Talonpoikaisen tuolin entisöinti

                                    Takasarjan liimaus, selustakappale korjattu.

                                       Etusarja ja istuinosa liimattuna kokoon.

                                       Etujalat olivat kuluneet, niitä täytyi jatkaa.

Puunauloilla koottiin tuolit aina 30-lukuun asti. Silloin sen purkaminen tarvittaessa on helppoa. Purkamiseen kannatta useissa tapauksissa alkaa, silloin on helppoa putsata kappaleet vanhoista maaleista, ja risoista osista saa hyvin mitat, jos niitä on korvattava uudella puulla..Purkaminen aloitetaan poraamalla tuolin puunaulat pois. Teränä on hyvä käyttää hiukan paksumpaa, kuin puutappi on. Poraus käsivaralta harvoin menee niin suoraan päin tappia, etteikö laidalle jää siitä osa. Jos niin käy, niin osien irrottaminen on hankalaa vanhan tapin jäämän pannessa vastaan. Helppoointa on aloittaa istuinosasta, jos tapin paikkaa ei näy, niin pieni skrabaaminen auttaa niiden esiin saamisessa. Yleensä istuinlaudat noesevat suoraan tappien poraamisen jälkeen. Joskus laudat on kuitenkin liimatti sivusarjoihin kiinni. Vanhat liimat olivat yleensä luuliimoja, jotka vanhemmiten kujivuvat kristallinkoviksi, ja murtuvat helposti. Pieni koputtelu puuvasaralla saa sauman irtoamaan.Minä olen joskus käyttänyt kuumailmapuhallinta hankalassa paikassa. Luuliima kuumenee ja muuttuu sitkaisemmaksi, jolloin irrottaminen onnistuu helposti.
Sivusarjoissa on samoin yleensä kaksi puunaulaa jalkaa kohden. Kaikki porataan, samoin, jos tuolissa on alasarjat.  Irrotus nitkuttelemalla, vaikkakin yleensä vanhat saumat ovat jo ehtineet aikojen kuluessa irrota liimauksistaan, eikä liitoksetkaan ole enää niin tiukkoja, että se pitäisi jalkoja sivusarjoissa tiukasti kiinni. Taas puuvasaralla kopsuttelua, niin ne irtoavat. Tarkkaile, oletko todella porannut tapit kokonaan pois, ettet joudu niitä vasaroimaan poikki.
Selustalaudassa on samalla tavalla puunaulat, jotka porataan pois ja siinä sitten sinulla on koko tuoli yksinä paloina.Maalauksen poistoon voit käyttää kuumailmapuhallinta ja skrabaa. Se taas voi olla sikli, tai puukko, sillä rapsuttelet kuumennetun osan maalista pois. On varottava maalin kovaa kuplimista, se saattaa polttaa maalin entistä tiukempaan kiinni. Lähinnä erilaiset liimamaalit voivat olla hiukan hankalia. Öljymaalit lähtevät kuin nahkaa vetäisi. Siklillä vedettäessä on varottava hinkkaamista niin että puuta lähtee mukaan.
Pienet kolhut jaloissa tai muualla tulee antaa olla ennallaan, osia ei saa ryhtyä vaihtamaan, ainoastaan silloin sen saa tehdä, kun osa on kokonaan rikki tai se puuttuu.Maalin poiston jälkeen sovitetaan osat uudelleen kasaan, ilman liimaa, ja katsotaan, onko vielä jotakin tehtävä ennen liimausta ja tapitusta.
Liimaus aloitetaan osina, hyvä tapa on koota ensin takajalat ja selustalaudat, jotka liimataan. Valkoinen PVC liima on vallan kelpoista liimaa. Jos on kyse antiikkikalusta, niin silloin on käytettävä samaa liimaa kuin alkuperäinenkin oli. Yleisimmin luu- tai nahkaliimaa.
