Vain lintuja rakastanut

 Teatteriesitys Pentti Linkolan elämästä

Luin lehdestä musiikkiesityksestä, jonka kirjoittajina olivat Ma
tti Kuusela ja Anni Kytömäki. Kyse oli Pentti Linkolan elämän läpikäymisestä. Nimi oli lupauksia herättävä: Vain lintuja rakastanut. 

Istuin kylmähkön keittiön tuolilla. Pentti oli kohteliaasti antanut minulle tyynyn pyllyn alle niin kuin kymmeniä kertoja aikaisemmin. Ilta alkoi tummua, kalastaja kävi läpi verkkojaan, kolme metriä ja viisi metriä syvät havakset  hän asetti puulaatikoihin, puusta vuollut puikkari sai kärkeensä verkon viimeisen yläpaulan pätkän monin kierroksin.

No hei, oli tervehdys, ei kai sinulla ole kiire, istu siihen. On sinulla kai aikaa ainakin kolme tuntia. Sen verran minulla menee selvityksestä, sen jälkeen voimme juoda teet, saat näkkärin päälle matikan mätiä. Loppuillan voimme seurustella, minä ollen kirjoittanut uusia tekstejä, saat niitä katsoa, tai minä luen niitä sinulle.

Hei hei, eihän minulla ole muita kiireitä, tännehän minä tulin, sinua katsomaan ja auttamaan, jos jossain voin. Pentti selvitteli talviverkkojaan, niitä joita ei ollut  mahdollista enää jään alle laskea, ne olivat melkoisessa sykkyrässä kalojen jäljiltä. Kesällä oli aikaa tälle työlle. No mitä sinulle kuuluu, ja Paulalle, emmehän ole nähneet kaikin muutamaan viikkoon. 

Puutarhatöitä minä värkkään, siinä kivien kauloissa on tekemistä. Paula keittelee maukkaita ruokiaan ja haeskelee uusia reseptejä milloin mistäkin lähteestä. Muistatkos vielä ensimmäisen yhteisen syömisemme Kemmolassa?

Tietenkin, en ole monesti saanut istua niin mukavassa pöydässä, ja ne herkut mitä Paula kantoi aina vaan uusia ja uusia keittiöstä. Pentti alkoi saada verkoista selvää, laittoi viimeisen verkon laatikkoon ja nosti sen toisten päälle. Tänään en tee enempää, mutta onhan noita tuossa toisessa kasassa, mutta, nyt laitan vettä kiehumaan. Pentti käveli kaasuhellan viereen, sytytti lampun palamaan, käänsi sen vartta ja kupua valaisemaan  hellaa, sytytti kaasun. Tiskipöydällä oli vesiämpäri, siitä hän kauhalla mittaili pannuun vettä, ryysti vielä hieman vettä ennen kuin laski kauhan takaisin ämpäriin. Siinä pöydän alla oli toinen ämpäri, sinne laskettiin ja pinottiin kaikki jäte. Täyden ämpärin Pentti vei tallin taakse tunkioon. Minulla on tässä hieman salaattiaineita, pilpon niitä ensin lautaselle. Pentti nosti keittiön kaapista muoviset kuluneet ja hyvin patinoituneet lautaset pöytään.

 Katsos, tässä minulla on kertomus pyöräretkestä Sirkan kanssa, minä luen, olen nyt kirjoittanut, kun sinä niin kannustit siihen.

Ääni täytti keittiön ja minun mielen, pyöräretken kohde oli Gotlanti, siellä eivät olleet ennen käyneet. Laivasta ulos Tukholmassa ja karttaa seuraten etelään pyöräteitä pitkin. Milloin tie loppui talon seinään, milloin maavalliin tai sitä ei ollut lainkaan vaikka kartta sanoi sen olevan.

Nautimme antimista, tarinoinnista, toisistamme tiiviissä piirissä pitkälle yöhön.

