Ulkoraput kellarin puolella ovat lahonneet osittain. Ne ovat olleet kolmekymmentä vuotta sateessa ja pakkasessa. Meillä on ulko-oven päällä pieni kattolippa, sen varjossa istumme kesäisin katselemassa peltoaukealla monenlaista elämää.
Huutokaupat.com on kasvanut verrattain suureksi koko maan kattavaksi myynti- ja ostospaikaksi. Sieltä olen katsellut myynnissä olevia lehtikuusieriä. Lautoja ja lankkuja, erät ovat yleensä niin suuria, että maksavat satoja euroja ja painavat enemmäin kuin peräkärryni vetää. Nyt sinne napsahti kahden päivän ajaksi lehtikuusilankkuja. Näin ilmoituksen 16 minuuttia ennen huutojen loppumista. Innostuin ja tsekkasin erän. Lankut olivat kuusi metriä pitkiä ja niitä oli kahdeksan kappaletta. Tein tarjouksen ja voitin huudon. Maksoin saman tien ostokseni, se oli haettava tiistaina tai torstaina seuraavalla viikolla. Meille sopi torstai.
Tulimme mökiltä keskiviikkona kotiin yöksi. Paulalla oli vielä punttisali aamupäivällä, mutta yhdeltätpoista pääsimme matkaan. Minä mietin lankkujen katkaisua, otin mukaan kaarisahan, tikkisahan, käsisirkkelin ja jatkojohtokelan. Autotallista pakkasin vielä pari kiinnitysliinaa. Edellisenä iltana muistin vielä painaa kompuralla ilmaa peräkärryn renkaisiin. Monesti niitä näkyi teiden penkoilla, joissa ei tuota ilmaa ollut ajateltu lainkaan.
Ajoimme kauniissa syyssäässä ohi Urjalan ja makeistukun. Nyt en sinne poikennut, niinkuin aina Jakken kanssa ajellerssamme. Tulimme Humppilaan ja jatkoimme suoraan kohti Turkua. Maisema oli vielä kumpuilevaa ja vaihtelevaa Loimaalle saakka. Pysäytin auton levikkeelle ja laitoin kännykän navigaattorin päälle. Sen muistiin olin jo aiemmin taltioinut osoitteen, Lietoon ja Tarvasjoelle. Tyttö aloitti opastuksensa. Ennen Auraa käännyimme vasempaan vanhalle Härkätielle. Seurailimme joen viertä ylävirtaan, läpi pienten kylien ja hautausmaitten sekä kirkkojen ohi. Tie pieneni jokaisessa kääntymisessä, mutta oli edelleen päällystettyä. Ensin oli valtava saha, sitten suuri tiiliruukki, kookkaita hyvin hoidettuja maalaiskartanoita, maatiloja, kuivureita, navetoita.
Pääsimme perille. Kookkaan saharakennuksen viereisellä asfalttipihalla oli monia muitakin lautatavaran hakijoita. Vein autoni hieman sivummalle, etten tukkinut kenenkään tietä. Ensimmäisenä oli peräkärryyn lastattu juuri tuollainen valtava lautatapuli. Oli kärryssä onneksi kaksoisakselisto, joten kait se lastinsa kotiinsa saisi.
Kävelin pihan poikki morjenstamaan miehiä. Risupartaiselta nuorukaiselta kysyin lastiani, ja aloin sitten seurata häntä peremmälle pihan tapulien luokse.
Turtiainen se varmaan oli, onko tuttu nimi. Tuossa ne ovat.
Mainiota, voisinko saada hiukan virtaa, niin saisin ne poikki.
Minä haen trukin ja siirrän niitä.
Kaasutrukki löytyi rakennuksen toiselta sivulta ja nautrettavan kevyt kuorma nousi piikkien varaan. Kuski toi ne lähelle rakennuksen isoa ovea, kuski hyppäsi ulos ja poistui sisälle. Odottelin hieman aikaa, kävelin perässä sisälle.
Tuosta saat virtaa.
Seinässä oli pistokerasoita vinossa kaapissa, voimavirtaa ja 230:stä.
Onhan sulla kunnon johtoa, niin että piisaa, sanoi kun näki kelani.
