Hammas
Ei joulua kivutta
Yöllä heräsin. Hammas alkoi vihoitella. Oli se jo muutamia päiviä
kipuillut, ei kuitenkaan vallan kauheasti. Oikeastaan se oli ollut kipeä jo
syksystä saakka silloin tällöin. Nyt se herätti ja valvotti. Menin tuoliin
istumaan aamuyöstä. Päätin hakea apua heti aamun valjettua. Soitin Oraalin
valtakunnalliseen puhelimeen. Myötätuntoinen lasten synnyttäjä pahoitteli,
ettei Valkeakoskelle ollut yhtään kiireaikaa perjantaille. Soitin Oraalin
paikalliseen puhelimeen. En kuitenkaan saanut aikaa, jonoon pääsisin. Halusin
jonoon, otin varmuudeksi ajan Tampereelle klo kahdeksi ja jäin odottamaan.
Kahdentoista jälkeen lähdin ajamaan moottoritietä. Rauhallinen liikenne,
ohittajatkin ajoivat vain vähäistä ylinopeutta. Hatanpään risteyksessä oli isot
tietyöt, pääsin yhtä kaistaa pitkin linja-autoaseman risteykseen ja vihreillä
puikahdin parkkihalliin. Sain hyvän paikan ja jäin odottamaan ajan rientoa.
Parisenkymmentä minuuttia katselin vanhempia lapsineen menevän edes takaisin.
Nousin autosta ja kävelin hisseille. Painoin 4. kerroksen nappia, pariskunta
painoi 3. Hissi toppasi kolmosessa, katselin oven edessä olevan aika työmaa,
poistujatkin katselivat minne menisivät. Minä poistuin 4. kerroksessa. Työmaa
oli siinäkin, seinällä lappu ja nuoli 3. kerrokseen. Siellä olisi vastaanotto.
Teputin raput alas ja menin tiskille. Lasten synnyttäjä opasti minua, Oraal on
neljännessä kerroksessa, menette tuosta ulos, ja noiden mainostaulujen takaa
pääsette neljänteen kerrokseen. Kiersin keskusaukion toiselle puolelle, sain
hissin ja neljännessä kerroksessa aivan ovia vastapäätä luki Oral. Lasten
synnyttäjä kehotti minua istumaan aulaan ja odottamaan. Kiersin aulaa
katseellani ja hain strategista istuinta. Se olikin siinä sivussa, siitä näki
kaikki ovet ja kulkijat, lisäksi se oli pappa mallia, siitä pääsi hyvin ylös.
Kello seinällä näytti kahtakymmentä vaille kaksi. Kolme lasten synnyttäjää
pisteli ohitseni, tervehtivätkin. Kymmenen yli tuli ovesta 3 pihalle mukavan
pyöreä samaa sukupuolta kuin aikaisemmat kulkijat. Hänkin tervehti, meni
naulakolle ja pyysi anteeksi ajan ylitystä. Näin rehellisen kanssa oli helppo
jutella. Hän pääsi käsitykseen, etten pitänyt tuolla kymmenminuuttisella mitään
väliä.
Ovi aukesi huoneesta 3, sain kutsun. Tervehdin kahta lasten
synnyttäjää ja istuin suoraan vaakatasossa olevaan tuoliin. Valitin vaivaani.
Suurennusotsalamppua pitävä katsoi suuhuni, alkoi naputella hampaitani, kunnes
viimeisen kohdalla ähkäisin. Tästä täytyy ottaa kuva, suu auki, tämä menee
hieman syvälle, nyt hampaat yhteen. Hemmetin varovasti suljin suutani, kunnes
kuului, hyvä.
Sitten alkoi lyhyt neuvottelu. Päätin sen sanoihin, pois
vaan. Suuhuni työnnettiin puudutuspiikit molemmin puolin hammasta, tuntuuko
vielä, tuntuu. Puudutettiin lisää, joko kieli on turta, ehkä vähän. Minä
aloitan poraamalla, tuntuuko, ei haittaa, poraa vaan, nyt poraan kipeää puolta,
tuntuuko, aivan hyvin kaameasti tuntuu. Piikitettiin taas lisää. Poraus jatkui,
tuntuuko, no tuntuu, anna mennä vaan. Hiki alkoi nousta, poraus loppui, hammas
halkaistiin, kipu oli ympäröinyt minut. Nyt alan nytkytellä pahempaa puolta
irti, ja totisesti olin hiljaa rinta kaarella paita märkänä hiestä. Nyt tämä
irtosi, otan toisen puolen. Nytkytys ja rutina jatkui, en päästänyt ääntäkään.
Hammas päästi minusta.
Huilasin hetken ja nousin pöydän ääreen tuolille. Lasten
synnyttäjä sanoi, olet sinä sitkeä sissi, kun et äännähtänytkään. En voinut,
työ olisi vaan keskeytynyt ja jatkunut, paha pois vaan kerralla. Sain ohjeet,
joita en ymmärtänyt, kävin maksamaan ja hissillä alakertaan.
Katselin oikealle ja vasemmalle ja koetin hahmottaa auton
paikkaa. Tulin nyt eri hissillä, päätin auton olevan oikealla, olin oikeassa.
Starttasin ja jäin hetkeksi katselemaan ulos ajoa. Oikealta näyttää menevän, ei
tuosta, on yksisuuntainen vastaan, tuosta ja edessä on puomi ja ramppi. Minulla
on Muuvi äppi, ja puomit aukeavat vaivatta edessäni, no ei nouse, mikä,
peruutan, autoja alkaa tulla, olen tiellä, peruutan ja jään katselemaan muitten
menoa. Puomi nousee hyvin. Ohjetaulussa lukee, puhdista rekisterinumero. Otin
rätin ja kävelin katselemaan puhdasta kilpeä. No voin tässä hieman pyyhkiä, kun
kerran käskivät, autoon ja uuteen yritykseen. Puomi pomppasi pystyyn, ovi
aukesi edessäni ja olin ulkona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti