Valmistautuminen jouluun

                                  Mikki

Jouluaskareita

Vuoden aika jakaantuu kahteen osaan, ennen joulua ja joulun jälkeen. Kyllä meidän kirkko sen tiesi mihin aikaan sijoitti Jeesuksen syntymän, keskelle pakanallista juhlintaa talven selän taittumisesta ja kevään toivosta. Talojen työt oli tehty pääosin, sato aitoissa, lihat tiinuissa, heinät ladoissa, perunat kuopissa ja ämmät pirteissä. Kyllä talvellakin töitä tehtiin, naiset valmistivat pellavista ja villasta lankoja, joistasitten kudottiin tarvittavat vaatteet, suutari kiersi taloissa paikaten vanhoja ja tehden uusia. Saattoi varakkaimmissa taloissa vaatturikin käydä. Miesten oli pirtissä tehtävä rekiä, niitten jalasten aihioita kuivateltiin orsien päällä. Kesän mittaan oli katseltu sopivia koivuja, joiden juurakko kasvoi sopivasti mutkalla maan suuntaisesti. Ne kaadettiin ja kirveellä veistettiin kartanolla alustavaan muotoonsa. Vaari kiskoi puukolla päreen säleitä pärepihtiin pistettäväksi, saattoipa tehdä oikeita päreitäkin nippukaupalla. Puukkopäreet olivat kestäviä ja lujia, niitä kiskottaessa ei menty koskaan poikkisyyhyn, vaan puun syitä myöten. Näin päreen pinta oli tiivis, vesi ei päässyt puun sisään. Lisäksi tällainen päre kesti hyvin vääntöä. Tätä taitoa on Tanskalainen maajussi sarjassa esiintyvä viljelijä opetellut monissa maissa. Menetelmää on käytetty tukkipuista alkaen pienempiin kapineisiin, on halottu puita oksiin ja pajuihin asti. Taitava halkoja, kuten tuo maajussi, kykenee pienellä lovetulla kapulalla halkaisemaan pajun kerralla kolmeen osaan. Minä tein Eeron opastuksella pisteaidan. Sopivat aidakset piti halkaista pienen kuusen rungosta. Kirves piti laittaa tyven keskella ja napauttaa sitä toisen kirveen hamaralla. Sitten sitä halkeamassa olevaa uraa kopeutettiin vapaalla kirveellä ja saatiin halkeama etenemään. Kirveet laitettiin pois, ja alettiin käsin halkomaan puuta. Yksi taika siinä oli, halkeama alkoi helposti edetä toiseen sivuun. Se estettiin taivuttamalla sen puoleisesta puolikkaasta enemmän ja jyrkempään. Se tepsii, ja halaistut puolikkaat tulivat yhtä paksuiksi.

Meidän joulutyöt alkavat aina syksyisin, kun käymme haudoilla viemässä havut ja laittamassa lyhdyt ja kynttilät. Tänään kiersimme lähimmät haudat uudestaan Pälkäneellä. Paulan vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset. Olavi ja Tuuli lepäävät Hattulassa. Vanhat kynttilät paloivat edelleen, laitoimme kuitenkin kaikkiin lyhtyihin uudet kynttilät. Siinä onkin sitten muodostunut kaksi puoluetta, perinteen vaalijat elävän tulen ihannoivat, ja patterikynttilöiden käyttäjät. Nykyiset patterikynttilät välkkyvät kuin aito tuli ja palavat kerrasta kevääseen saakka. Olemme koonneet haudoilta pois steariinikynttilät. Ne ovat aina sammuneet ehkä muutaman tunnin paloajan jälkeen. Koskaan emme ole nähneet niiden palaneen loppuun saakka. Useimmiten ne ovat kaatuneet ja tuli on polttanut muovin puhki ja ne ovat sammuneet. Ovathan ihmiset jo lopettaneet päreitten polttamisen pihdeissä kotonaan, ulkona palavat pihavalot eikä roihunuotio. Ymmärrän kyllä kynttilän lumon, siis elävän tulen meille antaman mielihyvän. Kun ajan 200 km haudoilla käydäkseni, niin saan mieliyväni siitä, että lyhdyt palavat vielä, kun olen kotona.

Haudoilta jatkoimme Kangasalalle, Matin ja Sirkun luokse. Paula oli kerännyt kassillisen tavaroita vietäväksi Punaisen ristin kirpputorille ja toisen kassin joululahjoja. Kysuin Matilta, onko hän nyt päivittäin nostanut autoja ylös ja alas. ” Miksi, mitä minä sellaista tekisin?” ” No sen takia, kun minä annoin sinulle sen tunkin, pitäähän sillä nyt autoja nostella.”

Koetimme Matin kanssa mennä morjenstamaa Mikkiä, talon kissaa. Maanittelin sitä tulemaan esiin. Lopulta viimeisestä huoneesta se vilahti kirjoituspöydän alta tiehensä. Seurasimme sitä olohuoneeseen. Siellä se oli sohvan vieressä ja katseli meitä. Ei lähestynyt, muttei paennutkaan katseitamme.

Sirkku keitti kahvit ja olipa tehnyt kahdenlaisia voileipiäkin. ” Mitä leipää tämä on, kun on niin hyvää?”, kysyi Paula. ”Se on Tredun leipää, eikö olekin hyvää. Eihän se aina ole niin tasalaatuista, mutta kyllä se on aina hyvää.”

Sirkku kysyi Annelista.

Anneli oli kaatunut tai kaadettu Tampereella hänen tultuaan lääkäristä. Kolme mustaa miestä siinä oli ollut. Hänellä oli kantoside vasemmassa kädessään. Näimme hänet, kun edellisenä päivänä olimme olleet jouluaskareissa Laitikkalassa. Paula vei Helenalle kukkasen ja joulutervehdyksen. Siihen tulivat Anneli ja Paavo autollaan. Morjenstimme ja toivotimme hyvät joulut, saimme Annelilta Pälkäneen joulun, minä annoin Paavolle muutaman Luonto lehden ja Paulalla oli Annelille sinappia, kynttilä ja joulun kello.

Jatkoimme Kallelle. Kopistelin takaovella, sinne näkyivät jäljet menneen. Avasin oven ja aloin huudella Kallea. Vastaus kuuluikin ja Kalle kovin ilahtui. Paula keitti siellä Kallen opastamana kahvit, Kalle haki pakkasesta donitsit. Minä kävin vielä katsomassa Kallen tietokonetta, hän ei ollut päässyt Facebookissa eteen päin. Katselin, että siinä oli vanha käyttöjärjestelmä W 7. Sanoin, että se täytyisi päivittää. Kalle oli sitä tehnytkin. Sain auki Kallen sivun, mutta siinä oli vain tiedot Kallesta, ei muuta. Olin mennyt sinne vanhalla selaimella. Sanoin siitäkin, ja huomasin siinä olevan myös Chromen. Menin sen kautta ja sain Kallen FB:n auki oikein. Kerroin mitä olin tehnyt.

Kalle oli täyttänyt itsenäisyyspäivänä 93 vuotta, Helena oli 96.

Matti meinasi kertoa viiskylukulaisia vitsejä, mutta Sirkku suuttui ja sanoi menevänsä ulos, jos hän jatkaa. ”Olkaa nyt ihmisiksi, juodaan rauhassa kahvia.” Matti ei jatkanut. Juttelimme niitä näitä ja aloimme tehdä lähtöä. Suoramalle ja

Autosta Paula soitti toiselle veljelleen ja sai Airin puhelimeen. Olivat palanneet kotiin Kuljun navetan loppuunmyynnistä. Lupasimme tulla heille tuomaan pukin terveiset. ”Tuletteko kahville?” ”Ei, me käymme vain ovella, oltiin just Matilla ja Sirkulla kahveilla. Tule ulos, kun mersun nokka näkyy.” Ajoin Kangasalan läpi hullunkurisia ympyröitä kierrellen Suoramalle, Mämmitielle ja Artturintielle. Airi katseli toisen kerroksen ikkunasta ja tuli meitä vastaan rapuissa. Pekka heilutteli toisesta kerroksesta ja minä huutelin avonaisesta auton ovesta. Lahjat vaihdettiin ja muutaman sanan jälkeen ajelimme Painon kautta kotiin.

Mäkäräinen oli jo suorittanut kovan nousunsa ampumahiihdossa, voitti Ederinkin. Oli silti vasta 18.

Meillä kotona olin aamulla ottanut vintistä vastaan kymmenkunta laatikkoa, täynnään joulukoristeita. Minä köllähdin tuoliin istumaan, Paula aloitti koristeiden levittämisen.