityksen, jossa hän ja kaksi orkesterin jäsentä, bassossa Jarkko Uimonen ja vispilärummussa Jyri Kurri soittivat solistin kanssa huimaavan loppua kohti kiihtyvän kappaleen kappaleen, kahdella marimballa.

Alun kappale, Igor Stravinsky: Dumbarton Oaks – konsertto kamariorkesterille kärsi sijoittumisen kirouksesta isossa salissa. Soittivat takanurkassa vasemmalla, ja se heikensi äänen kuuluvuutta ja balanssia ratkaisevasti. Kolmas osa alkoi jyskyttävästi, vaihtui suloisiin jousiteemoihin ja puupuhaltimien harmoniaan.

Väliajan jälkeen orkesteri pääsi täysivahvuisena toimeen, Dmitri Sostakovits: Sinfonia nro 12 d-molli op 112 ”Vuosi 1917” alkoi Petrogradista ja Talvipalatsin valtauksen melskeestä kohota toisessa osassa lyyrisiin teemoihin, fagotilta klarinetille, huilulle ja takaisin, väliin vetopasuuna ja uskomaton trumpetti Siliskansin soittamana. Kapellimestari oli päättänyt soittaa koko sinfonian yhteen pötköön, se osoittautui oivalliseksi ratkaisuksi. Näin ensimmäisen osan paatos keveni muiden osien selkeyteen ja heleyteen.