Petsaus ja lakkaus

Petsauksen patinointi näkyy hyvin istuinosan etureunassa ja -sarjassa, sekä selustan yläosassa.

Olen käyttänyt vesipetsejä kaikkiin töihini. Spriipetsi on toinen vaihtoehto, puuhun imeytyminen voi sillä olla helpompaa. Petsiä käytetään puun peittämiseen kuultomaalien tapaan. Värityksen voi itse valita monista eri sävyistä, tumman ruskeasta punertaviin ja jopa sinisen sävyihin saakka. Helpointa on petsata puhtaalle puun pinnalle. Vanhan esineen kuullottaminen on usein vaikeaa. Kyse on siitä, että käsistä ja muusta käytöstä puu on saattanut imeä itseensä rasvaa tai muuta likaa. Sen poistaminen on välttämätöntä hyvän lopputuloksen kannalta. Pintaa voidaan käsitellä kuumailmapuhaltimella ja kaapimella. Tämä menetelmä on minulla ollut useimmin käytössä. Siinä on huomattava, että vanha maaliaines tai lakka helposti kuumenee liikaa, ja alkaa imeytyä uudelleen syiden sisään. Näin työmäärä lisääntyy, vaikeutuu ja esine saattaa menettää pinnastaan liikaa puuainesta. Puhaltimen lisäksi käytän kaapimena tavallista puukkoa. Sen olen ensin hionut teräväksi. Sitä käytän kaapimena, ja terävä kärki on erinomainen ahtaiden kulmien putsaamiseen. Siikli on myös hyvä työkalu maalin poistamiseen puhaltimen apuna. Erona on se, että siiklin käyttö vaatii puhaltimen laittamisen syrjään ja otetta kahdella kädellä. Puhaltimen pehmentämä maali kyllä irtoaa hyvin, mutta siiklin terä on niin leveä, että koko terän leveyden mitalta on vaikeaa saada puhaltimella tasaiseksi pehmennettyä pintaa. Puukon kanssa toimiessa saatan yhtä aikaa sekä kuumentaa toisella kädellä ja toisella taas puukolla vedellä maalia pois. Jotta työ etenisi, niin puukkokäden täytyy heilua vauhdilla, koska vain pieni osa terästä koskettaa puuta. Näin edeten puukon terä kyllä kuumenee, ja onkin hyvä käyttää kunnon käsinettä suojana.

Olen erikoistunut tuoleihin. Niiden putsaaminen kokonaan maalista on melkoinen työ, kaikki sarjat ja pienat on käytävä huolellisesti läpi. Jos tuoli on kovin huono liitoksistaan, on se parasta purkaa osiin ennen putsausta. Jos purat, niin puhdista liimapinnat huolellisesti nahka- tai puuliimasta, sillä muoviliima ei tartu muutoin. Olen kyllä joskus joutunut käyttämään luuliimaa ja tekemään sitä itse kattilassa keitellen. Museotason töissä näin täytyykin tehdä, mutta tavallisissa töissä voi hieman oikaista.

Puukon jäljiltä pinnat voi vielä tasoittaa siiklillä tai hienolla santapaperilla. Taas töitä, joita museoihminen ei hyväksy, koska silloin aina tuhoutuu hiukan alkuperäistä puuainesta. Sen sijaan he käyttävät kirurgin veistä, jolla he saavat maalin kokonaan irti ilman puuhun koskemista, jopa palautettua alla olevan maalin. Sitten aloitetaan petsaus. Levittämiseen voi käyttää superlonin palasta, rättiä tai pensseliä. Jos valitset superlonin, muista suojata kätesi esim ohuella kertakäyttöisellä muovikäsineellä. Laita petsiä pieneen laakeaan purkkiin, johon saat superlonin hyvin kastettua. Aloita esineen reunasta, levitä petsiä kuin maalaisit, reunasta reunaan. Työn kestäessä huomaat selvästi petsin imeytyvän toisiin kohtiin enemmän. Siitä ei pidä huolestua, jatkat vaan loppuun saakka. Petsi ei saa kuivahtaa vetojen välissä, sillä silloin siihen aina muodostuu raitaa. No, sekään ei ole vaarallista, mutta jos hakee hyvää lopputulosta se saattaa harmittaa.

Tuolin petsauksessa työ on vasta puoliksi tehty. Minä aloitan petsin hyvin kuivuttua pinnan patinoinnin. Siinä on tavoitteena saada esine näyttämään ”kuluneelta”. Otan ison veteen kastellun superlonin käteen ja aloitan sillä pyyhkimisen niiltä osin, missä normaalikin kuluminen näkyisi. Takapuoli hinkkaa aina tuoliin lopulta oman kuvansa. Hiukan sitä matkitaan tällä hiomisella. Samoin tuolin muutkin osat, ne, mihin käsi koskee tai jalka hinkkaa tulee hioa melkein puulle. Tähän oppii vain tekemällä. Tuolin kuivuttua seuraavana päivänä alkaa sen lakkaus. Paljaalle petsipinnalle ei esinettä voi jättää. Siitä irtoaa väriä vaatteisiin. Lakkamisessa on käytettävä sellaisia lakkoja ja sekoituksia, että lopputulos on sen näköinen kuin siinä ei olisikaan lakkaa. Kiiltävät lakat eivät tähän oikein käy, muttei pelkät mattalakatkaan. Kokeilemalla löytyy itseä miellyttävä tulos. Minun konstini on 2 osaa Helo kiiltävä ja 1 osa Jalo himmeä. Ne ovat nykyaikaisia muovilakkoja, joten oikein pedantti ei niitä hyväksy. Tavalliseen tuolin tai pöydän korjaukseen ne hyvin käyvät.

Sitten vielä muutama vinkki. Päätypuuhun imeytyy paljon petsiä, ja tulos näyttää helposti liian mustalta. Jos levität tällaiseen kohtaan ennen petsin levitystä puhdasta vettä, niin tulos on tasaisempi. Sen sijaan tasopinnallakin on helposti puun syitä pystyssä, ja taas petsi imeytyy voimakkaammin. Minusta sellainen elävöittää pintaa, enkä siihen ryhdy vettä lotraamaan. Petsaus ei ole koskaan aivan tasaista, vaan pinnasta tulee miellyttävän elävä.

Istuiosan patina on tehty petsausta pesemällä vedellä kastellulla superlonin palalla. Samoin etureunasta poistin petsin niiltä osin mihin takapuoli ja housut hinkkaavat. Lopuksi lakkaus sekoitetuilla lakoilla.