Eläkeläisen päivä

 Yksi päivä

Nousin puoli kahdeksalta. Hain kopalla puita kellarista ja laitoin tulet uuniin. Tilaus oli noin kaksisataa astetta. Jouduin syöttämään nuohousluukkuun useita Aamulehden kääräistyjä sivuja, ennen kuin pesä alkoi kunnolla vetää. Join aamuteen ja puin päälleni päivävaatteet. Ulkoilman ollessa lämmin, vielä n. 10 astetta, uunikin lämpenee nopeasti ja puolta pienemmällä puumäärällä. Aloimme valmistautua kauppaan lähtöön. Sain pellit kiinni.

Käänsin Sääksmäentiellä vasempaan tavallisen oikean sijaan. Paula kysyi minne nyt mennään. Sanoin meneväni ensin Masan autoon ostamaan pesusientä ja lastaa ikkunan pesua varten. Käsitti varmaan, että pesen autoa. Olin illalla jo miettinyt asian valmiiksi, pesisisinkin talon ulkoikkunat. Sen tekisin samoin kuin autonkin ikkunat, sienellä ja lastalla. Kaupassa en saanut niin pitkävartista pesuria kuin halusin.

- No, minä teen siihen jatkovarren.

Menimme Cittarin yläparkkiin, melkein kaikki paikat olivat varattuja. Jätin Paulan ja sanoin meneväni eturiviin, jos sinne tulee paikka. Ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, että avasin ikkunat ja laitoin musiikin soimaan, ja muistelin edellisen päivän reissua Jakken kanssa.

Tavalliseen aikaan, kymmeltä olin pihassa, Jakke tuli siinä samassa ja antoi minulle suklaapatukan. Hän aina muistaa minun verensokeri arvoista huolehtia. Olimme jo illalla sopineet, että käymme Korpelassa täydentämässä talvivarastojamme. Kärjenniemn kautta Lempäälän oikotielle ja Päivästön muinaiskalmiston kautta Narvaan.

- Katsos, onkin aikamoinen sumu.

- Kyllä, vaan silloin viisikymmentä luvulla kun ajoimme Vammalasta Lahteen santateitä niin silloin oli joskus laaksokohdissa pimeällä sumua. Ei siinä juuri mitään eteensä nähnyt.

Sammaljoen keskusta jäi vasemmalle, kun käänsimme Rautaniemen tieltä kohti Vammalaa.

- Tämä on sitä betoniraudotettua tietä, muistakkos. Ajoimme raudoituksen päällä monia kilometrejä. Nythän tämä on hyvä.

- Kyllä kyllä, olemme tätä tietä ajaneet usein ennenkin.

Tyrväänkylän kohdalla ajoimme vanhaa Kiikan yhdystietä ohi Kaarlo Sarkian syntymämökin. Kokemäenjoki kiemurteli aivan maantien laidassa. Hiukan Kiikan jälkeen pysähdyimme katselemaan sukeltaja sorsien kalastusta. Kivellä istui merimetso siipiään kuivatellen. Kauniimpaa syyspäivää ei voi olla. Syvän tyytyväisinä saimme Korpelasta ajaa Punkalaitumelle jokilaakson kumpuilevalla ja kiemuraisella tiellä.

Tulimme kotiin. Kannoin kaksi painavaa kassia keittiöön. Paula tuli perässä ja napsautti kahvikannun päälle. Minä vaihdoin työvaatteet päälle. Paula kysyi, mitä nyt tapahtuu? 

- Menen pesemään ikkunat ulkoa. Sain ämpärin ja siihen pesuvettä sekä kasan rättejä kainaloon. Aloitin makuuhuoneen ikkunasta. Kastoin sienen pesuveteen, kuivasin sitä hieman ja vedin sienellä yläruudun märäksi. Kuivasin lastan rätillä ja vedin ensimmäisen vedon ylhäältä alas ja saman tien toisen vedon toisesta laidasta. Katselin jälkeä, hiukan oli korjattavaa, lasta täytyi kuivata joka vedon jälkeen. Jatkoin kuistin ikkunoihin. Työ kävi hyvin, vallankin ulkorappusilta yletyin hyvin. Siirryin pirtin ikkunoihin. Ne olivatkin korkeammalla ja siten raskaampia pestä. Pyyhin hikeä kaljustani ja käännyin päädyn ikkunoihin. Täytyi hakea keittiötikkaat sisältä. Poljin alarapulta toisesta puolesta saadakseni tikkaat edes jotenkuten huojumattomiksi. Aurinko paistoi suoraan, ikkunoihin alkoi jäädä jälkiä. Lisäsin vettä sieneen, vedin lastalla useamman kerran, ja kuitenkin siihen jäi laikkuja ja viiruja sekä kulmiin vettä. Aloin pyyhkiä rätillä ruutu kerrallaan saadakseni siistimpää jälkeä. Huiskin molemmilla käsillä, lastalla ja rätillä, huojuin tikkailla ja hikoilin. Ennen toista ikkunaa istuin pitkään huokaillen ja hikeä kuivaillen. Ponnistauduin uudelleen tikkaille ja sain toisen päätyikkunan puhtaaksi. Nyt istuin vielä pitempään ja mietin miten pääsen vielä sisälle ja jaksanko raahata tarvikkeita ja tikkaita perässäni. Vein kaikki kerralla aitan rappusille, ja istahdin jälleen. Siinä varjossa, suojaisessa solassa istuessani tuumin, että en ole kolmeenkymmeneen vuoteen pessyt autotallin ikkunoita. Ponnistauduin ylös ämpäri ja pesulasta toisessa kädessä ja yksi kuiva rätti toisessa. Ikkunat katsoivat kuin syyttäen, joko tulet pesemään joko.

Sisällä Paula valmisti uuniin hernekeiton ja toisessa astiassa soppalihat. Kaksi tuntia ja hernekeitto oli kypsää.

- Tule syömään.

Laitoin vielä syönnin jälkeen hernekeiton mustassa padassa takaisin uuniin, joimme kahvit. Minä istahdin tuoliini kirjoittamaan.