Pellot alkoivat
kuivua. Posion Martti opetti, kuinka piti kävellä kumisaappaissa
sarkaa pitkin. Jos saappaisiin ei tarttunut savea, oli maa kiimassa.
Silloin viljelijä alkoi sitä siementää. Ajoin pakettiautollani
Kaukolan myllylle. Nostin säkkini myllyn lastauslaiturille ja nousin
muutaman rapun myllyyn sisälle. Siellä oli Hohkon tilan isäntä.
Juttelimme kevään tulosta ja kyselin kuinka maat ovat kuivuneet.
- Ei vielä pääse
pellolle, menee ainakin kuukausi.
Minä sitä hieman
epäilin, mutten sanonut mitään. Kotona menin pelloille katselemaan
ja kokeilemaan saappaillani ja käteen kouraisemalla saven märkyyttä.
Kyllä Hohkon isäntä oikeassa oli, ei sinne vielä ollut asiaa.
Savi linttaantui. Minulla se kiima oli, mutta vielä oli maltettava.
Hankkijalta olin tilannut lannoitteet, ne tuotiin kuorma-autolla.
Navetan päädyssä oli sopiva paikka, lastasin 50 kg säkit isoksi
kasaksi. Olin tehnyt kylvösuunnitelmat eri lohkoille. Lähinnä
pihaa olerville lohkoille kylväisin ohraa. Niiltä kynnin syksyllä
nurmimaat nurin. Hyvin heinä siinä kasvoi, mutta nyt oli laitettava
tuottavampi kasvusto alulle. Heinämaita jäi vielä sellaiset
kolmisen hehtaaria kotilohkolle.
- Jokos sinulle
kuume nousee, Paulaa hymyilytti minun kevään touhuni.
- No kyllä, käyn
taas huomenna katsomassa, josko saisin lannoitteet ajettua pelloille
valmiiksi.
- Ei pellot vielä
kestä, uppoat sinne.
- Ajattelin viedä
lannoitteet tanhuan tien varteen, ja sitten ratastietä riihen ohi
niin pitkälle kuin tie kestää.
Aamulla joimme
kahvit keittiössä. Valtterikin tuli siihen juttelemaan ja
kahvittelemaan.
- Kylvöjäkös
suunnittelet?
- Niitä, muttei nyt
vielä. Vien hieman lannotteita valmiiksi.
Paula lähti töihin
Vammalaan, ja minä aloin lastata säkkejä tavaratilaan. Ensimmäiset
säkit pinon päältä tuntuivat kevyiltä. Tila alkoi täyttyä ja
säkit tulivat raskaimmiksi. Viimeinen säkki maassa oli littaantunut
levyksi. Sisus oli kovettunut, eikä säkin reunoista saanut enää
kunnolla otetta kouraan. Työnsin käteni pitemmälle säkin alle ja
nostin tuon lannoitelevyn ilmaan. Sen nostamiseen autoon täytyi taas
ponnistaa varpailleen ja työntää säkkiä pallealla ja rinnalla
ylöspäin. Puuh, olkoon tässä, ajattelin, haen sitten lisää.
Kunhan saan nämä ensin vietyä.
Iltasella Paula
katseli pienentynyttä kasaa navetan päädyssä. Kaksi kolmannesta
siitä oli pellolla neljässä paikassa.
- No sinulla kävi
työt kuitenkin.
- Kävi hyvin, en
mennyt ollenkaan pellon päälle, siellä ne nyt ovat, kaksi kasaa
Tanhualla ja kaksi ratastiellä. Sydänmaalle en vielä mennyt,
kuivuu hitaammin. Siellä täytyy kaivattaa piiriojat auki ja
salaojittaa lohkot, jotta sinne hyvin pääsee. Melkoinen raivaus on
pajupuskista, niitä kasvaa sarkaojissakin. Olen jo soittanut Ojasen
Mikolle, aloitamme ensi vuonna urakan.
Hyrkin tilalla oli
kaksi traktoria keväällä kylvöillä. Tauno ajoi kylvinkonetta,
renki kylvi ensin toisella traktorilla apulannan. Hyvin kävi työ
niinkin, mutta minulla ei ollut toista traktoria, eikä olisi ollut
varaakaan palkata ajuria. Ostin Hankkijasta koneen, jolla kävi
molemmat yhdellä ajolla. Siinä oli kaksi erillistä kaukaloa,
toinen lannoitteelle, ja toinen siemenelle. Näin pääsin yhdellä
ajokerralla kylvön osalta. Potilan jousipiikkiäkeellä pienensin
pellot.
Ohraa tuli suulin
takaiselle lohkolle, siitä riihen taitse heinämaan laitaan. Riihen
ja tien väliin tuli samaten ohraa. Metsäsaarekkeen ympärille
kylvin kauraa aina Saunanojan rajalle asti.
Heinäkuussa oli
kuuma, aurinko paistoi päivä toisensa perään. Heinätyöt
odottivat. Avuksi sain kylän poikia ja Heinot, Raunon ja Mervin.
Seivästimme heinät viimeistä kertaa Innanmaan pelloilla. Aamuisin
pellolle kävellessä ilma melkein ritisi kuivuuttaan auringon
räkityksessä. Minulta paloi kalju, aivan tulipunaiseksi ja
kipeäksi. Hain sopivaa hattua suojaksi. Kaikki olivat liian karkeita
palaneelle iholle. Lopulta löysin keltaisen sydvestini. Sen sisus
oli niin pehmeää kangasta, että sitä saatoin pitää. Raunoa
nauratti hattuni, ja ehkä muitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti