Kalojen ja kanojen savustus

 Vihonviimmeinen savustus

 

 

Paula osti kolme Kalaneuvoksen lohifilettä. Minä savustin ne, mutta se ei ollutkaan aivan helppoa. Fileet leikattiin poikkipuolin annospalan kokoon. Palojen alle Paula laittoi leivinpaperista leikatut mittojen mukaiset palat. Minä hain savustamosta ison rosterisen pellin. Kalat mahtuivat siihen vierekkäin ja päällekkäin Lautaselle Paula latoi vielä useita kanafileitä, jotka oli kääritty rullalle ja  päällä oli siansivua. Ne oli sidottu narulla tiukaksi paketiksi. Kalat olivat yön suolassa ennen palastelua.

Minä menin pihalle lapioimaan tietä savustamolle. Hain työnninlumilapion kuistilta ja aloitin rappujen kulmasta. Lumi oli kovaa, siihen oli heitetty kasalle aikaisemman lapioinnin lumia. Työnnin ei toiminut. Sai sillä sellaisen puoli kerrosta lunta nostettua hieman, silloin sen reunoilta kököt putoilivat ja samoin oli käydä muullekin lumelle. Vein työntimen pois ja otin aitan seinältä alumiinilapion. Sitä käytin aikoinaan kuivan viljan lapioimiseen, kuuppa oli sopivan iso ja kourut laidat pidättelivät viljan siilautumista lattialle. Hyvin se sopi myös kökkölumen siirtelyyn. Lapioin kahden kuupan leveydeltä nurmikkoon saakka hyvän reitinrappusilta savustamoon. Huilata vaan täytyi useaan otteeseen, kun selkä vihoitteli edellisistä ponnistuksista lumen parissa. Nostin hupun savustimen päältä, hyvin se oli suojannut mustaa idän peltilaatikkoa. Kaasupullo oli siinä vieressä valmiina aloittamaan suhisemisensa.

Menin keittiöön hakemaan kaloja sekä lautaselle laitettuja kanan paloja. Pystyin viemään pellillisen kaloja kaatumatta hankeen. Jos polku olisi ollut kapeampi, niin horjumiseni olisi voinut päättyä heikosti. Savustimen neljälle päällekkäiselle ritilälle latasin kalat ja ylimmäksi kanat. Aukaisin kaasupullon hanan sekä savustimen säätimen ja naksuttelin sytyttimestä muutaman kerran ja suhina alkoi sinervällä liekillä. Menin hakemaan Romulasta jakkaran ja kellarista leppäpalikat. Samalla veistelin kirveellä tammesta muutaman lastun leppien sekaan. Lämpö nousi, savu kierteli reiistä. Avasin kaapin oven ja katselin kalvakkaita kaloja. Mittari näytti viittäkymmentä astetta ja minä tavoittelin kahdeksaakymmentä. Kävin sisällä juomassa vettä ja samalla laitoin naisten ampumahiihdon takaa-ajon tallennukseen.

Lämpö näytti 40 astetta. Avasin tulipesän luukun ja katselin liekkirengasta. Kääntelin säätönuppia, katselin kaloja ja mittaria. Oliko pakkanen niin kova, ettei idän ihme kyennyt sitä voittamaan. Kävin sisällä ja mietin ongelmaa. Palasin uunille ja nostin kaasupulloa. Syy selvisi, viiden kilon pullo veteli viimeisiään aivan kevyenä.

Huikkasin sisälle meneväni kaasuostoksille, vanhan pullon jätin vielä viimeisiään suhisemaan. Nesteen huoltoasemalta pyysin kassalla viiden kilon komposiittipulloa. Maksoin sen ja kävelin ulos odottamaan. Kassalta tuli pian myyjä, katseli lumen sisällä olevia kaappeja ja mietti ääneen saako hän kaappia auki. Lukon päälle oli laitettu suoja, myyjä työnsi avaimen lukkoon ja katkaisi avaimen. Ei ollut lukko sulana. Kahta muutakin kaappia hän kokeili saamatta niitäkään auki. Pahoitteli kuitenkin ja pyysi minua kassalle, jotta saisin varauksen pois tililtäni. Menin ja katselin kuittia, jonka hän kassakoneesta sai, mutten minä sitä saanut.

Säilytin ensimmäisen kuitin lompakkooni ja autossa mietin seuraavaa huoltoasemaa. No, Mallaspitojen asema Tokmannin vieressä, ajoin sinne aivan pullokaappien viereen ja kävin nykimään ulko-ovea. Ei auennut. Taas autoon ja Shellille.

Siellä oli muutamia miehiä ulkona tupakilla ja pari sisällä kahvilla. Seisoin tovin tiskin takana, kun siihen viereeni tuli lyhyenlainen isäntä kahvikuppi kädessään. Hän kysyi, saisiko hän maksaa ensin kahvinsa. Annoin luvan. Myyjä saapui, ja lähti saman tien ulos tarkastamaan kaasupulloja, olisiko niistä joku myydä. Palasi takaisin. En voi myydä, kun kaappi on lukossa, enkä saa sitä avaimella auki, se on jäässä. Viereeni tullut lyhyenlainen isäntä alkoi neuvoa. Laske altaaseen niin kuumaa vettä kuin saat hanasta tulemaan. Laita sitten muovipussiin sitä kuumaa vettä ja laitat sen pussin lukon kylkeen, niin aukeaa. Myyjä katseli miestä kuin puntaroiden, josko häntä jymäytetään. Minä puutuin tilanteeseen ja sanoin sen olevan aivan käypä neuvo. No, jos minä koetan sitten. Hän meni takahuoneeseen ja minä kävelin kaappien luo ulos. Sieltähän myyjä saapuikin pieni muovipussi täynnään vettä mukanaan. Hän kysyi, miten pussi pitää laittaa. Neuvoin vaan laittamaan pussin kiinni lukon pitkälle sivulle ja päihinkin, jos siitä ylttää. Hetken piteli myyjä pussiaan, ja lukko aukesi. Hienoa, edellisellä asemalla myyjä katkaisi avaimensa lukkoon. Myyjä alkoi nykiä ovea auki onnistumatta siinä. Menin viereen ja kysyin mitä tarvii tehdä. Siinä oli lukon kohdalla paksu lattarauta pariovia kiinni pitämässä, ja oli nyt jotensakin jäätynyt. Minä tempaisin siitä lattaraudasta että helähti ja kopautin myyjää ovella kylkeen. Anteeksi, sepä voimalla aukesi. Kaapissa ei ollut kuin kymmenen kilon rautaisia pulloja. Sellaiseen oli tyytyminen, nostimme sen yhdessä takaluukkuun. Kävin maksamassa ja ajoin varovasti kotiin. Auton ajoin talliin ja pulloa aloin raahaamaan savustamolle. Yhdellä kädellä vein sitä portaille, sitten huokasin ja otin pullon molemmilla käsillä syleilyyn ja aloin taapertaa hyvää polkua myöten savustimen luokse. Tempaisin kevyen pullon eteeni, nostin letkun ja lukkokorkin pois ja loin sovittaa sitä uuteen pulloon. Ei liikkunut lukitusrengas paikoilleen, nytkytin mitä jaksoin ja painoin ulkorenkaasta. Ei lukittunut millään. Työnsin letkun pään ja lukituksen uuniin, josdpa se sulaisi siellä. Saattoi se sulaakin, muttei toiminut. Istuin jakkaralle ja aloitin kalikalla naputella lukitsijarengasta kädessäni. Puolelta toiselle naputtelin, kun se äkisti myöntyi toiselta reunaltaan ja pian kokonaan. Rumpsuttelin sitä käsissäni ja työnsin kaiken pullon päälle, painoin minkä jaksoin ja samalla toisella kädellä työnsin lukitusrengasta alaspäin. Naps, se lukittui.

Nostin lämmönsäätimen täysille, nyt suhisi kaasu alkaen kuumentaa kaloja ja kanoja. Kävin sisällä juomassa hiukan vettä ja antamassa väliraportin. Olin aiemmin jo ottanut yhden pyrstöpalan maistaakseni ja tarkastellakseni koostumusta. Vein Paulallekin siitä toisen puolen. Samaa mieltä olimme, lämpöä hiukan lisää ja sokeria. Palaset olivat vielä kuun kalpoisia. Kävin uudelleen kellarissa, pilkoin hieman leppää ja hieman lisää tammen lastuja. Kalat alkoivat saada väriä ja alaosastaan hieman kiehua. Kanarasva valutteli alapellille aikas sihauksia. Nostin alimman ritilän ulos, laskin sen hangelle jäähtymään ja nappasin taas pyrstöstä palasen. Rasva poltti sormiani, päällinen oli kauniisti ruskistunut ja saanut siihen kovuutta pintaan. Latelin palat pellille, otin muutkin ritilät alas ja viimeksi kanat. Kannoin kaikki kerralla sisälle, huoneisiin levisi huumaava tuoksu.