Petsauksen patinointi näkyy hyvin istuinosan etureunassa ja -sarjassa, sekä selustan yläosassa.
Olen käyttänyt
vesipetsejä kaikkiin töihini. Spriipetsi on toinen vaihtoehto,
puuhun imeytyminen voi sillä olla helpompaa. Petsiä käytetään
puun peittämiseen kuultomaalien tapaan. Värityksen voi itse valita
monista eri sävyistä, tumman ruskeasta punertaviin ja jopa sinisen
sävyihin saakka. Helpointa on petsata puhtaalle puun pinnalle.
Vanhan esineen kuullottaminen on usein vaikeaa. Kyse on siitä, että
käsistä ja muusta käytöstä puu on saattanut imeä itseensä
rasvaa tai muuta likaa. Sen poistaminen on välttämätöntä hyvän
lopputuloksen kannalta. Pintaa voidaan käsitellä
kuumailmapuhaltimella ja kaapimella. Tämä menetelmä on minulla
ollut useimmin käytössä. Siinä on huomattava, että vanha
maaliaines tai lakka helposti kuumenee liikaa, ja alkaa imeytyä
uudelleen syiden sisään. Näin työmäärä lisääntyy, vaikeutuu
ja esine saattaa menettää pinnastaan liikaa puuainesta. Puhaltimen
lisäksi käytän kaapimena tavallista puukkoa. Sen olen ensin hionut
teräväksi. Sitä käytän kaapimena, ja terävä kärki on
erinomainen ahtaiden kulmien putsaamiseen. Siikli on myös hyvä
työkalu maalin poistamiseen puhaltimen apuna. Erona on se, että
siiklin käyttö vaatii puhaltimen laittamisen syrjään ja otetta
kahdella kädellä. Puhaltimen pehmentämä maali kyllä irtoaa
hyvin, mutta siiklin terä on niin leveä, että koko terän leveyden
mitalta on vaikeaa saada puhaltimella tasaiseksi pehmennettyä
pintaa. Puukon kanssa toimiessa saatan yhtä aikaa sekä kuumentaa
toisella kädellä ja toisella taas puukolla vedellä maalia pois.
Jotta työ etenisi, niin puukkokäden täytyy heilua vauhdilla, koska
vain pieni osa terästä koskettaa puuta. Näin edeten puukon terä
kyllä kuumenee, ja onkin hyvä käyttää kunnon käsinettä
suojana.
Olen erikoistunut
tuoleihin. Niiden putsaaminen kokonaan maalista on melkoinen työ,
kaikki sarjat ja pienat on käytävä huolellisesti läpi. Jos tuoli
on kovin huono liitoksistaan, on se parasta purkaa osiin ennen
putsausta. Jos purat, niin puhdista liimapinnat huolellisesti nahka-
tai puuliimasta, sillä muoviliima ei tartu muutoin. Olen kyllä
joskus joutunut käyttämään luuliimaa ja tekemään sitä itse
kattilassa keitellen. Museotason töissä näin täytyykin tehdä,
mutta tavallisissa töissä voi hieman oikaista.
Puukon jäljiltä
pinnat voi vielä tasoittaa siiklillä tai hienolla santapaperilla.
Taas töitä, joita museoihminen ei hyväksy, koska silloin aina
tuhoutuu hiukan alkuperäistä puuainesta. Sen sijaan he käyttävät
kirurgin veistä, jolla he saavat maalin kokonaan irti ilman puuhun
koskemista, jopa palautettua alla olevan maalin. Sitten aloitetaan
petsaus. Levittämiseen voi käyttää superlonin palasta, rättiä
tai pensseliä. Jos valitset superlonin, muista suojata kätesi esim
ohuella kertakäyttöisellä muovikäsineellä. Laita petsiä pieneen
laakeaan purkkiin, johon saat superlonin hyvin kastettua. Aloita
esineen reunasta, levitä petsiä kuin maalaisit, reunasta reunaan.
Työn kestäessä huomaat selvästi petsin imeytyvän toisiin kohtiin
enemmän. Siitä ei pidä huolestua, jatkat vaan loppuun saakka.
Petsi ei saa kuivahtaa vetojen välissä, sillä silloin siihen aina
muodostuu raitaa. No, sekään ei ole vaarallista, mutta jos hakee
hyvää lopputulosta se saattaa harmittaa.
Tuolin petsauksessa
työ on vasta puoliksi tehty. Minä aloitan petsin hyvin kuivuttua
pinnan patinoinnin. Siinä on tavoitteena saada esine näyttämään
”kuluneelta”. Otan ison veteen kastellun superlonin käteen ja
aloitan sillä pyyhkimisen niiltä osin, missä normaalikin kuluminen
näkyisi. Takapuoli hinkkaa aina tuoliin lopulta oman kuvansa. Hiukan
sitä matkitaan tällä hiomisella. Samoin tuolin muutkin osat, ne,
mihin käsi koskee tai jalka hinkkaa tulee hioa melkein puulle. Tähän
oppii vain tekemällä. Tuolin kuivuttua seuraavana päivänä alkaa
sen lakkaus. Paljaalle petsipinnalle ei esinettä voi jättää.
Siitä irtoaa väriä vaatteisiin. Lakkamisessa on käytettävä
sellaisia lakkoja ja sekoituksia, että lopputulos on sen näköinen
kuin siinä ei olisikaan lakkaa. Kiiltävät lakat eivät tähän
oikein käy, muttei pelkät mattalakatkaan. Kokeilemalla löytyy
itseä miellyttävä tulos. Minun konstini on 2 osaa Helo kiiltävä
ja 1 osa Jalo himmeä. Ne ovat nykyaikaisia muovilakkoja, joten
oikein pedantti ei niitä hyväksy. Tavalliseen tuolin tai pöydän
korjaukseen ne hyvin käyvät.
Sitten vielä
muutama vinkki. Päätypuuhun imeytyy paljon petsiä, ja tulos
näyttää helposti liian mustalta. Jos levität tällaiseen kohtaan
ennen petsin levitystä puhdasta vettä, niin tulos on tasaisempi.
Sen sijaan tasopinnallakin on helposti puun syitä pystyssä, ja taas
petsi imeytyy voimakkaammin. Minusta sellainen elävöittää pintaa,
enkä siihen ryhdy vettä lotraamaan. Petsaus ei ole koskaan aivan
tasaista, vaan pinnasta tulee miellyttävän elävä.
Istuiosan patina on tehty petsausta pesemällä vedellä kastellulla superlonin palalla. Samoin etureunasta poistin petsin niiltä osin mihin takapuoli ja housut hinkkaavat. Lopuksi lakkaus sekoitetuilla lakoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti