Lautalla Korppoosta Utön saarelle v. 2014

Retki Utön saarelle

"Saavumme Nötööseen kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Olemme aivan aikataulussa. Nötö on seuraavana, Nötön saari kaksikymmentä minuuttia." Nuori poika kirmasi ympäri laivaa ja kertoi kaikille tietonsa. Hänellä oli vain t-paita päällään, kädessään pieni kartta laivan reitistä ja aikataulu. Matkustajia hymyilytti pojan avoin ja kirkasääninen selostus. Raput kolisivat kannelta alas mennessä, hän kiersi toiselta partaalta raput ylös, toiselta alas. Väkeä yhteysaluksella oli kolmessa kerroksessa, alimmassa oli ruokailutilat ja pari päiväpunkkaa. Tila oli aluksen keskellä autokannen alapuolella. Keskikerroksen kabyysit olivat molemmilla puolin autokantta laipion suojissa, kolmekymmentäkaksi kansituolia kolmirivissä. Niissä istuivat tottuneet matkustajat, menossa johonkin matkan saarista. Kannella olivat karaistuneimmat ja hyvin varustautuneet, sillä tuuli oli kova ja vettä sateli tuulen mukana jättäen miltei kaikki suojattomiksi märille penkeille ja tuoleille.

"Olemme aikataulussa, kello on kaksitoista viisitoista, seuraava on Nötön saari, aikataulussa ja tulemme Nötööseen. Tuuli on kaksitoista aalto viisi. Aalto on viisi, sain tiedon, aalto on viisi. Menen ilmoittamaan sen toisille, aalto viisi." Lakitta päin sinisessä paidassa paperit tiukasti kädessä tiedottaja jo ponkaisi rappuun.

"On siinä kova kaveri, kun ei palele. Monettako kertaa hän jo on täällä, ja noin vähissä vaatteissa." Osmo ihmetteli pojan touhuja. "Nuorella kiertää vielä veri kuumana." Kannistonmäestä olivat Lahjan kanssa lähteneet Kemmolalaisten mukaan, Pekan ja Paulan. Minimatkojen linja-auto oli heidät poiminut Toijalasta aikaisin aamulla, viiden jälkeen ABC asemalta. Siellä oli muitakin odottelijoita, Iittalalaisia autossaan ja yksi pitkässä takissaan ympäriinsä kävelevä mies. Hän nousi moottoritien rampista yli ojan ja suunnisti aseman pihaan. Mukaan vaan pääsi hänkin auton saavuttua. "Milläs sinä oikein tulit, kun kävelit tuolta moottoritieltä?" Pekkaa kiinnosti miehen poukkoilu. "Kävin tuolla pysäkeillä katsomassa, mitä siellä lukee, että onko siellä nimenä ABC asema. En tiennyt, mihin auto tulee." "Minä tiedän tuon ukon, se oli kerran lapin matkalla mukana, kauhea puhumaan, narisevalla äänellään pajatti tauotta koko matkan, koetetaan vähän välttää," Lahja supatti kavereilleen.

Pysähdys oli Auran ABC asemalla, siinä kohtaa missä toinen Tampereelta Vammalan kautta tuleva tie kohtaa Loimaan kautta tulevan tien. Mukava siinä olikin jo oikoa koipia. Kaverukset poikkesivat sisälle ja haukkasivat hieman ja kävivät pissalla. "Täällä ei saa syödä marketista ostettuja eväitä." Pekka luki taulusta heidän istuessaan kahvilan puolella. "Kai se tarkoittaa omia eväitä myös, minä ostin kupin kahvia, aion kyllä syödä kotona tekemäni leivän. " "Syö vaan, ei siinä mitään eväistä sanotakaan." Muut pistelivät jäätelöt. Linja-auto oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, useimmat iäkästä sakkia, Luopioisista, Aitoosta, Iittalasta, Valkeakoskelta ja Tampereelta. "Hyvä se on tämä tauko, pääsevät kaikki käymään rauhassa vessassa." "Mennään vähän jaloittelemaan." Kävelivät ulos huoltoaseman kentälle ja kohti autoa katsellen tarkemmin matkaseuraansa.

Paraisten läpi ajettiin kahdesta liikenneympyrästä läpi, jälkimmäisessä oli tuuliviireinä kookkaita purjeita mastoissaan, kaikki näyttivät eri suuntiin. "Purjeet ovat eri sponssareiden rahoittamia, ovat saaneet nimensä laattoihin." Opas selosti, hän oli vetämässä ensimmäistä matkaa aina Utöseen saakkaa, monilla retkillä ollut veteraani, nuori nainen. "Tuolla tien sivuissa on tuollaisia valkoisia kivikasoja, ovat varmaan kalkkikivestä." Miettivät kuljettajan kanssa niiden nimeä merellä. "Kummeli." Ensimmäinen asia minkä Pekka oli oppinut merellä. "Vasemmalla on kauhiat kasat sivukiveä kaivoksesta, tuolla ne kohoavat puitten latvojen ylle. Kaivaukset lähestyvät kaupunkia, ovat oikeastaan jo aivan keskellä. Siellä on valtava avolouhos, edelleen toiminnassa. Siellä on myös järjestetty erilaisia konsertteja ja tapahtumia kesäisin."

