Polttopuut 2018

Kolmenkymmenen vuoden ajan olen lämmittänyt leivinuunia talvisin. Kylmäkosken kunnalta ostin halkoja useamman motin. Ajoin autoni Tipurille niitä katsomaan. Komea pino, minun täytyi itse pitää huoli ostamastani määrästä. Aukaisin takaluukun ja kokeilin mahtuuko sinne halkoja. Kas, hyvin mahtuivat. Latasin halkoja niin paljon kuin sain tungettua, olisiko ollut neljännesmotti tai vähän enemmän. Kotona kannoin halot alustaan, ja sahasin ne klapeiksi. Kirveellä löin niitä hieman pienemmiksi. Valmiit puut kannoin kopassa sisälle ja aloin lämmittämisen. Sain puuni ajetuksi talvea varten.

Seuraavaksi talveksi ostin halot pihaan tuotuna. Sahasin ja pienin ne ulkona. Syksyn tultua aloitin klapien kärräämisen alustaan. Ovi sinne on matala, täytyy kumartua mennessä ja tullessa. Sisälle rakensin tukevat portaat, alustan lattia on vajaan metrin maan pintaa matalammalla. Kopalla kantaminen oli hidasta, kottikärryjä varten minun täytyi rakentaa ajosilta. Siihen kävi hyvin paksu vaneri, sen alapään laitoin portaiden alimmalle askelmalle ja naulasin kiinni. Alaporras toimi kääntötasona, koska kottikärryt täytyi ohjata vasemmalle parin metrin matka. Töyssy oli liian kova, joten laitoin portaalta alas lattialle lankun.

Sitten vaan töihin, kottarit täyteen klapeja, työntö kynnyksen yli. Silloin alkoi alamäki, painoin vauhdissa kädensijoista alas, seisontatukien varaan. Minun oli nopeasti kumarruttava, etten kolauttaisi päätäni. Siinä samalla oli ohjattava kottikärryt askelman kääntötason vasempaan reunaan. Sovitin raskasta kuormaa kohti lankkua. Oikealla on pakastearkku. Minun täytyi taiteilla arkun ohi ja koettaa pysyä pystyssä kärryjen kanssa. Välillä jalkani lipsahtivat askelman ohi, mutta pystyssä pysyin. Seuraavaksi työntö lankkua pitkin. Joskus latasin kärryt niin täyteen puita, että sieltä putosi klapi lankulle. Suoraan pyörän eteen. Se oli haettava pois ennen kuin saatoin tönätä kärryjä eteen päin ja oikealle ohi uunin perustuksen. Perillä kippasin kuorman ja aloin latoa kauniita klapirivejä lattiasta kattoon. Kun rivi kasvoi kärryjen korkeudelle, niin saatoin ottaa siitä klapit suoraan pinoon. Kopalla taas kannoin samat klapit sisälle, ja viimeiseksi sangolla tuhkana pihalle lannoitteeksi kasveille.

Seuraavana kesänä tilasin puut pilkottuna. Traktori kippasi ne lähelle ovea. Valtava kasa levisi pituutta myyjän ajaessa lava ylhäällä alta pois. Kiskoin kasan päälle pressun, ja aloin sieltä alta kulmasta taas raijata klapeja alustaan. Voi mahdoton, työ näytti loputtomalta. Pävässä jaksoin kärrätä vain pienen loven tuohon kasaan. Istuin pallilla ja ladoin klapeja, siinä koetin kehittää sellaisen latomuksen, jolla saisin suurimman määrän puita kuljetettua. Niin kuorma kertyi korkeammaksi kuin laidat, varsinkin edestä. Tänä syksynä annoin periksi, ja latasin vaan sopivan määrän kerrallaan. Otin vaneriluiskan pois työn päätyttyä, työnsin rappuset paikoilleen seinään kiinni ja aloitin koppaliikenteen vastavirtaan. Aluksi kopassa oli sama kuin kärryissä, niin täyteen kuin mahdollista. Käsi oikosena raahustin rappusille, heilautin kopan kynnykselle ja nousin raput ja löin pääni kamanaan. Voi h...vetti, miten monta kajausta siihen täytyi ladata. Kerran tulin niin kovalla vauhdilla, että isku vei miltei tainnoksiin. Hampaat meinasivat katketa. Kypärää tässä olisi tarvittu.

Seuraavana kesänä Ilolan Mikko lupasi tulla apuun, hän toi meille mustikoita ja kuuli murheeni. - Laita hyvä pressu päälle, tulen viikon kuluttua. Käyn ensin etelän reissulla. Mikko toi sitten tullessaan Veikon. Hän kärräsi puut alustaan nopeammin kuin me kaksi ehdimme pinota. Olin lainannut Valosilta toisen kottarin. Ei helpottanut minun hikeni vieläkään. Olimme kerran Paulan kanssa pinoomassa, kun Teppo kärräsi. Hän lauleli ja toimitti puita meille sellaista vauhtia, ettei se oikein ollut edes mahdollista. Voi sitä hikeä tuulettomassa tilassa.

Mikon kanssa aloitimme puiden heittelyn takaseinään saakka, siitä kasa korkeaksi ja vasta kun se lähestyi meitä, aloimme pinota. Puita oli niin paljon, ettemme niitä saaneet talvessa kulutettua. Saatoimme ostaa seuraavana vuotena pienemmän määrän. Sen kaadatutin kauemman ovesta, ettei kulku alustaan vaikeutuisi. Kaksi päivää kärräsin, ja siellä ovat. Vielä ei ole alkanut lämmitys puilla, eikä jokasyksyinen savun ja vedon kanssa ottelu.