Vanha luuliima on ruskeata, ja se on poistettava huolella liimattavasta pinnasta, sillä PVC ei tartu siihen kiinni.
Selustaosan kuivuttua liimataan loppu tuoli kokoon, etujalat, sivusarjat ja viimeksi istuinlaudat. Istuinosa on helppo laudoittaa sitten, kun muu tuoli on ensin kuivunut.
Sitten seuraa tapitus. Poraa reikä väljemmäksi, mikäli vanha poraus ei aivan sovi kohdalleen. Tuikkaus liimaa reikään ja tappiin ja tapin napautus kiinni. Sitä ei enää mitenkään laiteta puristukseen. Tapin pitää olla hiukan ahdas reikäänsä.
Tappeina voit käyttää vaikka pyörötankoa, jota saat valmiina kaupasta. Sen käyttö nopeuttaa tapitusta, koska sinun ei tarvi kuin kastaa tangon pää hiukan liimaan ja työntää sitten tappi reikään. Saman tien voit japaninsahalla sahata tapin poikki pinnan tasalle, ja sama uudelleen. Voit myös käyttää valmiita tappeja, tai vaikka vuolla tapit itse.Ennen tiukkoja tapituksia tehneet puusepät vuolivat mäntykalusteisiin tapit koivusta, joka vuoltiin neliskulmaiseksi ja hiukan reikää isommaksi. Silloin tappia sisään lyötäessä se kiilautui tiukasti reiän laitoihin, ja tappi puristui pyöreäksi. Tai, no ei aina, mutta tiukka se oli.
Vielä sana puusta, mitä voi käyttää korjaukseen. Sen olisi oltava noin sata vuotta vanhaa, ja sisällä äilytettyä, niin ettei siinä ole eri kosteus kuin korjattavassa tuolissa. Silloin korjaus istuu entiseen, eikä tule repeämiä tai kutistumia. Entisöijällä tulisikin aina olla vanhaa puuta varastossa, yleensä sitä saadaan sellaisista huonekaluista, joita ei enää kannata korjata. Joskus kannattaa hankkia vaikka halvalla ostamalla varastoon vanhaa puuta.
Lopuksi tuoli kevyesti pyyhkäistään 120 paperilla, tarkoituksena lähinnä putsata tuoli loppuroskista, maalin pärskeistä ja tappien kannoista. Pintakäsittely tietenkin ratkaisee putsauksen perusteellisuuden. Yleensä olen entisöinyt maalatun tuolin maalaamalla ja petsatun tuolin petsaamalla ja lakkaamalla.
Maaliksi käy hyvin kaikki öljymaalit, petsinä olen käyttänyt vesipetsejä.Maalaus on syytä tehdä kaksi kertaa, jos ei halua muuta pintaa. Puu on yleensä niin kyllästynyttä, että ensimmäisen kerran ohennusta ei tarvita.Minä olen maalauksen päälle laittanut lakan. Olen kokeillut sekä kiiltävää että mattalakkaa. Mielestäni mattalakka antaa aidomman tunnun. Olen sekoitellut omaa seosta kiiltävästä- ja mattalakasta. esim Helo kiiltävä 2/3 ja Jalo himmeä 1/3.Jos jättää himmeän lakan pois, niin pinta on sekä turhan kiiltävä että arka kulutukselle. Minun mielestäni.
Öljylmaalia käytettäessä on muistettava odottaa maalin kuivuminen kunnolla ennen seuraavaa kertaa. Siihen voi kulua viikon verran. Jos haluaa nopeuttaa kuivumista, niin voi käyttää kuiviketta. Sitä saa maalikaupasta, ja sitä on käytettävä ohjeen mukaan. Liiallinen käyttö aiheuttaa helposti pinnan ryppyyntymisen.
Laitan ensi kerralla kuvia petsatusta ja lakatusta tuolista, ja samalla selvitän petsauksen saloja. Samoin kerron patinoinnista.

                                        

                                           Tuoli valmiina, maalattuna ja lakattuna.