Kulku kävi ohi Airiston tiehaaran kohti Lillmäloa ja lossirantaa. Linja-auto pääsi suoraan vaikka liikennettä hoiti kaksi isoa lauttaa tauotta kaiket päivät. Meri putkahti suurena ja harmaana matkaajien eteen, sade hiljakseen vihmoi mielialoja alaspäin. Pilvet eivät olleet vaalenneet, usein meren päällä on kaunis ilma, kun maalla sataa. Matalapaine tuli liian väkevänä meren yli, aurinko ei kyennyt repimään aukkoja vetiseen usvaan. Nauvon kirkonkylä oli useimmille tuttua edellisiltä vuosilta. Kesäisin se kuului purjehtijoiden vakiokäynteihin, ei siellä tilaa ollut yöpyä. Saattoi siellä silti täydentää provianttia, tyhjentää jätteitä ja tankata polttoainetta. "Minä olin hakemassa tänne opettajaksi, kävin katsomassa koulua ja asuntoakin. Vedin kuitenkin pakit ennen valintaa, ja hyvä olikin. Täällä nousi silloin kauhea kieliriita, opettaja oli puhunut ruotsinkielisten kanssa, ja vanhemmat laittoivat oppilaat lakkoon. Olivat koulussa mantereella kolme kuukautta, opettaja yksin koululla täydet työpäivät." "No olipas tapahtuma," Osmo ihmetteli kuulemaansa. Auto saapui Korppoon laivarantaan.

Nötössä asukkaat olivat saapuneet rantaan laivaa vastaan, olipa eräs mies mönkijällä liikkeellä. Toisella oli maitokärryt, joissa työnsi saamansa tavarat mökilleen. Sade ja tuuli piiskasivat katselijoita ja matkalaisia. Joitain ihmisiä jätti laivan. "Olemme aivan aikataulussa, aikataulussa ollaan, kello on kaksitoista kaksikymmentä viisi, olemme aikataulussa, mene kertomaan muillekin, aikataulussa, jätämme Nötön." Sitkeimmät olivat edelleen kannella. Paula ja Lahja olivat ottaneet sadeviitat mukaansa. Katselijoita hymyilytti heidän yrittäessä tempoa pullistuneita viittojaan ympärilleen. Tuuli riepoi helmoja, pullisti huppua ja koetti vallan saada viitat mereen. Osmolla oli hupullinen sadeanorakki ja Pekalla kunnon sadeasu, pitkät haalarihouhut ja hupullinen neppareilla tiukasti kiinnitettävä pusero. "Tämä on ollut minulla kaikilla meriretkilläni 80-luvulta alkaen, hyvä veden ja tuulen pitävä asuste. Purjehtiessa säilyi kuivana päälipuolelta, mutta jos joutui kovaan liikkeeseen, niin kastui hiestä sisäpuolelta." Olivat nelistään käyneet syömässä jo matkan alussa. Kaksi kokkia teki hiki päässä ruokaa ja mätki janssonin kiusausta lautasille. Ahdasta hieman oli, kun saarelaiset levittäytyivät pöytiin lapsineen ja kasseineen, levittivät lehtensä ja piirustusvälineet lapsille pitkin pöytää. Ujoimmat söivät seisaaltaan. Hella kuumotti, märät vaatteet haisivat, laiva keinui, kuuma alkoi tulla ja ilma huononi. Opas nukkui rauhallisena koko menomatkan meripunkassa ravintolan sivussa.

"Minä toin lapset tänne leirikouluun. Olimme kaksi yötä ja kolme päivää keskellä Saaristomeren kansallispuistoa." "Jaa, olitteko te täällä saakka?" "Kyllä vaan, sinä keväänä avattiin täällä leirikoulu ensimmäistä kertaa. Minä annoin lasten suunnitella ruokalistan. En puuttunut mitenkään heidän valintoihinsa, katsoin vain, että sillä elämme. Sitten he valitsivat yhden soittamaan Nätön kauppaan, minä hain numeron. Tämä poika sitten soitti jännittyneenä, kun vastassa oli ruotsin kieltä, hyvin se meni, vaihtoivat good dagin jälkeen suomeksi. Kaikki proviantti tilattiin tuosta kaupasta. Minä en ollenkaan mennyt puhelimeen, katselin ja kuuntelin vain. Arvatkaas, mitä me sitten söimme?" Koettivat miettiä, keksivät lihapullat ja perunat ja makaroonin, vaan mitä muuta. "Me söimme ensin murusoosia ja perunoita, sitten makaroonia ja murusoosia, sitten lihapullia ja makaroonia, sitten lihapasteijaa ja perunaa, mutta urhoollisesti itse tekivät kaiken, kukin vuorollaan. Yhdessä söimme, minä kaiken sen saman jauhelihan. En päästänyt paria mukana ollutta vanhempaa sössimään oppilaitten keittiöön, sai siinä pari kertaa aika tiukasti sanoa. Sipulin pilkkominen taisi pojille olle ensimmäinen kerta, kun heitä niin itketti. Oppilaille ei sitten tarvinnut kertaakaan kahta kertaa toimittaa. Ekana iltana, kun nukkuivat parvella tytöt eri puolilla kuin pojat, välissä kaapistot, niin hieman jännitys sai aikaan kuhinaa poikiin. Nousin pedistäni, nousin raput ääneti parven kulmalle, seisoin hiljaa muutaman minuutin, ja oppilaat nukahtivat."

Jatkuu