Kyllä, ei mihinkään kannata lyhyen jatkojohdon kanssa mennä, tuossa piikkien päälläkö minä sahaan.
Voithan olla minua ketterämpi, mutten minäkään mielelläni maasta sahaa.
Liitin käsisrkkeliin johdon, koetin onko virtaa, kone pärähti. Mittasin lankun keskikohdan, kolme metriä, vedin siihen viivan ja nuolen. Mittasin vielä, että lankut todella olivat kuusimetrisiä. Puru lensi sirkkelin terästä, kun laskin neljästä lankusta läpi. Terä jätti vielä alla oleviin lankkuihin syvän piirron. Ei tarvi toista merkkiä piirtää.
Sanoin Paulalle, että nyt sitten voit auttaa. Hän tuli lankkujen viereen kintaat kädessä, minä autoin tasapainon löytymisessä.
Jaksatko, vai onko liian raskas.
Kyllä minä tämän vien. Hän siirsi lankun kärryjen takapään kohdalle, ja työnnälsi sen kärryn perille saakka. Olin jo jättänyt perälaudan kotiin, kuormaa ei kuitenkaan saisi kokonaan laitojen sisälle. Kaksi metriä meni kärryyn ja metri jäi vielä yli. Nostelimme vuorotellen kahdeksan lankkua keskelle kärryä. Sahasin vielä piikeissä olevat neljä lankkua kahtia, ja nostelimme nekin kuormaan.
Otin takaluukusta kuormaliinat ja vedin lankut tiiviisti pohjaa vastaan. Niin ne olivat kuin samaa kärryä, kiinni, eivätkä nitkahtaneetkaan kun koetin.
Juttelin vielä risuparran kanssa, moitin hänen isoja eriään.
Kyllä me myymme ihan sen verran kun asiakas vaan tahtoo, vaikka metrin pätkän. Sitä ei vaan saa sanoa, kun niistä ei huutokaupat saa provikkaa.
Hyvä, minä tulen toisella kertaa hakemaan 28 millistä.
Heilautin tervehdyksen ajaessamme portista ulos.
Meillä oli eväät mukana, kahvia ja valmisleipiä sekä pipareita. Tavan mukaisesti löysimme hyvän paikan kirkon parkkimaalta hautausmaan viereltä. Katselimme ohi ajavien autojen jarrutuksia ja hiljentämisiä kohdallamme. Tiessä oli suojatie ja korkea hidaste. Vaalea Porshe nuoren miehen kyydittämänä meni edes takaisin, näimme hänen kruisailevan vielä matkan edetessä. Pikatiellä nostin vauhdin hiljalleen sataan, nöyrästi kärry tuli lastinsa kanssa perässä. Pysähdyin taas kurkkaamaan ja nytkyttämään lankkuja. Eivät inahtaneetkaan.
Kotona ajoin talon taakse, irroitin kärryn varoen. Tiesin kuorman olevan peräpainoisen, mutta silti se hieman yllätti, kun sain ensin virtajohdon ja sitten kuulapään irti. Kärry rämähti taakse, aisa ylös ja lankut ottivat vastaan. Jätin purkamisen toiseen kertaan ja ajoin pihaan. Kokosin takaluukusta sahat, vasaran ja kelan käsiini ja aioin viedä ne romulaan takaisin. Oven edessä on kaksi porrasta. Jalkani ei noussutkaan aivan rappusen tasalle. Kops ja Pam. Kaaduin päistikkaa päin ovea pää edellä. Tavarat tippuivat käsistäni kuullessani lujan kolahduksen päästäni. Hieman huumaannuin hetkeksi, läpsäisin käteni pään päälle, könähdin istumaan rapuille ja katselin veren valuvan syliini. Nousin ja aloin kävellä sisälle. Veripisarat napsahtelivat kivetykselle mennessäni. Oven luona koetin siirtää kättäni paremmin haavan päälle, ei se vuotoa lopettanut. Menin lavuaarin viereen, katsahdin peiliin ja näin verivanat kahden puolen kasvojani. Lavuaari punastui, pesin silti käteni verestä, otin paperisia käsipyyhkeitä aikas tollon, painoin sen päähäni ja aloin pestä lavuaaria toisella kädellä. Vasta sen tehtyäni kävelin keittiöön ja sanoin Paulalle kopsauttaneeni pääni oveen. Näytäs, istu tuohon, ota paperit pois. Jaaha, taas täytyy lähteä. Minä laitan siihen paremmin sidoksen, minulla on sitä, vartoos.
Sain tollon päähäni, teipit pitivät sen paikoillaan, istuimme taas autoon ja ajoin ensiapuun. Etuovella oli suuri plakaatti, seis stop, jos sinulla on korona tai edes epäily, älä tule tänne. Toinen plakaatti oli sisäpuolella. Minä kävelin entisen ensiavun ovelle ja koetin avata sitä. Ei auennut, vaikka kuinka painoin nappia. Se olikin hälytyspuhelin. Hoitaja tuli paikalle ja kysyi, kuka soitti.
Minä soitin, kun yritin tulla ensiapuun.
Ilmottaudu ensin ja jää odottamaan tuolille. Sinut kutsutaan sisälle.
Paula otti kelakorttini ja kävi ilmottautumassa. Paikalla ei ollutkaan montaa potilasta, yksi meni ennen meitä. Saimme kutsun, 12 paikkaan 2. Hoitajana siellä oli leppoisa paksumahainen mies.
Katsotaas, hyvin on ainakin side, avaan vähän. Selvä, singeriä tarvitaan, menkää odottamaan saliin. Istuimme salin toisella laidalla, kun keski-ikäinen kookas nainen mustissaan istahti toiseen päähän tuolille ja alkoi tekstata kännykällään.
Pääsimme lääkärin pakeille. Nuori mies, asiallinen, alkoi tutkia ja kysellä. Menikö taju, oliko huimausta, kaksoiskuvia, katso sormea, purista minun sormia... Hyvin meni testit, hän pyysi istumaan taas saliin. Kookas nainen jatkoi tekstailuaan.
Minua vietiin taas, tällä kertaa toimenpidehuoneeseen. Makasin sängyllä, lääkäri puudutti ja alkoi neuloa tikkejä. Kysyi, millainen solmu siihen laitetaan. Kolminkertainen umpisolmu. Entäs suolia parsitessa. Sama peli, umpisolmut.
Kertoilin vielä piikkilangasta, hevosen karkaamisesta, kenkien putoamisesta, ja neulos oli valmis. Hoitaja vielä valmisteli minut lähtöön, tollo päähän, toinen tollo toisen päälle ja sidos leuan alta yli pään. Vielä sininen tiukka siden kaiken päälle. Minä pyysin, ettei laittaisi liian tiukkaan, että saisin syödä.
Lääkäri teki vielä huoneessaan tarkastuksia.
Lähetän teidät vielä magneettikuvaukseen, koska teillä on tuo Marevan. Jos sieltä ei löydy mitään, niin saatte lähteä kotiin. Menkää vielä odottamaan.
Kookas tummiin pukeutunut nainen jatkoi vimmattua tekstaamistaan.
Minut haettiin röntgeniin. Kuvat saatiin ja ne lähetettiin Tampereelle tuomiolle. Palasin Paulan viereen. Tumma kookas tekstailija oli poistunut.
Tuo nainen, tekstaaja, tuli sisälle varoituksista huolimatta. Hoitaja kävi kysymässä, miksi hän istuu siinä. Sanoi tulleensa koronatestiin, kun oli kröhää ja kuumetta. Hoitaja kuumeni. Ei tänne saa tulla, emme edes tee koronatestejä, ovella oli ohjeet, miten te silti tulitte.
Paula kertoi episodista ja minä aloin kuumeta. Onnekseen nainen oli poissa. Helvetti, tulla nyt sairaalaan tartuttamaan muita, sika. Ei edes maskia ollut.
Palasimme kotiin, pakkasimme hätäisesti ja ajoimme mökille.
Tuli lääkkeitten ottamisen ja piikittämisen aika. Istuin keittiön pöytään ja katselin yksinäistä magnesium purkkia.
Minä unohdin lääkkeet kotiin, pakko mennä hakemaan.
Mennäänkö sitten takaisin kotiin.
Ei, kyllä minä ajan edes takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti