Taulut

 

Taulujen siirtoa

Taulujen siirtelyä

Noustuani ylös näin heti tikkaat ja taulun lattialla. Jakkarakin oli ylösalaisin. Sekin tiesi töitä. En puhunut mitään, join aamuteeni rauhassa ja kävin tuoliini istumaan ja huokumaan hetkeksi. Paula ei malttanut, vaan alkoi luetella töitä minulle. Miekasta ja Kivestä ostamani uusi taulu aloitti suuremman episodin kuin olin ajatellut. Paulalle lahjaksi ostamani työ oli nyt saatava paikoilleen. Nousin tikkaille ja otin alas Paulan vanhan merimaiseman. Se olikin raskas, ja jouduin nousemaan tikkaiden ylätasanteelle, enkä hetkeen saanut tukea mistään. Suoristaessani ruotoani sain polvista hiukan tukea tikkaiden yläpuolasta. Nitkutin taulun pois naulastaan ja ojensin sen alhaalla odottavalle Paulalle. Katselin seinää ja mietin voisiko vanha naula olla sopivalla korkeudella. Hämähäkin seittejä ainakin oli runsaasti ja pölyä. Pyysin kosteaa rättiä pyyhkimistä varten. Ajattelin Paulan ojentavan tiskirätin minulle, sen sijaan hän menikin pesuhuoneeseen ja alkoi etsiä mielestään sopivaa minulle annettavaksi. Seisoin edelleen tikkailla ja jalkani alkoivat väsyä, en kuitenkaan sanonut mitään. Sain sitten käteeni valkoisen kostutetun rätin ja pyyhin minkä yletyin seinää puhtaaksi. Pyysin käteeni uutta taulua, sain sen ja ripustin sen paikalleen. Hyvin sopi. Astuin alas tikkailta ja jäin tuoliin istumaan ja tasaamaan oloani. Sanailua syntyi rätistä ja Paula poistui jonnekin. Minä siirsin pirtin pöytää ja asetin tikkaat vapautuneeseen tilaan. Nyt olikin kevyt taulu kyseessä, värikäs grafiikan lehti Visavuoresta. Paula palasi ja taas alkoi sanailu. Tällä kertaa pöydän siirrosta, jota hän oli heti ensiksi ehdottanut. Minä kysyin, onko tässä kilpailu oikeassa olosta. No, ei ollut.

Paulan merimaisema taulu nousi grafiikan lehden tilalle. Eihän se paikka kelvannut, oli liian hämärä nurkka. Katselin hetken seiniä, ja siirsin Paulan tuolin keskilattialle. Nostin tikkaat ikkunan eteen, ja taas minun täytyi nousta viimeiselle alskeleelle. Tikkaat olivat niin lähellä seinää, että en oikein kyennyt nousemaan suoraan, verhotanko oli tiellä. Otin ikkunan pielestä tukea ja aloin kääntää ruotoani sivulle, jotta saisin pääni tangon yläpuolelle. Hiukan huojutti, mutta onnistuin. Otin seinältä Lahden merimaalauksen, onneksi se oli kevyt. Ojensin sen Paulalle ka kiipesin alas. Taas tikkaat alkuperäiselle paikalle, mutta en oikein päässyt oikeaan asentoon. Laskeuduin alas, raivasin pirtin pöydän tavaroista ja nousin pöydälle. Se hieman huojahteli, muttei kipannut. Tuoli pöydän päällä oli liian vaikea yhdistelmä, joten päädyin kurottamaa ylös, ja sain pyyhittyä pölyt. Paula ojensi Lahden merimaiseman ja sain sen paikoilleen. Vielä täytyi saada Paulan taulu seinälle pois otetun maiseman tilalle. Kiipesin taas tikkaiden ylimmälle puolalle huojumaan, pyysin taulua. Vasemmalla kädellä nostin sitä ylös, oikealla sain hieman tukea seinästä ja kampesin taulun pääni yläpuolelle. Samassa tikkaat hieman huojahtivat ja siinä paikassa alkoi tasapainon hakeminen. Kirosin ja pakotin itseni pysymään pystyssä, missä onnistuinkin ja sain taulun paikalleen. Nyt jalkani tärisivät, huojutti ja sydän löi mitä sattui. Istuin omaan tuoliini palautumaan. Vaan olikos työ tehty? Paulalla oli heti mielessään viimeisimmän taulun nosto, se kun oli selvästi liian alhaalla. Huokaisin, siirsin tikkaat, otin taulun alas, hain vasaraa vessan kaapista. Eihän se siellä ollut. Esitin rauhallista kysyessäni Paulalta vasaraa. Sen olin laittanut pirtin pöydälle aiemmin valmiiksi taulun naulaamista varten. Paula sen oli siirtänyt pois jonnekin, ei heti löytänyt, mutta onneksi se sitten kuitenkin löytyi. En sanonut mitään, nousin tikkaille, ylimmälle puolalle. Jouduin taas kiertämään kroppaani sivuun väistäessäni kelloja ja tiukuja. Koetin repiä vanhan naulan pois, nitkutin ja nitkutin, kunnes vasaroin sen hirren sisälle. Hyvin meni, mutta naula vääntyi. Hakkasin naulan littiin harmissani. Uusi naula oli suussani, otin sen toiseen käteen ja aloin hivuttaa kättäni seinää ylös. Samoin toisella kädellä, siinä oli vasara. Kurkotin ja kurkotin, sain naulan viitisen senttiä edellisen yläpuolelle. Sain hieman tukea seinästä naulakädellä ja varovasti vasaroin oikealla kädellä, ja onnistuin. Taulu näyttää paremmalta kohonneessa paikassaan. Istuin jälleen tuoliini ja sitten, tuli uusi komento. Hänen taulunsa toisella seinällä verhotangon yläpuolella oli vinossa. Siispä tikkaat taas seinän eteen ja ylös vaan. Siinä oli kaksikin taulua, pieni Budapestistä ostamani sievä nukkuja toisena. Siirsin niiden paikat päikseen ja hyvä tuli. Isompi taulu jäi hieman, ehkä, alas.

Menin ulos nostamaan puutarhakalusteet aittaan, tuolit oli jo tuonut aitan eteen edellisenä päivänä. Pöydän siirrossa aittaan Paula auttoi oven kohdalla. Palasin sisälle ja aloin kirjoittaa, ajatellen olevani jo vapaalla. Hah, mikä luulo. Nyt täytyy lähteä siirtämään lamppuja päikseen, keittiön pöydän vieressä oleva pirtin pöydän päälle ja siinä oleva suutarin lamppu keittiöön.