Paula oli ostanut meille liput, kolmannesta rivistä keskeltä. Mukaan otimme naapurin Ullan. Olimme ajoissa parkkipaikalla teatterin takana, istuimme hetken ennen lyhyttä kävelyä ovista sisään. Lämpiössä ensimmäinen tuttu oli Esko Kylmäkosken ajoilta vaimonsa Marja-Leenan kanssa. Heillä oli kovin puhuttavaa, kuvakin otettiin. Timo ja Iiris jo odottivat, vanhoja kuorolaisiakin siellä oli. Pääsimme paikoillemme, esitys alkoi tanssikohtauksella heinäpellolta. Haravat lakaisivat laajaa pellon pintaa. Seuraavaksi Kaarlo Linkola vaimonsa Hilkan kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa virkatalossaan, harvinaisia kasveja ja ilmoitus raskaudesta. Syntyi Pentti, ponnahti näyttämölle pienenä poikana, alkoi kertoa harrastuksistaan ja tarkasta luetteloinnistaan. Kalat, linnut, rekisterinumerot siirtyivät havainnoitsijan pieniin vihkosiin. (tästäkin olin jo kuullut Pentin tarinailloissa, sanoi kaikkien hänen onkimiensa ja kalastamiensa kalojen olevan tallessa ensimmäisistä saaliista alkaen). Näytelmä alkoi tuntua minussa, kerronta oli totta, kohtaukset väkeviä ja yhä tiheneviä. Pentti muuttui lukiolaiseksi, vastusti sisätiloissa olemista, jatkoi havainnointejaan, nyt linnut olivat ensisijainen kohde. Pian siirryttiin aikuisuuteen, Pentti astui partaisena näyttämölle. Suonissani ja hermostossani sävähti. Pentti oli aivan näköinen, tuttu, laiha, tukka pystyssä reppu selässä. Onneksi ääni ei ollut sama, saatoin hieman rauhoittua. Reppu oli osuvasti viestikapula eri ikäisten näyttelijöiden välillä. Kohtaus talopoikaisessa pirtissä, Pentti astuu sisälle tervehtien ja pyytää apua puolukkapuuron keittoon. Ilmeet, päässä seisovat tapittavat silmät, hyvä ryhti, kohtelias käytös, kulmikkaat otteet puuron keitossa, kaikki niin tuttua. (Pentti ei totisesti osannut käytännön asioita, käsillään hän kuitenkin perheensä ruokki ja itsensä kuolemaansa saakka. Maksoipa luonnonsuojelijoiden sakkojakin, Värriön erämaasta tulleita. Minä autoin kyllä töissä ja näin välillisesti olin mukana).

Aliisan tapaaminen ja ensimmäinen yhdessä olo oli aivan tapahtumien sisintä perustaa, naimisiin meno, karu Pentti aivan väärässä paikassa häitä tanssiessa, kuitenkin hyvin koskettavasti esitetty, Timo tavoitti Pentin sielun. Kyyneleet vierivät.

Hilkkaa esitti Marika, aivan kuin syntyneenä siihen osaan. Muutamat laulut, olisi niitä enemmänkin voinut olla, kaikuivat sointuisasti yli yleisön. Kaiken, mitä Hilkka esitti oli Linkoloitten elämää. Pentti vanhana, Mauken esittämänä, aivan kuin Pentti, hevoskohtausta myöten. (mielessäni on useita hevoskohtauksia, toiset näin, lopuista kuulin Penan kertomana, niistäkin saisi hyvin hauskan kurkistuksen kalastajan elämään). Olisin toivonut Maukelle enemmän lauluosia näiden yhteislaulujen lisäksi.

Aivan ydinasiaa oli Pentin suhde metsään ja puihin, näytelmässä tämä saatiin syvällisesti esiin joukon eläytyessä puiksi, koivikoksi, aarnipuiksi, moottorisahalla kaadetuiksi ja Pentin epätoivoiset pelastusyritykset. Valkoselkätikka sai ensimmäisen rauhoitusalueensa Akanvaarassa.

Kohtaus Lehtimäessä, keittiössä, Sirkka ja Pentti pöydän päissä, molemmat kirjoittivat juttujaan. Pentin äkillinen hermostuminen kinaamisessa Sirkan kanssa, kaiken kyseenalaistaminen, epätoivo tulevasta ja huoli luonnosta oli niin tuttua, Sirkan rauhoittelu auttoi. Mukaan tuotiin myös oivallisesti mielisairaalakäynnit. Useamman kerran Pentti oli kesäisin hoidossa, tällä kertaa Lapinlahdessa. Kauniisti hoitaja koetti saada Penttiä kiinni elämään. (Sirkka näitä minulle kertoili, sekä Pentin aivan totaalisista raivokohtauksista. kun hän juoksi pirtistä pihalle köysi kädessään. Silloinkin Sirkka onnistui pelastamaan Pentin elämälle. Sirkan menehtyminen muistisairauteen oli Pentille lähes ylivoimaista, hyvin kauniisti oli tämäkin kohtaus hoivakodissa rakennettu, Pentin laulu saavutti ehkä Sirkan mielen. Kuolema ja menehtyneen saatto oli minulle melkein ylivoimaista, itse koettua.

Näin lähestyimme loppua, hieno oivallus tuoda kaikki Pentit samaan kohtaukseen, viimeinen kuva heijastettuna Pentistä laulamassa vanhana miehenä iski syvästi.