Annelin kirjakaapin siirto Juhannuksen aattona 1998

Sydänkesällä

-          Hei, täällä Pentti. Sinä olet kova lupaamaan aina kaikenlaisia palveluksia ja yhtä kova niitä täyttämään.  Nyt minä taas tarvitsisin sinun apuasi. Me olemme Annelin kanssa lähdössä juhannukseksi Luopioisten erämaahan muutamaksi päiväksi. Annelilla on kuitenkin vielä täällä se hänen kirjakaappinsa, jonka sinä olet luvannut toimittaa kirkolle. Samalla, mikäli tämä kuljetus on mahdollista nyt järjestää, Annelilla olisi joitain tavaroita haettavana asunnoltaan. Hän ei polkisi  pyörällä sitä matkaa edestakaisin, kun olemme jo illalla lähdössä toiseen suuntaan. Tätä ei olisi tullut, kun olimme ajatelleet ensin mennä linja-autolla, jolloin olisimme tulleet sinnepäin, mutta suunnitelmiin tuli muutos.

      -          Kyllä se minulle sopii, minä lähden nyt heti, otan vaan peräkärryn perään.

             Pekka ajeli Lehtimäen tietä perille, käänsi auton ja irrotti peräkärryn. Pentti käveli vastaan.

-          No hei, sinä tulitkin pian Anneli taitaa vielä nukkua, tai ei hän nuku, ei vain ole viitsinyt vielä nousta. mennään ensin tarkastamaan kasvimaa.

             Pentillä oli hehtaarin verran peltoa pihan kainalossa hyvin lämpimässä suojassa, hiukan     veden vaivaamaa savimaata. Sinne oli laitettu ensin Annelin Irlanninmatkan  Innoittamaa romanttista puutarhaa, sitten oli useita penkkejä herneelle, pavulle, kaalille, punajuurelle, mansikalle, purjolle, sipulille, perunalle ja vielä marjapensaat tien laidassa samoin kirsikkapuut.

-          Tämä on ollut aivan toivotonta, savi kokkareina ainaisen sateen jäljiltä ja rikkaruohot valtaisassa kasvussa. Minä olen aina kantanut kitkemisen jälkeen kaikki juurakot pois pellolta, mutta ei sillä ole ollut mitään merkitystä. Siemenpankki on maassa valtava.

Pentti oli talikolla hiljaksiin muokannut ja kitkenyt käsin valtavat määrät penkkejä. Hennot hyötytaimet olivat nousseet esiin, niitä autettiin kasvun alkuun. Taidokkaasti kaikki tila oli käytetty hyväksi, penkit olivat tilan mukaisesti kaarevia, suoria tai mutkaisia, käytävät välissä.

-          Pälkäneen Kissalammesta kuoli kaikki kalat viime talvena. Happikato oli niin täydellinen, että se tappoi kaikki levät ja planktonelämänkin. Vesi on kristallinkirkasta, mutta elotonta.

-          Vai niin, kuoliko sieltä kaikki kalat? Oli siinä lokeilla hurja ruokapöytä. Ne kyllä pystyvät viemään satoja kiloja kaloja. Niitä tulee laajaltakin alalta sellaiseen ruokapöytään.

-          Kyllä niitä oli siellä kirkunutkin. Suurin kala oli kahdeksan kilon karppi. Se oli kuollut meidän saunarantaan. Minä punnitsin sen kalavaakalla. Se täyttyi ensin laittaa muovipussiin, kun leukaperät ei enää kestänyt. Oli se kuin pieni porsas, sääli haudata kompostiin. Nyt siellä ovat ankeriaatkin kuolleet. Kyllä meidän täytyy saada se järvi toipumaan. Ensimmäiseksi olisi saatava kalanviljelyslaitos lopettamaan toimintansa siellä. Se aikoo kuitenkin muiden isäntien tuella jatkaa ja saada luvankin sinne.

-          Eikö sillä Heikillä sitten ole ollut lupaa siihen laitokseen?

-          Ei minkäänlaista, minä laitoin viime kesänä nimismiehen selvittämään sitä. Mutta ei Heikkilä luovuttanut, hän on anonuty siihen lupaa vesioikeudelta. Vesijakokunta piti asiasta kokouksen ja myönsi ankarasta vastustuksesta luvan. äänestettiin manttaalien mukaan, tietäähän sen, kuinka siinä käy, isännillä on tuhansia ääniä muiden mökkiläisten tuhannesosia vastaan. Minä kirjoitin siitä suivaantuneena Aamulehteen, Valkeakosken Sanomiin ja Elonkehäänkin.

Anneli ilmestyi ulos ja tuli kasvimaalle. Kiertelivät siinä vielä hetken. Menivät sitten sisälle hakemaan kirjakaappia. Sitä ei oltu vielä tyhjennetty, mutta pian ne hyllyt olivat laatikoissa ja miehet kantoivat sen peräkärryyn. Peitteeksi ja pehmusteeksi laitettiin huopa, ja kaikki vedettiin liinoilla kiinni. Pahvilaatikot mahtuivat hyvin peräkonttiin, Anneli tuli mukaan autoon ja he ajoivat kahden Sääksmäelle. Lastin purkamisen jälkeen ajettiin takaisin Lehtimäkeen, jotta Pentti ja Anneli yhdessä pääsisivät pyörillään matkaan.

Kotona puhelin taas soi, Anneli oli unohtanut asioitaan kirkolta, pyysi niitä vielä toimittamaan hänelle. Pentti tuli tuohtuneena puhelimeen ja kielsi enää ajelemasta autolla heidän reissuaan varten.